yle.fi


  • Tekstikoko + | -

opettaja.tv

Sisältö


Yleistä keskustelua



Keskustelun otsikot

Kulttuurien kohtaaminen/ Asennetyötä?

Kulttuurien kohtaaminen/ Asennetyötä?

Miten oppilaitoksen rakenteita ja asenneilmapiiriä voidaan kehittää monikulttuurisuutta arvostavaan suuntaan? Millaisia haasteita kehittämistyöhön liittyy? Millainen ylipäänsä on kulttuuritaustat huomioiva kouluyhteisö?

Kommentit

asennetyötä

Oma näkemykseni on , että se lähtee jokaisen opettajan "sydämmestä". Ei ole venäläisiä tai somalioppilaita, vaan jokaisella oppilaalla on nimi ja siten heitä tulee kohdella. Videolla Kahden kultturin välissä" oli kohtaus, jossa ulkomaalaiset lapset puhuivat perunan kuorimisesta. Tuli mieleen, että ei osaa suomalaisetkaan lapset kuoria nykyään perunaa. Siitä ei vain puhuta julkisesti.KUKAAN EI koskaan sano,että kaikki suomalaiset eivät tee läksyjä tai osaa kuoria perunaa. Maahanmuuttajaoppilaan kohdalla valitettavasti yleistys on tosi helppo tehdä ja antaa myös hyvän selitysmallin,jos tuntuu, että ei ole oikein onnistunut työssään.

Samaa mieltä

Oppilaita tulisi lähestyä oppilaina, ei suomalaisina, maahanmuuttajina jne... Arvostaen jokaista oppilasta vahvuuksineen, sillä tavalla monikulttuurisuus ei ole vain erillinen asia vaan luonteva osa kokonaisuutta. Sitä ei saisi mielestäni korostaa liikaa, sillä luokassa on jokaisella oppilaalla oikeus olla oppilas, persoona, vaikka toki siihen kullttuuritausta vaikuttaakin.

Eivät kaikki ranskalaiset juo viiniä joka aterialla, tai ei jokainen britti teetä... jos kulttuuritaustaa korostetaan liikaa ja sen merkitystä ylikorostetaan, on myös vaarana että oppilaat stereotypioidaan.

yleistys häiritsee

Tosiaan yhdyn edellisiin. Minä vasta nyt katselin tuon tv-pätkän maahanmuuttaja luokassa ja jäi häiritsemään opettajan loppukommentti "näytelmä pystyyn, maahanmuuttajat ovat usein hyviä esiintyjiä" Omassa luokassani on 8 monikulttuurista oppilasta, joista yksikään ei ole varsinaisesti maahanmuuttaja, jos sen termin kriteerinä on alle 4 vuotta Suomessa. Heistä tosiaan suurin osa on syntynytkin Suomessa, mutta neljä ei kuitenkaan taida suomen kieltä juurikaan. Ja esiintyjiä heistä kyllä löytyy, mutta löytyy myös hiljaisia sivusta tarkkailijoita, jotka eivät todella nauti esiintymisestä. Ko. opettajan yleistys ei ollut lainkaan negatiivisessa mielesä tehty, mutta ehkä osoittaa sen, miten helposti tulee yleistettyä.

Kuten edellä on jo tullut

Kuten edellä on jo tullut esille, kahden kulttuurin välissä -ohjelmassa tuli hyvin esille, miten helposti yleistämme asioita. On siis tärkeää tiedostaa omat toisiin kulttuureihin kohdistuvat stereotypiat. Ohjelmassa tuli kuitenkin mielestäni hyvin esille myös se, että miten tärkeää on ns. oppilaslähtöinen kulttuurintuntemus. Opettajan ei siis tarvitse ratkaista ongelmia etukäteen, sillä esim. muslimienkin keskuudessa on erilaisia tapoja ja käytänteitä. On myös hyvä muistaa se tosiasia, että kaikki kulttuurit muuttuvat koko ajan.

