Ohjaajan sana ohjaajasta

Vuonna 1994 Matti Ijäs tarjosi minulle töitä. Hän pyysi minua käsikirjoittamaan tv-elokuvan Johanneksen leipäpuu, joka perustuisi väljästi Martti Joenpolven novelliin. Tämän jälkeen käsikirjoitin hänelle elokuvan Pala valkoista marmoria yhdessä Auli Mantilan kanssa ja toimin apulaisohjaajana elokuvassa Aita. Yhteistyömme ja ystävyytemme on jatkunut 15 vuotta, joten tuntui lähinnä järjettömältä, että tekisin hänestä henkilökuvan.

Keväällä 2009 aloin tehdä henkilökuvaa Matti Ijäksestä.

Se, että elokuvantekijällä on oma persoonallinen kädenjälki, on harvinaista nykyaikana. Elokuvaohjaajan ammatissa tunnutaan arvostavan enemmän teknistä osaamista kuin näkemystä. Se on hieman outoa, koska teknisesti ajateltuna elokuvan tekemisessä ei ole mitään vaikeaa. Sen, tekniikan, oppii muutamassa viikossa. Huomattavasti vaikeampaa on saada näkyväksi oma, jäljittelemätön tapa kertoa tarina.

Ijäs-dokumentissani minua kiinnosti jäljittää sitä logiikkaa, miten oma näkemys syntyy elokuvaan. Jos sen pilkkoo osiksi, näkemys syntyy muun muassa näyttelijävalinnoista, kuvakerronnasta, leikkaustyylistä, tavasta käsitellä tilaa ja paikkaa, henkilöhahmojen tavasta puhua ja reagoida sekä siitä, että henkilöhahmoista ja elokuvan maailmasta kerrotaan vain muutama olennainen yksityiskohta yleisyyksiä vältellen.

Ijäksen elokuvista voi olla monta mieltä – en minäkään niistä kaikista pidä – mutta arvostan hänen lähtökohtaansa elokuvan tekemiselle. Hän ei tee tätä paljon nähtyä yleiselokuvaa vaan pyrkii elokuvassaan kertomaan jonkun tietyn asian, yhden aiheen, ja hän etsii kerronnalleen omintakeista logiikkaa.

Usein logiikka syntyy metsästämällä ihmisen epäloogisuuksia, joten henkilökuvassani pyrin olemaan mahdollisimman assosioiva ja yritin välttää kronologiaa tyyliin ”hän syntyi silloin-ja-silloin, joten hän eli näin-ja-noin”.

Dokumentin rakenteeksi muodostuikin mosaiikkimaisuus, jossa yritetään tutkia ihmisen elämää yksityiskohtien kautta Ijäksen omaa mallia noudattaen. Ijäs on ohjannut ja käsikirjoittanut suuren määrän elokuvia, ja koin vaaraksi sen, että henkilökuva sortuisi luettelomaisuuteen. Näin ollen elokuvanäytteet toimivat henkilökuvassa eräänlaisina todistajalausuntoina. Mikäli elokuvanäytteet ovat toisinaan ristiriidassa sen kanssa, mitä Ijäs on juuri sanonut, hyvä niin.

”Sattumalla on suuri voima ihmisen elämässä”, Ijäs sanoo, joten kaikenlaiset epäloogisuudet olivat enemmän kuin tervetulleita henkilökuvan rakennusmateriaaleiksi.

Juha Lehtola on ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Teemalauantaissa 20.2. ensiesityksensä saava dokumentti Suomalainen elokuvaohjaaja: Matti Ijäs on Lehtolan ensimmäinen dokumenttiohjaus.

Matti Ijäksen fanitapaaminen on katsottavissa nettiklippinä, mukana myös Juha Lehtola