Asiaan tulee perehdyttyä tosissaan jos levystä täytyy maksaa. Musiikin tulva on jo muutenkin hallitsematon, uutta musaa johon tulisi perehtyä tulee niin paljon joka tuutista. Tämä suhtautuminen antaa ainakin mulle kontrollin tuntua. Saan tehdä itse valintoja.
Joudun olosuhteiden pakosta asumaan kesän Riihimäellä, kulttuurin Saharassa, jossa ainoa tapa ostaa äänilevyjä on kahden suuren marketin listamusiikkia esittelevät hyllyt ja paikallinen ABC-huoltamo. Seudun ainoa levykauppa, Levy ja Kasetti, lopetti toimintansa monen vuoden sinnittelyn jälkeen. He joutuivat myymään levyjä aika helkkarin kallilla kattaakseen kulunsa, mutta loistava palvelu ja tietämys olivat korvaamattomia ainakin meikäläiselle nuorempana.
Seudun toinen kauppa, Hyvinkään Isabel, on säilynyt, mutta ottanut selkeän taistelutaktiikan Anttiloiden alelaaripolitiikkaa vastaan; he myyvät pelkkää vinyyliä nykyään. Kävin siellä juuri viikko sitten ostoksilla ja kokoelman laajuus yllätti minut jälleen; mutta olihan tämä sama paikka josta lukioikäisenä tutustuin Pavementiin, The Byrdsiin ja Jon Spencer Blues Explosioniin.
Tampereella asuessani heräsin usein faktaan että asun kaupungissa, jossa on oikeita levykauppoja. Oli valinnanvapautta, sai ostaa viileät levyt Platasta, soulklassikot Voltista tai kierrätysseedeet Swampista.
Nyt kesäevakossa olen joutunut ottamaan ohjat jälleen omiin käsiini ja ostamaan levyjä internetin välityksellä, lähinnä play.comista.
En usko, että tämä on hyvä asia, varsinkin pakkausjärjestelmä on järjetön. Jokainen tilattu levy pakataan erikseen vaikka tilaukseen kuuluisi kymmenia levyjä. Ja mitä olen lukenut suurien nettitavaratalojen henkilöstöpolitiikasta niin hirvittää.
Tämän kirjoituksen pointti on siinä, että kehotan ihmisiä tukemaan omaa levykauppiastaan. He tekevät ihanaa ja tärkeää duunia tarjotessaan kulttuuriin uusia helmiä meille. On etuoikeus, että lähellä on Stupido, Platta tai Kasiraita.
