Hampparin väärä, jätkän makkara, halpamakkara. Rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Klassikkoruokasarjassa esitellään Suomimakkara.

”Luulen, että tänä päivänä monilla suomalaisilla on aika hakusessa, mitä suomimakkara ylipäänsä on”, pohtii tietokirjailija ja intohimoinen makkara-harrastaja Ilkka Vuorikuru. ”Mielikuvissa se on ehkä vähän huonolaatuinen tai muuten hivenen pelottava makkara”. Ilkka Vuorikuru on aktiivijäsen Akateemisessa kiuas-seura ry:ssä, jonka kokoukset sisältävät saunomista ja erilaisten makkaroiden testaamista.

Tapaamme Ilkan kanssa Hakaniemen hallissa ja maistelemme tavallista lenkkimakkaraa vähän tummapintaisempaa suomimakkaraa. ”Oikein timmi tavara”, arvioi Ilkka ja jatkaa: ”Varmaan lämpöisenä pikkuisen parempi kuin näin kylmänä. Tässä on pippurin maku kivassa balanssissa.”





MUKAVAN PITUISIA PÄTKIÄ

Moni valmistaja teki ja tekee suomimakkaraa, mutta monien mielestä se aidoin ja alkuperäisin syntyi Forssassa, Hakalan makkaratehtaalla. Perustajan pojantytär Hilppa Moberg muistelee suomimakkaran kulta-aikaa 1950–60 -luvuilla.

”Se oli mahdottoman suosittu makkara. Asiakkaat tulivat ja pyysivät, että annas semmoinen mukavan pituinen pätkä. Juoksin aina isän luo kysymään, että minkälainen se mukavan pituinen pätkä oikein on.”

Hilpan veli, Vesa Hakala, muistaa yhä, että parhaimpina aikoina tehtaalta saattoi lähteä yhdessä lähetyksessä 10 000 kiloa suomimakkaraa.


KYLMÄNÄ PAKETISTA

Suomimakkaran suurin suosio hiipui 70-luvulla. Se ei kuitenkaan ole vieläkään pelkkä menneisyyden reliikki - Priiman kuvauspäivänäkin Hakalalta lähtee myyntijohtaja Kai Nordin arvion mukaan noin 2 000 kiloa suomea, pääasiassa pääkaupunkiseudulle.

”Suomimakkaralla on kaksi asiakaskuntaa”, nauraa Nord. ”On näitä, jotka syövät sen kylmänä suoraan paketista ja sitten toisia, jotka käyttävät sitä ruokamakkarana. Siitähän tulee erittäin hyvä makkarakeitto.”





ÄIDIT, TYTTÄRET JA SUOMILENKIT

Hakaniemen halliin sattuu ostoksille myös näyttelijä Antti Litja. Hän on tuttu kasvo makkarakojulla. ”En muista minä vuonna jäin koukkuun tähän savusuomeen. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta minä nyt satun tykkäämään Hakalan suomesta”, nauraa Litja.


Priima/Regina Rask