Opiskeltuaan Helsingissä Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1910-1916 Erik Bryggman palasi kotikaupunkiinsa Turkuun ja perusti suunnittelutoimiston vuonna 1923.

Erik Bryggman tunnetaan eritoten kirkkoarkkitehtuuristaan. Bryggmanin keskeiseen tuotantoon kuuluu sarja palkittuja kirkkoehdotuksia: Tammiston kirkko Viipuriin 1919, Helsingin krematorio 1919, Sortavalan kirkko 1929 ja Tehtaanpuiston kirkko Helsinkiin 1930. Yhteistä näille suunnitelmille on rakennuksen sulava sijoittuminen maastoon ja selkeät perusmuodot. Tärkein elementti Bryggmanin kirkkoarkkitehtuurissa on kuitenkin valo, joka lopulta luo kirkkosaliin sen sakraalin tunnelman.

Bryggmanin kirkkoarkkitehtuurin periaatteet yhdistyvät erityislaatuisella tavalla Turun Ylösnousemuskappelissa. Vuosina 1938-41 rakennettu kappeli kuuluu Riitta Nikulan mukaan idyllisen jälkifunktionalismin pääteoksiin Euroopassa. Kappelin suunnittelussa ja toteutuksessa on piirteitä, jotka viittaavat niin italialaiseen kansanrakentamiseen, suomalaiseen kivikirkkoperinteeseen, pohjoismaiseen 20-luvun klassismiin kuin funktionalismiinkin. Ylösnousemuskappelia tutkinut Janey Bennet toteaakin, että jonkun muun käsissä näistä aineksista suunniteltu harras tila olisi voinut tuntua epämiellyttävältä, mutta Bryggmanin työ heijastaa eheää suunnittelunäkemystä.

	Ylösnousemuskappeli

Ylösnousemuskappeli asettuu luontevasti rinteeseen. Bryggmanin pyrkimyksenä oli käyttää maastoa sellaisenaan ilman tasoituksia: luonto ja mukautuminen siihen olivat määrääviä tekijöitä kokonaissuunnittelussa. Vapaamuotoisen tynnyriholvin kattama sali aukeaa koko seinän pituudelta kapean sivulaivan ikkunaseinän välityksellä mäntymetsään. Juuri puiden latvuston kautta kirkkosaliin siivilöityvä sivuvalo tekee Ylösnousemuskappelin sisätilasta häkellyttävän kauniin ja hartaan. Hienostuneet detaljit ja monikerroksinen symboliikka täydentävät tunnelmaa.

Kappelin hiekkakivireliefit teki turkulainen kuvanveistäjä Ennu Oka (1913-1941), joka kaatui talvisodan taisteluissa Kärstilässä. Työn jatkajaksi valittiin Jussi Vikainen, joka viimeisteli reliefit Okan tyyliin. Molemmat kuvanveistäjät kuuluivat Turun symbolisteihin. Okan sanoin reliefit kuvaavat ”metaforisesti varjon maasta valon ja kirkkauden maahan siirtymistä”.

	Ylösnousemuskappelin luonnos

Aulis Blomstedt kirjoitti Erik Bryggmanin muistokirjoituksessa vuonna 1955, että ”Todellinen, suuri arkkitehtoninen lahjakkuus on äärimmäisen harvinainen luonnonoikku. […] Kaikki mihin hän kosketti alkoi elää. Arkisin rakennustehtävä, halpa-arvoisin materiaali järjestyi hänen taikomanaan jonkinlaiseksi kiteytyneeksi ihmisyydeksi, jota meidän on mahdotonta määritellä. Arkkitehtuurin salainen kukka oli auennut…”.

Lähteet

Ars Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1990.

Erik Bryggman 1891-1955 Arkkitehti. Toim. Riitta Nikula. Suomen rakennustaiteenmuseon monografiasarja. Suomen rakennustaiteenmuseo, Helsinki. 1991.