Ackté havaitsi romaanin sankarittaren Marjan sopivaksi roolihahmoksi itselleen, ja niinpä hän muokkasi saman tien Ahon romaanista oopperalibreton, ja toivoi houkuttelevansa Jean Sibeliuksen oopperan sävellystyöhön. Sibelius innostuikin aluksi, mutta luopui pian ideasta. Sinfoniat olivat Sibeliuksen ominta aluetta, ei ooppera.

Myöhemmin sama Acktén librettoversio päätyi nuoren Aarre Merikannon (1896-1958) käsiin. Merikanto aloitti Juhan sävellystyön suunnilleen vuoden 1919 loppupuolella ja sai teoksen valmiiksi vuosina 1922-23 kirjoitettuaan sen ainakin kahteen kertaan uudelleen.

Nuoresta iästä huolimatta Aarre Merikannolla oli jo takanaan kokemus oopperan säveltämisestä: vuonna 1912 oli esitetty 16-vuotiaan säveltäjän kirjoittama yksinäytöksinen ooppera Helena Jalmari Finnen librettoon. Ei mikään ihme, että Aarre tunsi vetoa oopperan maailmaan jo nuoresta pitäen, sillä olihan hänen isänsä Oskar Merikanto ensimmäisen suomenkielisen oopperan – Pohjan neiti (1898) - säveltäjä.

Se, että Merikannon Juha jäi säveltäjän elinaikana esittämättä on muodostunut erääksi suomalaisen musiikkielämän suurista murhenäytelmistä – toinen melko erilainen, mutta yhtä piinallinen, on Sibeliuksen tuhoaman kahdeksannen sinfonian kohtalo.
On kovasti yritetty selvittää miten paljon Acktélla oli sormensa pelissä : laulajatar oli noihin aikoihin tukeva, äänensä paljolti menettänyt 45-vuotias "kenraalitar". Merikanto kohteliaasti tarjosi oopperansa sankarittaren roolia Acktélle, mutta Acktén itsensäkin on täytynyt ymmärtää, että nuoren ja viehättävän Marjan rooli saapui hänelle 10 vuotta liian myöhään.

	»		Lue Aino Acktén taiteilijaesittely

Suomalaisen Oopperan johtokunta teki keväällä 1922 päätöksen ottaa Merikannon Juha ohjelmistoonsa. Teoksen esittämistä kuitenkin lykättiin vuodesta toiseen, ja lopulta ideasta luovuttiin. Pentti Savolainen on esittänyt näkemyksen, että Acktén ja oopperan johtokunnan luopuminen Juhan esittämisestä perustui realistiseen näkemykseen senaikaisten esittäjävoimien riittämättömästä tasosta suhteessa Merikannon vaikeaan partituuriin.

			Katso Ulf Söderblomin näkemykset Juhan hyllyttämisestä
			Katso myös Aulis Sallisen haastattelu

Olivat Juhan hyllyttämisen syyt mitkä tahansa Aarre Merikanto ei joka tapauksessa koskaan toipunut Juhansa hylkäämisestä, teoksen, jonka luomiseen hän oli vahvasti eläytynyt. Katkerin isku Merikannolle oli luultavasti se, että Ackté laittoi vielä kerran Juhan libreton kiertoon – Merikannon Juhan valmistumisen jälkeen – ja se päätyi Leevi Madetojalle. Madetoja sävelsi oman Juhansa, joka myös esitettiin : Madetojan Juhan ensi-ilta oli 17.2.1935 Suomalaisessa Oopperassa.

Merikannon Juhan ensi-ilta oli vasta 28.10.1963 Lahdessa viisi vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.

	Madetojan Pohjalaisten ensi-iltajuliste

Nuoren Merikannon Juha on verevä ja orkesterinkäytöltään erittäin värikäs teos. Vanhenevan Madetojan Juha on puolestaan vakava ja synkähkön karu draama. Molemmat teokset edustavat omalta kantiltaan suomalaisten oopperateosten parhaimmistoa.

Aarre Merikanto ei valitettavasti noin pahan kolauksen saatuaan enää kirjoittanut oopperoita. Madetojan aikaisempi ooppera Pohjalaisia (1923) oli muodostunut yleisön suosikkiteokseksi, ja siitä oli tullut osa oopperan kantaohjelmistoa. Juha-oopperaa yleisö ei ottanut omakseen, ja vielä nykyäänkin Madetojan Juha on jäänyt melko tuntemattomaksi harvinaisuudeksi, kun taas Merikannon Juha on ollut paljon paremmin esillä.

	»		Lue Aarre Merikannon taiteilijaesittely
	»		Lue Leevi Madetojan taiteilijaesittely

Lähteet

Seppo Heikinheimo: Aarre Merikanto. Säveltäjäkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY 1985.
Hannu-Ilari Lampila: Suomalainen Ooppera. WSOY
1997.

Erkki Salmenhaara: Leevi Madetoja. TAMMI 1987.
Pentti Savolainen: Balladi Olavinlinnan oopperajuhlista. WSOY 1995.