Mahtava Montpellier

Languedoc-Roussillonin pääkaupungin asukkaista noin 22 % on alle 19-vuotiaita, 63% 20-59 –vuotiaita ja 15% yli 60-vuotiaita. Toisin sanoen noin 46% montpellieriläisitä on alle kolmikymppisiä! Tämä todella näkyy katukuvassa. Samoin kansallisuuksien ja rotujen kirjo.

Montpellierin apulaiskaupunginjohtaja, sympaattinen Philippe Saurel kertoo, että kaupungissa asuu syntyperäisiä asukkaita ainoastaan 20%, muutoin väestö on tullut ja tulee muualta, sekä Ranskasta että ulkomailta. Uusia asukkaita muuttaa kaupunkiin kymmenkunta joka päivä. Tällä hetkellä Montpellierin kantakaupungissa asuu noin 250 000 ja koko kaupungin alueella lähiöineen noin 510 400 ihmistä.

Yliopistot ja koulut houkuttelevat opiskelijoita, joiden viralliseksi lukumääräksi arvioidaan noin 55 000, mutta erilaisissa vaihdoissa ja koulutusohjelmissa vierailevia on runsaasti, joten puhutaan jopa 60 – 70 000 opiskelijasta.

Saurel on tyypillinen uutta ajattelua uhkuva poliitikko, joka uskoo asiaansa, kaupungin suureen tulevaisuuteen. Totta on, että Montpellier kasvaa huikeasti ja sen maine on kiirinyt kaikkialle Ranskaan. Moni pariisilainen on vaihtanut uuteen elinympäristöön. Etelä-Ranskan ilmasto on monelle ihanne, silla aurinkoisia päiviä on vuodessa jopa 320 ja aurinkoisuus leimaa myös lämminhenkisiä ja ystävällisiä asukkaita, jotka haluavat lisää väkeä seudulleen.

Montpellierin kaupungin innostunut ja innoittava matkailupäällikkö Fanny Dombre Coste korostaa kaupungin vapaamielistä henkeä, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta, jolla on vahvat perinteet. ”Cest une ville de tolérence”. Tänne ovat tervetulleita kaikki, rotuun ja taustaan katsomatta ja niin on ollut aina. Montpellierin vanhassa lääketieteellisessä tiedekunnassa ovat ikiajoista alkaen työskennelleet erilaisia näkemyksiä edustavat tiedemiehet rinta rinnan: muslimit, kristityt, juutalaiset ja vapaa-ajattelijat. Tästä on syntynyt kaupungin voima ja dynamiikka, joka nyt elää kukoistustaan ihailtavan rohkeassa ja uutta luovassa kunnallispolitiikassa.

Sosialistipuoluetta (PS) edustava kaupunginjohtaja Georges Frêche (1977 – 2004) oli suuri visionääri. Hän aloitti Montpellierin ”urbaanin projektin”, jonka tärkein tavoite oli rakentaa kaupunki merelle asti. Montpellier ulottui noin kymmenen kilometrin päähän Välimeren rannasta. Nyt nuo puuttuvat kilometrit ovat yhtä suurta rakennustyömaata, jonka odotetaan valmistuvan vuoteen 2012 mennessä, jolloin uusi kaupungintalo aloittaa toimintansa ja kaupunkiin on muuttanut noin 50 000 uutta asukasta.

Jo 80-luvulla Montpellieriin nousi uusi, uljas Antigone-kaupunginosa, jonka modernius on valtava vastakohta keskiaikaiselle pikkukaupungille. Antigone on suuri, raikas, taivasta hipova. Se on avara ja viihtyisä tilavine kahviloineen ja terasseineen. Vilkkaat torit nousevat leveille kaduille viikonloppuisin ja kaiken keskellä virtaa rauhallinen, kauniisti pengerretty Lez-joki, jonka rannoilla ihmiset ja koirat lenkkeilevät tai ottavat aurinkoa ilmeisen tyytyväisinä.

Sosialistipuolueen Hélène Mandroux (2004 - ) jatkaa Frêchen linjoilla kaupunginjohtajana ja vie urbaania projektia eteenpäin yhä voimallisemmin. Uuden kaupunkisuunnittelun huuma ei ole vienyt mitään pois vanhalta Montpellieriltä, joka houkuttelee nuorison kaduilleen iltaisin ja viehättää satoja tuhansia matkailijoita. Hyvin hoidetut ja kauniisti kivetyt kävelykadut vilisevät hyväntuulisia asukkaita ja vieraita. Espanja ei ole kaukana, joten kielten sekamelskasta voi korvaan tarttua myös katalaani.

Trendikäs naapurimaakunta Katalonia huokuu samaa etelän dynamiikkaa ja rakentaa noususuhdannetta Välimeren uudelle tulemiselle. Montpellierin matkailuvaltteja on nopea yhteys Barcelonaan: vain muutama tunti moottoritietä tai alle neljä tuntia junalla huikean kaunista reittiä halki Pyreneiden ja pitkin komeaa Välimeren rannikkoa.

Matkailukohteena Languedoc-Roussillon on vakava kilpailija myös toiselle naapurimaakunnalle, Provencelle, joka on hieman unohtunut ratsastamaan vanhalla maineellaan, välittämättä juurikaan uudistua. Toisin tekee Montpellier ympäristöineen, jossa luonto ja keittiö vaihtelevat, mahdollisuudet vapaa-aikaan, harrastuksiin ja opiskeluun monipuolistuvat päivä päivältä ja jonka innostunut ilmapiiri, aurinkoisuus ja energia tarttuvat jäyhimpäänkin kävijään.

Talo Ranskasssa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.