Videokameroiden kanssa "Helvettiin" - mielellään toistekin

"Koulussa pitäisi joka vuosi olla salapoliisiretki Helvetinkoluun", tuumasivat Ruoveden kirkonkylän koulun 3A-luokan tytöt Mira ja Milla paluumatkalla pikkubussissa, kun opettaja Kirsi Pesonen kyseli oliko retki ollut onnistunut. Takapenkiltä kuului sentään jotain mutinaakin: "Tyhmää oli se, ettei päästy uimaan." Järveen olisi tehnyt mieli mennä, sillä aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti hellelukemiin.

Innostusta oli ilmassa jo aamulla. Puolet porukasta oli saapunut koululle etuajassa. Olivatpa jotkut varustautuneet Helvetinkolun Salapoliisikouluun suurennuslasia myöten. Metsässä oppilaita ei tarvinnut kahdesti komentaa tehtävien (PDF) pariin - siitä pitivät huolen uudet videokamerat, jotka olivat niin oppilailla kuin opettajillakin ensimmäistä kertaa käytössä. Niillä harjoiteltiin sekä still-kuvan että videokuvan ottamista. Kokemuksen kautta opittiin mm. millaisissa tilanteissa still-kuvaus ei aina onnistu yhtä hyvin kuin videokuvaus:


Lajintunnistustehtävä silmät sidottuina muistutti siitä, että luontoon voi tutustua myös muiden aistien kuin näköaistin avulla:

Videokameroilla työskentely oli opettajillekin silmiäavaava kokemus. Luonnon havainnointi sujui linssin läpi tehokkaammin kuin oli osattu odottaa. Oppilaat löysivät yllättävän paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka ilman kameroita olisivat saattaneet jäädä kokonaan huomaamatta.

Lisäjännitystä salapoliisiseikkailuun toi Helvetinkolun rotkon lähistölle piilotetun lodjun etsiminen johtolankojen avulla. 3B-luokan opettajan Jukka Rättyän ansiokkaasta opastuksesta huolimatta lodjua ei lopulta kuitenkaan löytynyt. Siihenkin oli varauduttu, sillä netistä oli etukäteen selvitetty, että lodju tuskin on enää paikoillaan. Hauskaa se silti oli!


Ruoveden Kirkonkylän koulu on mukana TVT-koulun arjessa -hankkeessa. Koulun oman projektin nimi Tuhkasta timantti kuvaa sitä, kuinka käytännössä koulussa on aloiteltu tieto- ja viestintätekniikan asioiden kanssa ihan alusta. Koulun tilat saneerattiin muutama vuosi sitten ja samalla mm. luokkien esitystekniikkaa uusittiin. Nyt kun välinepuoli on kunnossa ja luokilla on omat blogit käytössään, on tullut aika siirtyä seuraavaan isoon haasteeseen, eli siihen kuinka uutta teknologiaa aletaan oikeasti ottaa osaksi koulun normaalia arkea. Se vaatii uskallusta, kouluttautumista ja aikaa kokeiluille. "Opettajilla saisi mielellään olla teknistä tukea saatavilla tarvittaessa - mutta vielä tärkeämpää olisi saada myös pedagogista tukea, apua ja kannustusta", totesi 3A-luokan opettaja Kirsi retken jälkeen, kun takana oli onnistunut puolen tunnin pähkäily sen parissa, kuinka oppilaiden kuvaamista videoista saataisiin äänen lisäksi myös kuva näkymään. Rinnakkaisluokan opettajan Jukan kanssa vielä pohdiskeltiin ennen kotiin lähtöä, mikä mahtaisi olla ajankäytöllisestikin järkevin tapa käydä oppilaiden kanssa heidän kuvaamaansa materiaalia läpi. Ylimääräiseen tekniseen säätämiseen kun ei juuri ole aikaa varsinkaan kesäloman kynnyksellä.

Mitä oppilaiden kuvaamalle materiaalille sitten tullaan tekemään retken jälkeen? Ainakin jonkinlaisia jännitystarinoita ilmeisesti on kehitteillä luokkien blogiin. Liittyyhän Helvetinkolun nimeenkin jännä noitatarina. Kenties koko tarinaa ei vielä ole täysin selvitetty. Metsästä nimittäin löytyi vielä mysteerejä, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan modernin salapoliisin taitoja...