Auttaisiko raha asenteeseen

Yhtenä keinona vaikuttaa opettajan jaksamiseen mamuoppilaiden parissa tarjottiin lisäpalkkaa. Olisiko tämä sitten oikea keino vaikuttaa asenteisiin? Rahalla asenne saataisiin kohdalleen...

Välillä tuntuu, että niin kauan kuin puhutaan mamuoppilaista, korostetaan myös ongelmia. Kuten jo edellä on sanottu, kaikki oppilaat ovat erilaisia, myös suomalaiset. Pitäisikö vihdoin hyväksyä se, että jokainen oppilas on erilainen taustastaan huolimatta.

Palkkaa lisäämällä nostettaisiin varmasti myös uusia ongelmia esille. Kateellisuus ja kyräily ovat yleistä myös opettajien keskuudessa ja näin mamuoppilasparat saisivat lisäsyytä olla rasismin kohteena opettajien puolelta. Ohjelmassahan sanottiin, että todella moni mamuopettaja kanssa toimiva ei pidä heistä. Rasismistako tässä on kyse?

Opettajakoulutukseen voitaisiin laittaa pakolliseksi ulkomaanjakso. Näin saataisiin edes pientä kosketuspintaa, ei vain eri kulttuureihin ja oppimistyyleihin, vaan myös vieraassa kulttuurissa asumiseen ja ongelmiin, joita tulee vastaan vieraassa kulttuurissa vieraan roolissa. Ulkomaanjakso myös herättäisi miettimään mitä on suomalainen kulttuuri, suomalaisuu ja suomalaiset tavat? Niitä ei erota, jos ei ole vertailukohdetta ja perspektiiviä.

asenteet ja arvostukset

Olen samaa mieltä isuojasen kanssa siitä, että keinotekoisilla kepeillä ja porkkanoilla ei asennetasoon saada korjausta. Hetken matkan käveleminen toisen kengissä, ulkomaanjakson kokeileminen tässä, voisi olla hyvä kohta tarkastella maailmaa eri tavalla. Sitä voisi esimerkiksi koreaa tai arabiaa taitamaton opettaja huomata, kuinka vaikeaa onkaan vaikkapa yhtäkkiä omaksua toisenlainen kirjoitusjärjestelmä saati opiskella sillä.
Toisaalta, monessa asiassa ei aina ole kyse synkistä asenteista, vaan työn kuormittavuudesta. Tällöinhän sitä helposti lähdetään kyräilemään ja katsomaan, tekevätkö muut saman verran vai enemmän hommia ja onko jollain vaikeampia oppilaita kuin minulla.
Toinen asia on myös se, onko opettajalla itsellään työkaluja käsitellä hankalia tilanteita, kaikkiin tilanteisiin kun ei voi mennä valmiin materiaalin luettuaan ja toimia oppikirjamaisen sujuvasti, vaan erilaisuuteen liittyviä teemoja( ja myös pelkoja) täytyy työstää kukin itsessään, eikä siirtää epäluuloaan tai mitä tunteita tahansa suoraan oppilaisiin. Tämän ymmärtäminen vaatii kuitenkin omien reaktioidensa tiedostamista ja siksi siihen voisi kiinnittää huomiota jo opettajankoulutuksessa. Ainhan luokassa on tunteita herättäviä oppilaita tai viimeistään vanhempia, joden kanssa ihmissuhdetaitojaan joutuu ja pääsee kehittämään.

Lisää koulutusta

Maahanmuuttaja luokassa -videossa kannatettiin opettajien kouluttautumista maahanmuuttajaoppilaiden kanssa työskentelyyn. Ja nimenomaan täydennyskoulutusta. Opiskeluaikana on varmasti hyvin vaikea motivoitua mamukoulutukseen, jos siihen ei ole minkäänlaista kosketuspintaa. Mutta silti olisi tärkeää lisätä opettajankoulutukseen ainakin kulttuurien tuntemukseen ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamiseeen liittyviä kursseja. Monikaan ei vielä koulun penkillä istuessaan tiedä "joutuvansa" mamu-opettajaksi tai edes olevansa kiinnostunut maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta. Idea pakollisesta ulkomaanjaksosta kuulostaa kyllä hyvältä! Käytännön toteutus saattaa olla hankalaa, mutta onhan monessa muussakin koulutuksessa ulkomaan harjoittelu pakollinen osa, joten miksi ei opettajankoulutuksessa?

