Puropellon koulun suururakka - Sirpaleista syntyy show

- Hei siirtäkää sitä lavastetta siellä, ei me nähdä rokkareiden kohtausta, jos se on tiellä. Äkkiä se veke! No niin, silence! Lähdetään liikkeelle!

Äidinkielen opettajan Hannele Harjun reippaat ohjauskomennot kaikuvat turkulaisessa Puropellon koulun juhlasalissa. Valoja ja ääniä testataan, lavasteita rakennetaan ja kohtauksia harjoitellaan kuumeisella kiireellä.

Tekeillä on 9-luokkien valinnaisaineiden opiskelijoiden kevään ja koko koulu-uran päätöstyö, musikaali, jonka luomiseen osallistuu yli 60 oppilasta. Tekijät ovat opiskelleet ilmaisutaitoa, kabareen tekoa, valinnaista musiikkia, liikuntaa ja kuvaamataitoa.

Pimennetyssä salissa on vipinää ja vilskettä, joka houkuttaa paikalle uteliaita katsojia myös alemmilta luokilta. Peruskoulun päättävin luokkien yhteisvoimin syntyvä musikaali on perinne, joka on jatkunut lähes 20 vuotta.

Viimeistä viedään

Hannele Harju on ollut mukana päätöstyön tekemisessä joka toinen vuosi. Tämänkeväinen musikaali on myös Hannelen 37-vuotisen opettajan uran viimeinen työ ennen eläkkeelle lähtöä. Rutiinia on kertynyt ja vaikka aikaa on enää viikko, Hannele ei huolestu.

- Tätä on suunniteltu jo monta kuukautta, mutta vasta nyt kaikki, tanssijat, soittajat, tekniikka harjoittelevat yhdessä ensimmäistä kertaa. Nyt tämä näyttää kaoottiselta, mutta pikkuhiljaa se hioutuu valmiiksi. Tästä tulee kaikkien aikojen paras ja vauhdikkain esitys.

Stagella 1974 Puropelto Musikaali kertoo opettajien nuoruudesta, kevään viimeisistä koulupäivistä. Vastakkain on erilaisia koululaisryhmiä, hippejä, rokkareita ja jääkiekkojengiläisiä. Erilaisuuden hyväksyminen, kiusaaminen ja maailmanparantaminen ovat musikaalin keskeisiä teemoja.

Jonni Peltola tanssii, näyttelee ja suunnittelee musikaalin koreografioita. Lukioon aikova Jonni onkin show-alan puoliammattilainen: hän on voittanut kilpatanssin Suomen mestaruuden. - Tiimityöskentely on hienoa, tässä tutustuu myös rinnakkaisluokkalaisiin. Tämä on mahtava tapa päättää peruskoulu.

Yhteistyö kantaa hedelmää

Musikaalin valmistelussa ei työtunteja lasketa, harjoituksia on pidetty jopa äitinepäivänä. Mistä Hannele saa intoa tällaiseen suureen projektiin muutenkin kiireisen koulutyön lisäksi?

- Luonteeni sopii tällaisiin hektisiin projekteihin. On myös upeaa nähdä se valtava kasvaminen loppusuoralla, monet vaikeat ja hankalat oppilaat kokevat tähtihetkensä, kuten myös lahjakkaat esiintyjät saavat itselleen oman hetkensä.

- On kasvattavaa oppia tekemään yhteistyötä toinen toistaan auttaen ja tukien, eli yhteisöllisyys korostuu. Rankkaa on, mutta tässä projektissa saan olla enemmän oma itseni, tiukka ja ehkä rajukin välillä, mutta toisaalta halata ja olla lähellä, rakkaudella tätä teen.

Musikaalin ensi-ilta on viimeisellä kouluviikolla. Koulun juhlasali on perinteisesti ollut tupaten täynnä kaikissa esityksissä – vanhempien lisäksi sen haluavat nähdä myös monet Puropellon entiset oppilaat. – Musikaalia tehdään suurella kunnianhimolla, kaikki luokat haluavat tehdä parempaa kuin edellisenä vuonna, Hannele kertoo.

Lauri Heikkilä soittaa kitaraa, laulaa ja näyttelee. Hän harrastaa teatteria myös koulun ulkopuolella Turun nuorisoteatterissa. - Siskokin oli ysillä tekemässä kevätmusikaalia, eli tiesin odottaa tätä jo alemmilla luokilla. Hienointa on se, miten hajanaisista palasista syntyy kokonaisuus.

Improvisointia ja heittäytymistä

- Okei, nyt lähtee. Enemmän valoa! Tässä on kohtaus jossa tarvittaisiin pelkästään punaista valoa.

Päävastuu ohjaamisesta on Hannelella, mutta mukana on toinenkin äidinkielen opettaja Jari Kuusento ja musiikin opettaja Satu Granqvist. Toukokuun lopulle asti musikaalin osasia on harjoiteltu vain valinnaisaineiden oppitunneilla, mutta viimeiseksi viikoksi mukana olevat oppilaat on vapautettu kaikesta muusta koulutyöstä. Musikaalin tekeminen voittaa mennen tullen tavallisen koulunkäynnin.

- Tämä on raskasta, mutta myös antoisaa, kuvailee Eve Tammenlaakso. Eve tanssii, laulaa ja näyttelee. Laurin tavoin hänkin on mukana Turun nuorisoteatterissa.

Hannele Harjun mukaan esitykset ovat vuosien varrella muuttuneet. Nyt mukana on aikaisempaa enemmän laulua ja tanssia. Tarina syntyy pitkälti improvisoiden.

- Me lähdemme liikkeelle tilanteista, joita kehitellään vapaasti eteenpäin. Oppilaat ovat tottuneet heittäytymään, koska sitä tehdään paljon ilmaisutaidon tunneilla.

Puropellon koululla on ilmaisutaidon opetuksessa pitkät perinteet. Monet oppilaat ovat jatkaneet teatteriin ja esiintymiseen liittyvissä harrastuksissa ja onpa niitäkin, jotka ovat löytäneet alalta ammatin itselleen.

Aikaa uusille haasteille

Hannele itse ei aio jättää ilmaisua ja ilmaisutaitoa eläkkeelle jäädessään. Kulttuuripääkaupunki Turku tarjoaa sekin tekemistä innokkaalle kulttuurin ystävälle.

Koulusta hänelle jää hyviä muistoja. - Ei ole sellaista tunnetta, että aamukamman kanssa odottaisin innolla poispääsyä koulusta.

Moni opettaja pitää yläkoulua kaikkein hankalimpana työpaikkana. Hannelea murrosikäiset nuoret eivät hätkäytä.

- Yläkoulun aika on nuorille rankkaa kasvun aikaa, en yhtään kadehdi heitä. Vihasin omaa murrosikääni, siksi on todella palkitsevaa kokea yhdessä nämä viimeiset päivät. Lopussa itketään ja halataan. En vain tiedä, miten tulen itse kokemaan asian, sillä minäkin olen lähdössä nuorten tavoin pois.

Mutta vielä ei ole jäähyväisitkujen aika. Hannele tarttuu taas mikrofoniin ja antaa tiukkaa palautetta poikien catwalk-tanssista.

- Kyllä tossa pojat jumatsuikkelis pitäis olla sen verran energiaa, että vaikka musiikki loppuu, niin meno jatkuu. Otetaan uusiks!



Teksti: Raili Löyttyniemi
Kuvat: Henna-Leena Kallio