Tragedia saa opettajat hiljaisiksi

- Totta kai sitä ajattelee, että samanlaista voisi sattua meidänkin koulussamme. Mutta jos pelolle ja uhkakuville antaa vallan, niin menettää toimintakykynsä, kertoo helsinkiläinen erityisopettaja.

Elämässä on monia riskejä, joita on mahdoton hallita. - Kun ajelee kehäykköstä päivittäin, niin pelottaahan sielläkin. Vähän väliä on läheltä piti -tilanteita, jotka jättävät jälkeensä kylmän hien ja entäs jos… -ajatuksen.

- Eihän koulu ole ainoa paikka, jossa työntekijät pelkäävät. Sairaalan päivystyksessä tai sosiaalialalla työskentelevät kohtaavat usein väkivaltaisia asiakkaita.

Kuin isku puun takaa

Jokelan tragedia viime vuonna oli kuitenkin monelle opettajalle kuin isku puun takaa.

- Siihen asti olin ajatellut, että v-sanat ja nimittely olivat pahinta, mitä koulussa joutuu kohtaamaan. Jokela vei jalat alta, lamaannutti. Meidän koulun opettajanhuoneessa oltiin jonkun aikaa kuin puulla päähän lyötyjä. Nyt samat tunteet nousevat uudelleen pintaan.

Koulusurmissa järkyttää erityisesti se, että teon kohteena voivat olla myös lapset ja nuoret. Lapset myös seuraavat kouluun liittyviä uutisia tarkasti.

Lapset työstävät tunteitaan

Kun kriisi on ohi, ovat opettajat usein juuri ne, jotka joutuvat käymään läpi tapahtumia ja vastaamaan lasten kysymyksiin.
Voiko meidän koulussa tapahtua tällaista? Voiko joku tulla tänne? Miksi se ampui?

Erityisopettaja kertookin, että lasten kanssa Jokelan tapahtumista puhuttiin pitkään ja perusteellisesti. - Taisi siinä mennä pari päivää lähinnä terapiaa tehden. Sitten tuli vastaan tilanne, että joidenkin mielestä puhuttiin liikaa, toiset taas olisivat halunneet työstää tunteitaan ja ajatuksiaan loputtomiin.

Se, miten paljon ampumatapauksesta oli oppilaiden kanssa tarvetta keskustella, vaihtelee sekä ikäryhmittäin että myös luokittain.

Yläaste- ja lukioikäiset puhuvat asioista usein mieluummin keskenään kuin opettajien tai vanhempien kanssa. Joskus käy myös niin, että luokassa on joku, joka reagoi niin vahvasti, että se vaikuttaa muihinkin oppilaisiin.

Raili Löyttyniemi, Opettaja.tv