« Takaisin edelliselle sivulle
Punk-orkesteri Suomen anarkistipuolue 1977
Paikkakunta: Tampere, Tesoma
Kuvat ja tekstit: Sami Laitala
Punk-orkesteri Suomen anarkistipuolue 1977: Kaikki alkoi vuonna 1976 Tesoman koulussa, kun luokkatoverit Pauli Toiviainen ja Sami Laitala keksivät keinon välttää ulosmeno välitunneilla: musiikinopettajan luvalla nuoret miehet pitivät musiikkiluokan kitarat ja instrumentit vireessä.
Kitaransoiton alkeita opetellessa kehittyi ajatus omasta yhtyeestä. Kaverukset alkoivat tehdä omia nauhoituksia kitaraduona. Duo täydentyi bändiksi, 1977 kun luokkatoverit Pasi Lahdenoja tarttui bassoon ja Tapio Pensasmaa tuli rumpuihin. Nimeksi tuli punk-henkinen Suomen anarkistipuolue. Ryhmä sai tehtyä yhden demonauhankin, vaikka silloin ei ollut edes oikeita rumpuja käytössä. S.A.P.:n suurin saavutus lienee hillittomät punk-poseerauskuvat.
Valveutuneet isoveljet Jari Lahdenoja ja Jorma Riihikoski saattoivat bändituohuista kiinnostuneet pikkuveljensä Pasin ja Kallen yhteen. Vanhasta S.A.P.:sta Kallella (laulu) vahvistettuna tuli Pop-Idolit. Tämä kokoonpano sai aikaiseksi yhden demonauhan, joka taltioitiin avokelanauhurilla Ducks-yhtyeen treenikämpällä Ikurissa. Tuotosta on nykystandardien mukaan vaikeaa mieltää punkiksi, mutta silloin tärkeintä olikin asenne eikä soittotyyli. Keikkoja tämä kokoonpano teki mm. legendaarisella Safety Pins Clubilla Tampereella parikin kertaa. Lukio vei Samilta liikaa aikaa ja niinpä tilalle vaihtui lennosta Tapio Järvinen.
Pasi: Asenne kohdallaan. Esikuvana Sid Vicious. Pasi esiintyy edukseen myös pari vuotta myöhemmin otetussa Viikinsaari-kuvassa, jossa osallistuu yleisöperformanssiin.
Sami: Jos Pasin olemus viestii Sid Vicious -tyylistä uhmaa niin Samin habitus peilaa Johnny Rottenin velttoa olemusta. Räikeä punk-muoti löi itsensä läpi vasta 80-luvun puolella, tässä kuvassa tulevasta on aavistuksena näkyy klemmareista tehty kaulanauha ja pari hassua hakaneulaa.
Tapio: Yhtyeen intellektuelli Tapio esitti hillityimmät poseeraukset. Hän taisi olla ainoa joka oli lukenut anarkismista jotain, tiesipä jopa muutaman anarkistin nimeltä. Muille olisi varmaan tullut reput, jos olisi pitänyt mennä tenttimään anarkismin perusteiden lyhyt oppimäärä.
Kitaraposeeraus: Tuona aikana punk-muotia sellaisena kuin se nykyään tunnetaan ei vielä ollut. Ainakaan niin yleisesti. Tässäkin kuvassa punkista kertovat vain avatut paidannapit, lievästi sekoitettut hiukset ja Samin klemmareista tehty kaulanauha.
Nuoruuden innolla: Hiukan "kehittyneempi" asetelma ajan hengessä.
Huligaanit hommissa: Virikkeinen ympäristö tarjosi ideoita monenlaisiin poseerauksiin. Tässä anarkistit symbolisesti hajottavat valtarakenteita. Kai.
Pyllistys: Sen verran hävelistä meno oli vielä 70-luvulla etteivät nuoret miehet sentään kehdanneet persettä näyttää. Mitenkähän mahtoi olla kuvan esikuvan kanssa...
Seinää vasten: Myös varastopihaa hyödynnettiin kuvissa. Tämä on sarjan yksi yhtenäisimmistä ja tyylikkäimmistä poseerauksista.
Jamit ”studiossa”: Paulin isä toimi erään suuren tamperelaisen firman varastopäällikkönä ja perhe asui työsuhdeasunnossa varastoalueella. Viikonloppuina pääsimme käyttämään toimiston taukotilaa treeni- ja äänityspaikkana. Kuvassa Pasi ja Sami 15v.
Ryhmamatkailua: Paulin Camping-merkkiselle mopedille tehtiin jopa nimikkolaulu. Myöhemmin sitä on versioitu varmaan useammin kuin mitään muuta sen ajan tekelettä. Kappale menee Cadillacin sävelellä :-)
Pop-idolit 1978 tai -79: SAP täydentyi Pop-Idolit -yhtyeeksi kun Kalle Riihikoski (vas.) liittyi rivistöön. Musiikin ohella harrastettiin yhä hauskoja poseerauskuvia :-) Joku senaikainen yhtye lienee kuvannut albuminsa kanteen näyttäviä hyppykuvia...
Pop-idolit Sorintalolla: Pop-Idolit -yhtyeen järjestyksessään toinen keikka Safety Pins -klubilla 1979. Paikka Sorin nuorisotalo, Tampere. Joku nauhoitti tilaisuuden jonkinlaisella kannettavalla laitteella, jonka äänenlaatu oli kamala. Olisin kovasti kiitollinen jos joku osaisi kertoa kuka se oli tai mistä kyseisen äänitteen voisi saada digitoitavaksi.