yle.fi


  • Tekstikoko + | -

opettaja.tv

Sisältö


Yleistä keskustelua



Keskustelun otsikot

Romanioppilas koulussa

Romanioppilas koulussa

Katsottuani ohjelman romanina koulussa-heimosta huolimatta kiinnitin huomiota siihen, että romaneille itselleen ei tuottanut vaikeuksia kertoa asiosta, joiden he katsovat vaikuttavan koulunkäyntiin. Opettajalle taas oli haasteellisempaa kysellä asiosta oppilaalta. (tosin kysely onnistui yllättävän hienotunteisesti) Vuoropuhelun käymiseksi tällaisia perustaitoja, kuten mitä, missä miksi- tyyppisten kysymysten kysyminen kuitenkin on tarpeellista, onhan aina vastaajan asia, mitä hän vastaa vai vastaako ylipäätään mitään.

Kommentit

Tietolähteitä romanikulttuurista

Mainiot oppaat, joita voi myös tulostaa ja käyttää tunneilla löytyvät näistä linkeistä.

http://www2.luovi.fi/ovet_auki/index.html

Projekti on jo päättynyt, mutta keskeltä sivua löytyvät PDF:t ovat käytettävissä edelleen.

Oppaat sähköisinä PDF-tiedostoina:

Vast Vastensa -opas
Palkkaisinko romanin -opas

ovat lähinnä aikuisille tarkoitettuja, alla olevat ovat lapsille ja löytyypä sieltä myös opettajille "pikaopas".

Lasten vihkoset ja opettajien vihkonen:

Esikoululaisten ja 1-2 luokkien vihkonen
3-4 luokkalaisten vihkonen
5-6 luokkalaisten vihkonen
Opettajien vihkonen

Tässä lisää tietolähteitä romanikulttuurista

www.romanomissio.fi

www.oph.fi/info/romanit

googlen kautta :

Drom-romanien tie
Reppu ja romanilapsi projekti

Ennakkoasenteetko jarruna?

Kiinnitin itsekkin huomiota ohjelmissa romanina koulussa- heimoista huolimatta ja ekaluokkalinen miten romanivanhemmat olivat halukkaita yhteistyölle koulun kanssa ja olivat hyvin luontevia, avoimia keskustelussa ja olivat valmiita vastaamaan jos kysyttävää ilmenee. Haastattelijalla oli selvästi vaikeampi osa.
Voiko olla niin että meillä "valkolaisilla" on sisäsyntyisesti ennakkoasenteita joita me emme tiedosta ,tietämättömyyttä joka ei kosketa meitä tai emme ainakaan myönnä julkisesti?
Miten meihin vaikuttaa romanien yhteisöllisyys,moraali ja tapakultuuri? Kun koulussa esiintyy konflikti ja pyydetään vanhempia keskusteluun. tuleekin lapsen sukua enemmän.
Voiko olla niin että kenties yksi romani on voinut saada aikaan sen että olemme tittyä mieltä kaikista romaneista?
Väitän, että nämä ennakkoasenteet heijastuvat tietämättämme myös siihen oppilaaseen jota opetamme varsinkin silloin kun stressinsietokykymme on alhainen.

