Meidän pienessä normandialaiskylässä on suurikokoinen elokuvateatteri. Siitä kerroin täällä marraskuussa.
Maaliskuun lopussa siellä esitettiin Maata meren alla -elokuva. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Lenka Hellstedt kutsuttiin myös paikalle. Elokuvan ensi-ilta oli Suomessa tammikuun lopussa, ja sen jälkeen elokuva valittiin suomalaisen elokuvan minifestivaaleille Pariisiin.
Mutta ennen Pariisia elokuva tulee meidän kylään.
Perjantai-iltana väkeä alkaa pakkaantua leffateatterin aulaan. Pian aula on niin ahdas, että teatterin vapaaehtoistyötekijät alkavat laskea tulijoita. Paikalla on reilut 120 katsojaa.
Vapaaehtoiset (koko teatterin henkilökunta työskentelee palkatta) ovat asetelleet kukkia esiripun eteen. Tunnelma on juhlallinen. Teatterin ohjelmavastaava Alex esittelee yleisölle Lenkan ja myös sitten minut, sillä Lenka käsikirjoitti elokuvan samannimisen romaanini pohjalta.
Maata meren alla -elokuvan Ranskan ensi-ilta voi alkaa pikkukylässä kaksi päivää ennen pääkaupunki Pariisia.
Päähenkilö Ida (Amira Khalifa) istuu pilkillä autiolla merenjäällä. Ida, hontelo peräkammarin tyttö, on jumissa suomalaisessa pikkukaupungissa.
Ennen elokuvan puoliväliä hän saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta häipyäkseen äidin helmoista. Me Ouistrehamissa seuraamme, miten Ida lähtee Berliiniin.
Kun lopputekstit katoavat, sali alkaa taputtaa. Sitten me Lenkan kanssa törötämme salin etuosassa ja vastaamme ouistrehamilaisten kysymyksiin.
Teatterin vapaaehtoiset kiikuttavat kaikille siideriä ja leipäsiä. Yleisö jää teatteriin rupattelemaan ja ostamaan romaania (Reposer sous la mer, joka tarkoittaa levätä meren alla, mutta ranskannoksessa kajahtaa myös äiti = la mère)
Sitten yksi teatterin vapaaehtoinen kiilaa Lenkan ja minun kylkeen. Nolona nainen ilmoittaa, että on unohtanut tilata elokuvalle kuljetuksen Pariisiin. Meidän pitäisi kuskata viisi painavaa filmirullaa seuraavana päivänä Pariisiin. Elokuva ei pääse suureen maailmaan ilman meitä. Lupaamme kuskata Idan. Lenka sulkee huolellisesti kelat pahvilaatikkoon ja kiertää vahvaa teippiä ympärille.
Kun Ida poistuu pienestä kylästä valloittamaan Pariisia, kaksi äitiä lähtee tyttöä kuskaamaan.
Ei elokuvan Idakaan päässyt Berliiniin ilman äitiä, tai tarkemmin äidiltä lainamaansa Ladaa (romaanissa auto oli Audi!).
Nostamme Idan siniseen Ikean kassiin, nostamme kassin siniseen Saabiin ja aloitamme matkan Ouistrehamista Caenin rautatieasemalle. Siellä nostamme Idan Pariisin junaan. Idaa täytyy vartioida tarkasti, sillä maailmassa on vain yksi ainoa ranskaksi tekstitetty Ida. Vilkuilemme kaksituntisen junamatkan aikana Idaa taukoamatta -- tytöstä täytyy pitää huolta. Idan lähtiessä Berliiniin äiti (Marja Packalén) varoittaa mustaihoista adoptiotytärtään ison maailman vaaroista, muun muassa etelänmaalaisista.
Saavumme kahden tunnin junamatkan jälkeen Pariisiin, jossa Ida pakataan taksin takakonttiin. Taksikuski näyttää pahan kerran etelänmaalaiselta. Lähdemme ajamaan kohti Reflets Medicis -leffateatteria, jossa elokuva esitetään seuraavana iltana. Ida kulkee taksin kyydissä suurkaupungin oikealta rannalta vasemmalle.
Niin Ida on päässyt kolhuitta suureen maailmaan. Kaksi äitiä lähtee rauhassa nukkumaan, toinen takaisin oikealle rannalle ja toinen elokuvateatterin viereen vasemmalle.
Sunnuntai-iltana Idan suurkaupunkiin pääsyä kerääntyi katsomaan seitsemänkymmentä pariisilaista, melkein tulpasti vähemmän kuin piskuisessa Ouistrehamissa.
