Vierailija 02.02.2010 23:20:50

Käykö opet oikeasti läpi arvosteluperusteet?

Häh? Minulle ei koskaan peruskoulu- tai lukioaikana YKSIKÄÄN liikunnanopettaja kommentoinut että "minkä numeron mielestäsi ansaitset, kun olit talviliikunnassa mukana ja kesäliikunnassa et niin paljoa" tms. Numero tuli tasan tarkkaan sen perusteella, paljonko kuulaa työnsi, pelasiko jääkiekkoa tai jalkapalloa joukkueessa kouluajan ulkopuolella ja osallistuiko näissä lajeissa koulujen välisiin mittelöihin. No ei paljoa työnnetty kuulaa, kun sattui olemaan aika lyhyt. Jääkiekko ei oikein kiinnostanut, kuten ei jalkapallokaan, kun nuo kyseisiä lajeja harrastavat sattuivat usein olemaan luokan häiriköitä ja liikuntatunnit oli hyviä paikkoja heille esim. joukkuejakoja tehtäessä pönkittää omaa egoaan. Vuosina 82-94 minun haluni liikkua sai kyllä pahasti turpaansa koululiikunnan vuoksi. Liikunta koulussa ei tuona aikana ole millään tavalla mielestäni huomioinut sellaista tärkeää asiaa, kuin että mitä hyötyä säännöllisestä liikunnasta voi olla, kuinka ja miksi pitää itseään kunnossa ja minkälainen laji voisi itseä kiinnostaa. Vasta kauppaoppilaitoksen puolijuoppo liikunnanope poisti sen typerän perusteen arvostelusta, että kuinka pitkälle kuula lentää tms. Se arvosteli asenteen perusteella ja sai ihmisiä innostumaan. Nykyään harrastan liikuntaa säännöllisesti, mutta mihinkään koululiikunnan tarjoamaan lajiin en ole koskenut tuon piinaavan pakkopullan jälkeen. Liikuntaa pitää opettaa koulussa, mutta toivon kovasti, että sen opetuksen tyyli on muuttunut enemmän siihen suuntaan, että se kannustaa oppilaita liikkumaan ja ymmärtämään liikunnan merkityksen osana hyvinvointia ja että liikunnalla on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus moniin tuki- ja liikuntaelinten + muiden toimintojen sairauksiin ja siten edistää säilymistä pidempään parempikuntoisena. Niiltä oppilailta, joille esim. toiminnallisesti hitaampitempoinen mutta silti aerobinen ja keskittymiskykyä parantava liikunta kuten uinti tai pyöräily sopii paremmin, viimeiseksi jääminen joukkuejaoissa ja yleinen tielläolemisen tunne "vahvempien" jaloissa kyllä tappaa tehokkaasti motivaation liikkua. Se on ymmärrettävää, että ei peruskoulun tai lukion liikuntaryhmää voi hajauttaa eri lokaatioihin ympäri kaupunkia ja laittaa maantielle ajelemaan fillarilla pitkiä matkoja jo pelkästään turvallisuussyistä, koska opettajalla on kumminkin vastuu oppilaista tuntien ajan. Mutta opetusmenetelmiä ja arvosteluperusteita muuttamalla ainakin noista 82-94 ajoista voisi jotain olla saavutettavissa perinteisemmilläkin lajeilla ja ottamalla myös huumori mukaan opetukseen (muuten kuin saattamalla itse opettajan asemassa tai antamalla luokan "vahvimpien" saattaa ei niin kyvykkäät liikkujat tunneilla naurunalaisiksi).

• Vastaa