ennakkoasenteista

Olen itse huomannut, että sekä maahanmuuttajien että romanien kanssa työskennellessä olennaisiksi asioiksi muodostuvat sellaiset pienet jutut, joita ei välttämättä kantaväestön kanssa asioidessa edes huomaa.
Yksi tällainen on sanaton viestintä. Maahanmuuttaja, joka ei puhu suomea kovin hyvin, lukee tilannetta ensisijaisesti äänensävystä, ilmeistä ja eleistä. Tympeää päiväänsä päänsärkyisenä kärvistelevä virallisen tahon edustaja näyttäytyy ihan erilaisena kuin hymyilevä ja rauhallinen kollegansa, vaikka periaatteessa molemmilla olisi sama vastaus samaan kysymykseen.
Romanit ovat valitettavasti melkeinpä joutuneet tottumaan syrjintään, joten pienetkin viestit ja vihjeet saatetaan ottaa omasta näkökulmastani turhan raskaasti suhteessa siihen, millaisesta asiasta on kyse. (esimerkiksi kun koulu ottaa yhteyttä aina vain negatiivisissa asioissa, saatetaan se kokea "mollaamisena" ja ainoastaan epäkohtiin puuttumisena, hyviin aikoiihin kun ei ole mitään huomiota laitettu.)
Valitettavasti myös huono kello kuuluu kauas, joten kerran hankalassa asiakastilanteessa romaniväestön edustajan kanssa ollut tuppaa siirtämään tämän oletuksen seuraavienkin tilanteiden malliksi. Sama on myös pöydän toisella puolella, jos on tottunut joka kaupassa olemaan vartijan saattamana ja tuijotuksen kohteena, ei välttämättä osaa naps vaan suhtautua ystävälliseenkään tahoon neutraalisti, vaan vanha asenne saattaa tulla mukaan myös uuteen kohtaamiseen.

Opettajien puutteellinen tietämys romanikulttuurista

Romanilapset ja koulu -ohjelmassa tuli esille, että opettajilla ei ole tietoa romanikulttuurista. Jäin tätä miettimään, sillä itse olen ollut aina kiinnostunut kaikista kulttuureista, myös romanikulttuurista. Tietoni perustuvat kuitenkin lähinnä vain kirjallisuuteen ja tv-dokumentteihin, sillä olen ollut tekemisissä romanien kanssa vain hyvin pintatasolla. Kun ei tunne toista, pelkää helposti kysymysten olevan tungettelevia. Ihanteellistahan tietämyksen kannalta olisi, että olisi henkilökohtaisia kaveruussuhteita toisen kulttuurin edustajiin niin, että voisi tehdä tyhmiäkin kysymyksiä.
Onko kenellä ollut oppitunnilla vieraana romani, jolta lapset ovat voineet kysyllä mieltään askarruttavia asioita romanikulttuurista. Oletko etukäteen sopinut jotenkin, mitä on soveliasta kysyä ja mikä on tungettelevaa? Vai onko niin, että on vastaajan asia, mihin vastaa ja mihin ei?

Tieto lisää suvaitsevaisuutta

Kiitos tietolähteistä. Tietämys lisää osaltaan suvaitsevaisuutta koulun arjessa. Onhan niin, että romanien kasvatusperiaatteet ovat hyvin lähellä kantasuomalaista vanhanaikaista maalaiskasvatusta. Kuitenkin romanikulttuuriin liittyy joitakin erikoisuuksia, joita muiden on vaikea ymmärtää. Avoin keskustelu on hyväksi, mutta toisaalta - edistääkö se vähemmistön asiaa vai vaikeuttaako se?

Itselläni ei ole ollut

Itselläni ei ole ollut luokassa vieraana romania, mutta oppilaat ovat kyllä itse avoimesti kertoneet asioistaan toisten kysellessä, tehneet jopa kulttuuristaan kuvakollaasia/kirjallista työtä kaikkien nähtäville. Kaikkiin on yläkoululaiset vastanneet, koska muita romaneja (etenkään vanhempia) ei ole ollut paikalla. Itse olen myös keskustellut tavallisista aikuisuuteen kasvamisen asioista aina murrosiästä nuoruuden ongelmiin romanioppilaitteni kanssa, joku romanioppilaan vanhempi on jopa sitä pyytänyt koska oma kulttuuri ei kaikkea salli. Hienoa ollut avoimuus, jotta on tiennyt mitä tukea lapsi jossain tarvitsee.

monikulttuurisuus

Etsin tietoa romani-oppilaista

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Alla olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

YLE TeemaOpetushallitus

Opettaja.tv:n uutiskirje