International Maj Lind piano competition on yle.fi from May 16.
Kolmas ja viimeinen alkueräpäivä...
Béatrice Reibelin Chopin tulkinta oli kuin suoraan levyltä. Uskomattoman hyvän kuuloista, mutta ehdottomasti liian hallittua. Minulle ei henkilökohtaisesti jäänyt esityksestä mitään muuta mieleen kuin, että hän osaa soittaa selloa. Ilman muuta hänen äänenmuodostuksensa, intonaatio ja kaikki muut tekniset asiat ovat kunnossa. Eikä minun edes tarvitse sitä mainita, koska kuka tahansa voi sen todeta. Kumpa vain tietäisin mitä esityksestä puuttui. Jotain siinä oli pielessä. Minun mielestäni. Mutta kuten sanoin, soitto kuulosti uskomattoman hyvältä.
Georgiy Lomakovin Beethoven jätti minut (taas) kylmäksi. Op. 102/1 on erittäin paljastava monella tapaa ja mielestäni olisi parempi olla valitsematta Beethovenia, jollei todella ole jotain sanottavaa. Myös hänen Chopin op. 3 ei ollut valitettavasti lähelläkään Aurielen Sabouretin eilistä esitystä kyseisestä teoksesta. Epävarmuus kuului intonaatiossa sekä äänenmuodostuksessa ja vibraatossa.
Nicolas Altstaedt soitti aivan uskomattoman hienosti Beethovenin op. 102/1 ensimmäisen osan! Hän on ehdottomasti sisäistänyt erittäin hienon tavan lähestyä juuri Beethovenin musiikkia. Viimeistään tässä esityksessä voitiinkin puhua kunnon Sturm und Drangista. Myös Dutilleux kuulosti loistavalta! Yksi kilpailun parhaimmista ensimmäisessä erässä.
Ensimmäinen erä on nyt siis takana ja valinnat on jo tehty. Kolmannen päivän soittajista mieleeni jäi ehdottomasti viimeisenä soittanut Altstaedt. Lukemalla kaikki kommenttini voi huomata, että en varsinaisesti ollut samaa mieltä tuomariston kanssa monien soittajien kohdalla. Olen erittäin pettynyt, että toisen kilpailupäivän iltavuorolaiset, varsinkin Sabouret ja Yoo, eivät ole mukana. Ei suoranaisesti olisi korrektia sanoa kenen tilalle sijoittaisin heidät, mutta kommenteistani sen voi löytää rivien välistä. Pitää kai taas vain todeta, että musiikkikilpailut ovat erittäin epäoikeudenmukaisia ja korruptoituneita monessa mielessä. Miksi niitä sitten järjestetään? En tiedä, mutta ne valitettavan harvoin palvelevat esiintyvää muusikkoa. Asiaa kommentoitiin osuvasti nettisivuilla:
”Yllätyksiä jatkoonmenijöissä?
Ei ainakaan minulle ollut yllätys, että kahdeksalla semifinaaliin päässeistä on oma opettaja (entinen tai nykyinen) tuomaristossa!!! Ainakin mediassa usein vaiettu, mutta yleisesti tiedetty, asia on, että tuomarin kannattaa äänestää toisten tuomareiden oppilaita, jos haluaa kutsun seuraaviin mittelöihin. "Hyvä veli"-systeemi pelaa.”
Saataisiinko tästä keskustelua käyntiin? Mielestäni nyt olisi hyvä tilaisuus saada aiheesta muutamia mielipiteitä, jotta kehitystä voisi tapahtua.
Minä palaan taas välillä päivätyöni pariin ja kirjoittelen taas finaaleista tälle palstalle.
Tipi
- Login to post comments
Recent comments
- Andreas is the best!
3 years 19 weeks ago - hey
3 years 20 weeks ago - Für Nicolas...
3 years 20 weeks ago - It is rare
3 years 20 weeks ago - WAHOU!!!!! BRAVO BEA !
3 years 20 weeks ago - YLE saw your talents
3 years 20 weeks ago - Linkki toiseen keskusteluun:
3 years 20 weeks ago - Kiitos Silver upeista
3 years 20 weeks ago - Sympatiaa
3 years 20 weeks ago - Kumma juttu
3 years 20 weeks ago
Comments
"Tulokset ovat aina jossain määrin suuntaa-antavia." Näinhän se on. Ja siksi minusta onkin erittäin tärkeää, että myös toiset mielipiteet tuodaan esiin, jos vaikka vähän kärjistäenkin.
Onneksi ei ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa tulkintaa, ja esitystä. Näin "sellomaallikkona" voin hyvinkin pitää täysin eri soittajista ja esiintymistä, enkä koe yhtään huonoa omatuntoa siitä, ettei makuni mene yksiin ammattilaisten kanssa.
Eikö olennaisinta ole musiikista nauttiminen?
Ymmärsin niin, että tuomariston ratkaisuihin vaikuttaa myös millaiset mahdollisuudet he uskovat kilpailijoilla olevan tulevan (solistisen) uran suhteen. Tämä karsii "liian" vanhoja soittajia, sekä historiallisiin esityskäytäntöihin perehtyneitä (kuten Sabouret). Ei Boccherinin sonaattien tyylimukaisella esittämisellä valloiteta suuria konserttisaleja orkesterien solistina. Sama asia tuli mielestäni esiin myös Sibelius-viulukilpailujen alkuerissä. Onhan kilpailujenkin maineelle eduksi, että voittajat luovat hienon kansainvälisen uran. Ei musiikkikilpailussa voi koskaan tehdä täysin objektiivisia ratkaisuja. Tulokset ovat aina jossain määrin suuntaa-antavia.