Žižek puhuu!

Se oli hieno mutta tuhoon tuomittu idea.

Kulttuuriteorian Elvikseksi, filosofian Fideliksi, Slavoj Superstariksi ja Marx-veljeksi kutsuttu slovenialainen ajattelija Slavoj Žižek oli tulossa joulukuussa 2009 Helsinkiin luennoimaan täpötäysille saleille kommunismista ja Hollywoodista.

Idealamppu syttyi. Juuri Teema oli esitellyt Žižekin kaikelle kansalle vuonna 2008 tämän juontaman mainion kolmiosaisen dokumentin Pervert’s Guide to Cinema (Elokuvan kätketty kieli) myötä. Žižek näkyisi taas keväällä Teeman ohjelmistossa. Hänestä pitäisi siis tehdä kanavan meininkiin sopiva, erilainen ruutukasvo!

Mikä nimittäin olisi hauskempaa kuin työntää ohjelmien väleissä varoittamatta ruutuun nuhjuinen mutta innosta tutiseva pää, joka puhuu suu vaahdossa Hitchcockista, ideologioista, Sibeliuksesta, Batmanista, vessanpöntöistä ja sivistyksestä. Karismaa, törkyhuumoria, itseironiaa, tuoreita ja ärsyttäviä mielipiteitä - sekä bonuksena tosi vahva aksentti ja huomion vangitseva hullun professorin habitus.

Ajatuksia tv-mainosten sijaan! Ajattelen, siis katson Teemaa!

Samalla Žižek toki mainostaisi myös Teeman tulevia Žižek-ohjelmia: Elokuvan kätketty kieli -sarjan toivottua uusintaa (27.1.-10.2.2010) sekä erinomaista, eloisaa dokumenttia nimeltä Žižek! (20.1. ja 24.1.2010). Näiden fillerien eli kanavan ohjelmavälien täytteiden ihannepituus olisi noin puoli minuuttia.

Žižek suostui leikkiin. Kuvausten aluksi hän tosin kertoi vihaavansa dokumenttia, vaikka ei ole sitä nähnyt, mutta toki hän voisi siitäkin puhua. ”Okei okei okei!” Kamera käynnistyi ja Žižek avasi suunsa:

”Pervert’s Guide to Cineman idealla ei tietenkään ole mitään tekemistä elokuvan kanssa, mutta sillä on paljon tekemistä sen kanssa, mitä jotkut filosofit kutsuvat kognitiiviseksi kartoitukseksi: missä me olemme juuri nyt? Kaikenlaista tapahtuu, ekologisia uhkia, biogenetiikkaa, uutta köyhyyttä, uutta rotusyrjintää, ja meiltä tavallisilta ihmisiltä - minäkin olen tavallinen ihminen! - puuttuu perustava orientaatio, eikä ideana niinkään ollut selittää elokuvaa psykoanalyysin avulla vaan käyttää elokuvia välineinä, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään uniaan ja halujaan sekä sitä, miten nämä unet ja halut konstruoivat todellisuuttamme…”

Puheen välietappeja olivat Altman, Wenders, Wagner, BBC, Stalin, aids, filosofiset tv-ohjelmat, seksismi, tuhmat vitsit, julkkisintellektuellit, yleisön aliarviointi…

Žižekin suu sulkeutui 40 minuutin kuluttua, kun kuvaustilan ovea oli jo hakattu hermostuneesti ja filosofin oli aika siirtyä ääriään myöten täyteen Kiasman saliin luennoimaan aiheesta ”Elokuva ja ideologia: raportti taistelukentältä”.

Minun tehtäväkseni jäi yrittää epätoivoisesti löytää kuvatusta materiaalista kohtia, joissa olisi nanosekunnin mittainen tauko Žižekin joutuessa välillä hengittämään sisäänpäin. Tämän miehen ajatus voi kyllä harhailla ja eksyä, mutta se ei katkea koskaan.

Kati Sinisalo on muun muassa Teemalauantait suunnitteleva YLE Teeman tuottaja, joka tuntee Marx-veljistä paremmin Grouchon kuin Karlin.

Tällaisia niistä lopulta tuli! Ajattelen siis katson: Žižek puhuu! Viisi filleriä.