Raha ei ehkä ole se oikea keino kannustaa opettajia jaksamaan maahanmuuttajien kanssa työskentelyä, vaan motivaation tulisi löytyä jostain ihan muualta. Maahanmuuttaja luokassa -videossa osuttiin mielestäni hyvinkin oikeaan siinä, että suuri syy opettajien uupumiseen on koulutuksen puute. Lisäeurot eivät sitä työtä helpota.

Asennekasvatus

Itse olen miettinyt sitä, miten voimme kasvattaa/opettaa lapsia hyväksymään monikulttuurisuuta. Itse yläkoulun opettajana olen joskus tuntenut syvää epätoivoa asenne"vammojen" edessä. Harvoin ennalta järjestetty kulttuurikasvatus tuottaa tulosta, eihän ketään voi pakottaa omaksumaan jotain asennetta tai ajatusmallia. Toisaalta taas tuntuu hankalata tarttua "yllättäen tulevaan tilanteeseen" vaikka yleensä nehän olisivat otollisimpia. Itse olin yllättynyt että eräässä koulussa jossa työskentelin ennakkoluulot venäläistaustaisia kohtaan nousivat niin jyrkästi esiin, vaikka oppilaskunnassa itsessään oli paljon venäläistaustaisia oppilaita (tosin hyvin integroituneina, eli kieli ei ollut este tai "näkyvä" erottava tekijä). Siltikin oppilaat kuohahtivat tunnilla puhuttaessa venäläisten tekemistä maakaupoista ja tonttiomistuksista. Tässä mielenpurkauksessa tuli esille monia stereotypioita sekä yleistyksiä ja vaikka keskustelimme asiasta, en silti kokonut että opettajan pohdinta "ollaanko me nyt niin erilaisia lopulta" toi kuitenkaan pontta. (vaikkakin pääsimme keskustelussa toteamaan, että yleistys on aina yleistys).

Jotenkin tuntuu että alakoulussa tällainen asennekasvatus on helpompaa. Ovatko nuoremmat lapset vastaanottavaisempia kuin ryhmäpaineen kanssa painivat teinit? Toisaalta, miten paljon opettajat voimme lopulta vaikuttaa oppilaaseen (oppilas koulussa max.6h, lopun ajan 18h muun vertais/kotiryhmän kanssa)..

Miten koette opettajan asennekasvatusmahdollisuudet?
Itse ainakin koen, että opettajalla on kuitenkin hyvä mahdollisuus toimia esimerkkinä, jopa eräänlainen moraalinen velvoite antaa suvaitsevaisuuteen ohjeita...

Yhteenvetoa asennetyöstä

Pysähdyin lukemaan tätä keskustelua ja koska se vaikutti mielenkiintoiselta päätin tehdä siitä yhteenvetoviestin.

Tässä keskustelussa on keskusteltu siitä, onko kulttuurien kohtaaminen koulussa asennetyötä, viesteistä on tullut esille se, että olisi hyvä asia oppia näkemään oppilaat oppilaina (kuten lapset näkevät toisensa), ei pitäisi nostaa esille, onko suomalainen, irakilainen jne., vaan oppilas on oppilas omine erityispiirteineen.

Viesteistä nousi esille myös se, että asenteet ja yleistykset vaikuttavat maahanmuuttajaoppilaisiin suhtautumiseen. Joku kirjoittikin, että niin kauan kuin puhutaan mamu-oppilaista, korostetaan ongelmia.

Keskustelussa on pohdittu myös sitä, mikä auttaisi jaksamaan, olisiko se raha. Viesteistä on tullut esille, että keinotekoinen porkkana ei oikeasti vaikuta asenteisiin maahanmuuttajaoppilaita kohtaan.

