Eläinten käyttäytyminen perustuu suurelta osin perittyihin vietteihin ja vaistoihin. Mitä läheisempää sukua eri lajit ovat, sitä enemmän niiden lajityyppinen käyttäytyminen muistuttaa toisiaan.
Eläimet ovat erinomaisia arkkitehtejä. Ne rakentavat monennäköisiä ja -kokoisia pesiä suojatakseen itseään ja poikasiaan sekä ovelia ansoja ravinnon pyydystämistä varten.
Parveutumisesta on hyötyä niin kokeneille kuin kokemattomille yksilöille. Iso joukko löytää ravintoa helpommin kuin yksinäinen lintu. Parvi suojaa myös petolinnuilta. Ongelmia ilmenee vasta, kun ravintoa ei ole enää tarpeeksi kaikille tarjolla.
Särki on Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Koska särki on niin runsas, se on itse myös yleinen saaliskala. Särki päätyy monen petokalan kuten hauen ruokalistalle.
Kalasääski tai lyhyemmin sääksi on kalaravintoon erikoistunut petolintu, jota tavataan Suomessa vesien varsilla sekä sisämaassa että rannikolla. Kangasalan sääksikeskuksessa voi piilokojuista seurata sääksen saalistusta Sääksisäätiön ylläpitämillä kala-altailla Pohtiolammella. Syksyn tullen vesien jäätyessä sääkset lähtevät etelään, kuten suurin osa Suomen linnuista. Mutta kuinka sääksen matka taittuu?
Parvia on monenlaisia: osa linnuista pysyttelee tiiviisti omissa parvissaan, osa muodostaa sekaparvia. Lintuparvien sisällä vallitsee usein selvä hierarkia, joten aikaa ei kulu turhaan kahinointiin. Vanhimmat, voimakkaimmat ja kokeneimmat linnut ovat etuoikeutetussa asemassa.