Kahdeksan kieltoa ja rapiat päälle

Kuuluisat kymmenen käskyä ovat kaikki itse asiassa kieltoja: seitsemän niistä alkaa suomen kielellä älä-sanalla. Koko ihmisen yhteiskuntajärjestys perustuukin sekä teoriassa että käytännössä kielloille, mikä vastapainoksi lienee kehittynyt toimintamalli ”mikä ei ole kiellettyä on sallittua”. Tosiasiassa kaikki ei-kielletty ei ole kuitenkaan sallittua, mistä syntyy taas monella tapaa tulkinnanvarainen moraali.

Kiinassa on kolme suurempaa ajatuksen mallia, joita ehkä erehdyttävästi joskus pidetään uskontoina: kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus. Enemmän kuin kieltoihin, ne uskovat ihmisen ymmärrykseen pyrkiä ellei täydellisyyteen niin yhteiskunnalliseen ja luonnon tasapainoon, harmoniaan ja itsensä kehittämiseen kohti sitä täydellisyyttä.

Esimerkiksi Buddhan patsas ei kuvasta varsinaisesti jumalaa, vaan täydellisyyden saavuttanutta ihmistä, joka tavallaan on siinä tilassa jumaluuteen yhdistettävissä. Kungfutselaisuus taas korostaa ihmisen velvollisuutta toimia asemansa mukaisesti: valtiaan on suojeltava alamaisiaan ja alamaisten on kunnioitettava valtiaita, jolloin syntyy yhteiskuntaharmonia. Taolaiset taas korostavat ihmisen nöyryyttä toimia ennen muuta luonnon kanssa.

Kahdeksan kiellon juliste

Mutta sitten Kiinassa on myös nykyinen järjestelmä, joka yhä edellyttää lähes aukotonta kuuliaisuutta johtajia kohtaan. Johtajat taas pyrkivät ennen kaikkea kielloilla säätelemään joukkoja niin, etteivät johtamisen virheet pääse vaikuttamaan yhteiskuntajärjestykseen. No tuo nyt on tuttua myös länsimaisessa kulttuurissa, mutta ehkä valtioita pienemmissä osissa.

Tuosta viimeisestä mallista on lähtöisin myös Pekingin kisojen ”kieltohitti”, kahdeksan määräystä siitä mitä ei saa kysyä ulkomaalaiselta kisaturistilta, joita Pekingin odotetaan noin puoli miljoonaa. Kahdeksan kiellon julisteita on kiinnitetty erityisesti suurimpien turistikohteiden, kuten Kielletyn kaupungin läheisyyteen.

Tai oli kiinnitetty, sillä kun keskustelu noista kielloista virisi Kiinan nykyjohdon pitkälti inhoamassa internetissä, niin julisteista on tullut keräilijöille hittituotteita ennen kuin sitten kisojen lopussa kamppailu erilaisesta kaduilta poimittavissa olevista olympialipuista ja muista kisajulisteista kiihtyy äärimmilleen.

Se muuten saattaa olla vaikeaa tässä kaupungissa. Eikä kukaan kuitenkaan pysty siihen, mihin australialainen uimari Dawn Fraser, jonka seurue onnistui Tokiossa 1964 varastamaan Japanin lipun keisarillisen palatsin alueelta. Sekin suoritus jäi loppupäästään vajaaksi, johti pidätykseen ja putkareissuun.

Näitä EI saa kysyä

Kiinalaisia ohjeistetaan siis kahdeksan kohdan mukaisesti olemaan utelematta. Ensimmäinen kielto koskee ymmärrettävästi turistin mahdollisia ansiotuloja. Kielto on ymmärrettävä kaupungissa, jossa KESKIANSIO kuukaudessa lienee 300 euron tienoilla. Tieto muualla maksettavista ansioista saattaisi herättää levottomuutta.

Julisteen mukaan turisteilta ei saa myöskään kysyä ikää (2), eikä mitään rakkauselämään tai aviosuhteisiin liittyvää (3).

Ei ole sallittua tai sopivaa kysellä myöskään turistin terveydentilasta (4), pyytää kotiosoitetta (5) tai udella hänen kokemustaan, mitä se sitten tarkoittaakaan (6).

Seitsemäs kohta kieltää turistilta tivaamasta hänen uskonnollista tai poliittista kantaansa tai vakaumustaan. Lopuksi muistutetaan vielä, ettei ole soveliasta kysyä, mitä vieras tekee työkseen, mikä olisi ollut loogisempi kielto ennen kuin kiellettiin kysymästä ansiotuloja heti kärjessä!

No sitten on ikään kuin kokonaisvaltaisesti kielletty noiden kahdeksan kohdan ulkopuolelta roskaaminen, kiilaaminen jonossa, sylkeminen ja lisäksi liian kovaan ääneen puhuminen julkisella paikalla. Viimeisessä kohdassa on kyllä itua, sillä kiinalaiset eivät ole maan hiljaisempia puhuessaan puhelimeen tai sen ohi. Koko kielihän kun perustuu nousuihin tai laskuihin, joiden perusteella sanoilla on eri merkityksiä.

Mistä siis voi turistin kanssa puhua? Hyvä kysymys, jota on esitetty yleisesti pekingiläisten vielä ainakin sallituilla keskustelu- tms. sivuilla. No jäähän tietysti aina sää, joka toisaalta avajaisten lähestyessä hermostuttaa kisaisäntiä syystäkin päiväpäivältä enemmän.

Kun ainakin toistaiseksi saastepilvet ovat olleet väistymässä ja aurinko taas näkyvästi paistanut, ukkosmyrskyn uhka avajaisiltana on tavallista suurempi.

Sitä yritetään estää kaikin insinööritaidon keinoin, mutta kieltää sen tulemista ei minkäänlainen järjestelmä voi. Taolaiset sen tiesivät jo aikaa sitten.

Arto Teronen, Peking