Parissa viestissä tuli esille sellainen asia, että etukäteen tehty asennekasvatus ei välttämättä onnistu, vaan kun jokin tilanne tulee eteen, siitä pitää keskustella ja tunteita ja ajatuksia purkaa, niin oppilaiden kuin opettajienkin kesken.

Minun mielestä on hyvä lopettaa tämä yhteenveto viesti toteamukseen, mikä nousi keskusteluissa: Ollaanko me sittenkään nyt niin erilaisia...

Kommentti edelliseen Yhteenvetoa asennetyöstä - viestiin

Olemme enimmäkseen samanlaisia ja onneksi jokainen vähän erilaisia, yksilöitä. Meillä on jokaisella omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Toivottavasti näemme jokaisen omana ainutkertaisena itsenään, eikä esim. romanina, somalina tai vaikka savolaisena.

Pankalainen ja Ganita

Pankalainen ja Ganita mielestäni hieman pyrkivät kieltämään juuri sitä olennaista asiaa pyytäessään, että oppilasta kohdellaan oppilaana nimen perusteella. Tämä on melko ohkainen lähestymistapa. Tosin Ganita huomioi, että "monikulttuurisuus ei ole vain erillinen asia vaan luonteva osa kokonaisuutta". Kukin yksilö on osa kulttuurillista kokonaisuutta ja tämän kieltäminen ja ohittaminen on siten vääryys yksilöä kohtaan. Ei kukaan yksilö edes pysty katsomaan ketään toista ilman toisen etnisen taustan läpäisevyyttää asenteisiin. Olisihan se tietysti ideaalia, jos näin todellakin voitaisiin tehdä. Mutta kun ei, niin tyydyttäköön siihen, että kulttuurinen tausta tunnustetaan ja pyritään hyväksymään. Kieltämisen sijaan voitaisiin pyrkiä jopa tutustumaan toisen kulttuuritaustaan ja tuomaan todellista monikulttuurisuutta kouluun.

rahaa/tukea maahanmuuttajaopettajalle

isuojanen toi esille studiokeskustelusta palkankorotuksen mahdolllisuutena työssäjaksamiseen maahanmuuttajaopettajana. Näinhän se on raha korvaa hyvin työn raskautta. Tässä saattaisi hyvinkin olla joku ratkaisu ongelmaan. Maahanmuuttajaopettajaksi olisi enemmän tunkua ja työstä ei ehkä niin helposti liustettaisi muihin hommiin. Jos työssä taas pitäydyttäisiin ja ehkä saataisiin täydennyskoulutusta, työkin voisi muuttua helpommaksi. Tukiverkostokin voisi vahvistua, kun työtoverit olisivat samoja ja tuntisivat toisensa paremmin.

isuojanen tuo esiin myös ulkomailla harjoittelun ratkaisuksi ongelmaan. Tämäkin on hyvä idea. Mikään ei voita sitä, että itse joutuu kokemaan toiseen maahan muuttamisen ongelmat ja riemut.

Yksi tukimuoto voisi olla myös maahanmuuttajaopettajan opetustuntivelvollisuuden alentaminen esimerkiksi tunnilla tai kahdella. Tai sitten maahanmuuttajaopettajan tuntivelvollisuus voisi olla 22 h + 2 tuntia maahanmuuttajaoppilaiden yksilöopetusta. Näin opettaja saisi mahdollisuuden varmistaa maahanmuuttajaoppilaiden oppista ja ehkä siten myös mahdollistaa itselleen positiivisen turbolenssin kehittymistä.

Kultturitaustat huomioiva kouluyhteisö

"Millainen ylipäänsä on kulttuuritaustat huomioiva kouluyhteisö?" Nina-opekon kysymys ei ole herättänyt sille kuuluvaa keskustelua.

Ensinnäkin kultturitaustat huomioiva kouluyhteisö huomioi oman kulttuuritaustansa. Voisimmeko ajatella, että samoin kuin oman kielen osaaminen mahdollistaa ajattelun ja myös toisen kielen oppimisen, oman kultturin tuntemus mahdollistaa identiteetin kehittymisen mutta myöskin toisen kulttuurin hyväksymisen ja oppimisen. Suomalainen koulu on siis suomalainen länsimaalaisine kristillisine taustoineen. Nämä pitäisi tuntea. Emme siis hylkää saunaa tai seimeä islamilaisten lähestyessä. Jos olet vieraillut islamilaisessa maassa, ymmärrät, että siellä ei tulisi kuuloonkaan, että oma uskonto piilotettaisiin maahanmuuttajilta.

