Päivä koulussa

Olen myöhässä. Läksyt on tekemättä. En löydä matikanluokkaa. Mitä ylipäätänsä teen täällä?

Tämä vain ei ole unta. Kaiken lisäksi on vielä lauantai, vapaapäivä ja minä olen reppu selässä matkalla kouluun. Apua.

Syypää tilanteeseen on vantaalainen Peltolan yläkoulu, joka on muutaman vuoden ajan lujittanut kodin ja koulun yhteistyötä päästämällä vanhemmat kouluun yhdeksi päiväksi. Tai no, päästämällä ja päästämällä: perheet ovat itse saaneet päättää, kumpi kouluun lähtee, lapsi vai vanhempi.

Meillä valinta oli selvä: seiskaluokkalainen kaivautuu aamulla tyytyväisenä peittojen alle ja toivottaa äidille unisesti kivaa koulupäivää.

Minut on tiukasti ohjeistettu: tässä on lukujärjestys, tässä kirjat ja matikanluokka on etuovesta vasemmalle, lasioven takana käytävällä. Etkä sitten puhu kenenkään luokkatoverin kanssa etkä tee muutakaan noloa. On tytär hiukan huolissaankin: entäs jos sulla ei ole ketään kavereita välitunnilla?

Klo 9: matematiikkaa

Löydän matikanluokan ja paikalle kertyy vähitellen 11 oppilasta ja 8 vanhempaa. Istun Miikan äidin viereen ja kaivamme kirjat esiin. Miikka on antanut äidilleen kolme ohjetta: 1) älä sössi 2) älä sössi 3) älä sössi. Äläkä puhu kenenkään kanssa. (Onko luokka yhdessä sopinut tästä säännöstä?)

Vasemmalla istuu Osku, joka ei päästänyt isäänsä kouluun. -Se olis kuitenkin tehnyt jotain noloa. (Auts: rikoin sääntöä ja puhuin jonkun kanssa - noloa!)

Matikantunti alkaa aivoverryttelyllä. On tikkataulu, jossa on isoja numeroita. Miten pitää heittää, että tulos on tasan sata, ei yhtään yli eikä ali? Vanhemmat laskevat kuumeisesti laskinta käyttäen, mutta ratkaisun keksii ensimmäiseksi nuoremman sukupolven edustaja.

Opiskellaan murtoluvulla jakamista. Mielen syövereistä nousee esiin ulkoa opittu sääntö: murtoluvulla jaetaan siten, että jaettava kerrotaan jakajan käänteisluvulla. Tässä sitä nyt tarvitaan, onkohan ensimmäinen kerrta sitten kouluvuosien?

Laskeminen sujuu mukavasti. Vanhemmat viittaavat kuuliaisesti ja Arvi-ope antaa meidän vastatakin. Tunti on hiukan tavallista lyhyempi ja se päätetään numerotaktiikkapeliin.

Välitunnilla hengataan pihalla parin äiti-ihmisen kanssa. Ei kai kukaan vain käy salaa tupakalla? Juodaan kahvia ja syödään juustosarvia kanttiinissa. (Kahvittelu on normikoulupäivään verrattuna ekstraa: nyt tuetaan yläkoululaisten leirikoulukassaa.)

Klo 10: kuvista

Kuvisluokka näyttää kivalta: seinillä on upeita töitä ja pöydillä kyniä, liituja, savea, kartonkia, kaikkea kosketteluun ja askarteluun houkuttelevaa. (Kuinka kauan onkaan siitä kun viimeksi piirsin? Askartelin? Muovailin? )

Outi-ope määrää meidät hakemaan pihalta värikkäitä vaahteranlehtiä.

Opettaja näyttää, kuinka savea työstetään ja pehmitetään. Matildan äiti paiskoo savea pöytään pontevasti. Sen jälkeen sitä leivotaan kuin pullataikinaa. Vaahteranlehti toimii sapluunana, jonka muotojen mukaan savilevy leikataan.

Toisena työnä on vaahteranlehden piirtäminen mallista tummalle paperille. Piirrän kieli keskellä suuta, tuskastun, kun rasvainen liitu leviää arvaamattomiin suuntiin yli ääriviivojen. Vieressä istuva Elinan isä osoittautuu todelliseksi taiteilijaksi, kateellisena katselen lehden muotojen hahmottumista.

Savityöt jätetään kuivumaan ja piirrokset kiinnitetään taululle. Oikeastaan niistä tuli aika hienoja.

Klo 11.45: ruokatunti

Ruokatunti. Kouluruuasta meuhkataan tasaisin väliajoin, se on joko pahaa, kallista, halpaa tai sitä on liian vähän. Nyt on listalla lihakeittoa. Jonotamme oppilaiden kanssa ja lastaamme lautaselle keittoa, leipää, juustoa ja maitoa.

Keitto on hyvää! Mitä ne lapset oikein aina marisevat, eihän kotona saa ikinä tämmöistä herkkua. Mokomat pilalle lellityt pizzansyöjät. Ovatko ne edes kuulleet tillilihasta?

Ruokailun lomassa vaihdetaan kokemuksia. Vanhemmat kertovat, että ruotsin kuuntelu on ollut vaativa ja köksänluokka paljon siistimpi kuin kotikeittiö.

Jälkiruuaksi juodaan taas kahvia ja syödään pullaa kanttiinissa. Leirikoulun subventoiminen käy vartalolle.

Klo 12.15: ruotsia

Pikaisen käytävägallupin perusteella ruotsi on jännittänyt vanhempia eniten. Moni tunnustaa, että kouluaikojen jälkeen ruotsiksi on mongerrettu vain muutamia tervehdyksiä.

Ihan turhaan pelättiin. Marke-ope päästää meidät vähällä, oppilaat naureskelevat kun opettaja kirjoittaa vastaukset taululle valmiiksi. Vastaamme kaiken lisäksi suomeksi.

Yhdeltä koulun kello soi. Viikonloppu alkaa, meillekin. Kotona tytär on uteliaana vastassa. -Miten meni koulupäivä?

Teksti ja kuvat: Raili Löyttyniemi

• Opettaja.tv:n etusivulle