Vappu 1.5.

Vapusta tulee monille ensimmäisenä mieleen ylioppilaiden juhlapäivä ja työväen juhla. Vappu merkitsee useimmille myös iloista karnevaalijuhlaa kevään tulon kunniaksi.

Vapun alkuperä
Suomen kielen sana vappu on peräisin sanasta Walborga, Valpuri. Vappua on vietetty jo keskiajalla 700-luvulla Saksassa eläneen, pyhimykseksi julistetun nunna Walborgan muistopäivänä.

Suomessa vappu on kuulunut maatalouden vanhoihin merkkipäiviin. Joissakin paikoissa karja laskettiin valpurina laitumelle ja Pohjanmaalla lapset juoksentelivat lehmänkellot kaulassa, ”kellottelivat”, karjaonnen varmistamiseksi.

Rannikkoseudulla on poltettu juhlatulia, helavalkeita. Näiden tulien äärellä pidettiin hauskaa, juotiin olutta tai simaa ja tanssittiin. Pahojen voimien pois ajamiseksi tai hyvien voimien kutsumiseksi soitettiin kelloja ja toitotettiin torvia. Savu ja metelöinti suojeli myös laitumelle päästettyä karjaa petoeläimiltä.

Vappu – kevään tulon juhla

Keski-Euroopassa vappu on ollut vanha kevään tulon juhla ja germaanisissa maissa jopa kesän alkamisen päivä. Vappuyönä ajateltiin hyvän ja kevään voimien voittavan talven ja pimeyden voimat.

Työväen juhla

Toukokuun 1. päivä, työsopimusten uusimisen ja työpaikkojen vaihtamisen päivä, moving day, vakiintui työväenliikkeen juhlaksi ja mielenosoituspäiväksi Yhdysvalloissa.

Katso Elävästä arkistosta: Vasemmiston vappumarsseja vuonna 1952

Ylioppilaiden juhla
Ylioppilaat olivat jo 1800-luvulla innokkaimpia kevään tulon juhlijoita. 1800-luvulla ylioppilailla oli tapana juhlia kevättä 13. toukokuuta, Flooran päivänä. Vähitellen ylioppilaiden kevätjuhla siirtyi 1. päivään toukokuuta.

Katso Elävästä arkistosta: Vapunviettoa viime vuosisadan alussa

Elävän arkiston aarteita