Toisekseen koulun omien oppilaiden taustakulttuurit voitaisiin ottaa käsittelyyn.Ohjelmassakin tuotiin esiin, että "tieto lisää tuttuutta".

Kolmanneksi voitaisiin käyttää Leena Nissilän peräämää autenttista materiaalia tässäkin hyväksi. Tunneilla siis käsiteltäisiin eri maiden sanomalehtien artikkeleita (TV/radio/eskustelut) samoista asioista ja havaittaisiin eroja. Sitten voitaisiin pohtia syitä.

Neljänneksi voimme kukin pyrkiä oman mielemme avaamiseen erilaisuudelle.

Linkki koulun multikulttuurisuuden arvioimiseen

Tässa on vapaasti käännetty lista koulun monikulttuurisuuden arvioimiselle. Löydät sen alkuperäisenä osoitteesta:
http://www.ncrel.org/sdrs/areas/issues/educatrs/presrvce/pe3lk48.htm

Kuinka multikulttuurinen koulusi on?
TARKISTUSLISTA:

Koulun toiminnot:
Tukeeko koulunne kulttuurillisten erojen ymmärtämistä ja hyväksymistä? Tunnustetaanko siellä rehellisesti eri kultturiryhmien osallistuminen? Heijastaako opetusmateriaali eri kultturiryhmien historioita, kokemuksia ja osallistumisia? Tarjoaako koulunne kaikille oppilaille tasa-arvoisen mahdollisuuden laadullisiin opetusohjelmiin ja oppimiskokemuksiin?

Opetuskäytännöt:
Hyödyntääkö koulunne oppilaidensa kotitaustaa, kiletä ja kulttuuria opetuksensa perusteina? Kannustavatko luokkatyöskentelykäytännöt moniälykkyyksiä ja heijastavatko ne ymmärrystä eri oppimistyyleistä? Tietävätkö opettajamme miten oppilaiden epämuodollista kotikieltä voidaan käyttää muodollisen lukutaidon kehittämisen välineenä? Heijastavatko arviointimenetelmämme oppilaiden oppimistyylien, kielten ja kulttuurien moninaisuutta?

Koulun ja yhteisön suhteet:
Linkittääkö koulumme oppimisen paikallisen yhteisön perheisiin ja mahdollisuuksiin? Onko koulumme sensitiivinen vanhempiemme erityistarpeiden ja kulttuureiden suhteen? Tarjoaako koulumme jatkuvaa valmennusta vanhemmille, jotta he voisivat tukea lastensa oppimista kotona?

Ammatillinen kehittyminen:
Tarjoammeko me henkilökunnalle mahdollisuuksia tiedon lisäämiseen eri kulltturiryhmistä?
Koulutetaanko opettajia sen suhteen miten oppilaiden perheitä, kieliä ja kulttuureita voidaan käyttää opetuksen perustana?
Saavatko opettajat koulutusta, mikä auttaisi heitä työskentelemään kulttuurillisesti ja kielellisesti erilaisten oppilaiden ja vanhempien kanssa?

Generisk Viagra gir akkurat

Generisk Viagra gir akkurat hva som trengs av kroppen for å få en sterk og kraftig ereksjon og en kraftig blodtilførsel. Det er veldig viktig for menn å rådføre seg med lege før du tar noen dosering av medisinen. Feil dosering eller overdose vil føre til noen alvorlige problemer eller til og med alvorlige bivirkninger. Kjøp Viagra online, slik som å få det beste av sine tjenester gjennom ulike online apotek butikker. Gjør deg klar for den ultimate opplevelsen med partneren din.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Alla olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

YLE TeemaOpetushallitus

Opettaja.tv:n uutiskirje