Monikulttuurinen Montpellier

Montpellierin etuna oli yhteys Espanjaan ja Italiaan ja vesiväylien kautta myös Pohjois-Eurooppaan, joten siitä kehittyi nopeasti vilkas kauppapaikka ja kulttuurien keskus. Siellä viihtyivät käsityöläiset, kultasepät, kankaankutojat ja rahanvaihtajat. Kauppayhteydet ulottuivat kauas itään ja etelässä Afrikkaan. Kaupunkiin kulkeutuivat erilaiset eksoottiset mausteet ja kasvit, joiden tuntemuksessa Montpellieristä kehittyi asiantunteva kulinarismin ja lääkekasvitieteen keskus.

Keskiajalla Montpellieristä tuli tärkeä pysähdyspaikka Saint-Jâcques-de-Compostellen pyhiinvaellusreitille, jonka myötä seudulle perustettiin hyväntekeväisyys- ja sairaalalaitoksia. Kaupunki sai oman lääketieteellisen koulun jo v. 1220. Se tunnettiin monia eri uskontoja edustavien lääkäreiden yhteisenä tutkimuslaitoksena, sillä lääkäreitä saapui Andalusiasta ja Maghrebin maista, Egyptistä ja Israelista, kuten v.1160 Montpellierissä vieraillut espanjalaissyntyinen rabbi Benjamin de Tudèle jo tuolloin kirjoitti.

Pierre II Aragonialainen (Aragonian kuningas ja Barcelonan kreivi) ja Marie de Montpellier solmivat avioliiton v. 1204 Montpellierin katedraalissa. Viisaat kaupunginisät yhdistivät hääseremonioihin Montpellierin peruskirjan allekirjoittamisen. Magna Chartaan oli kirjattu kaupunkilaisten oikeudet ja vanhat käytännöt, jotka näin laillistettiin. Näin kaupunki säilytti pitkään autonomisen aseman. Pariskunta hallitsi hyvin ja kaupungin kosmopoliittisuus houkutteli yhä uusia väestövirtoja. Kukoistusaika sijoittui vuosiin 1204 – 1349. Jâcques I, Pierre II ja Marien poika, luonnehti Montpellieriä « Universumin parhaimmaksi kaupungiksi » ja ylläpti loisteliasta hovia, jonka säteily toi vaurautta ja tunnettuvuutta kaupungille.

Montpellierin maineikas lääketieteellinen ja oikeustieteellinen tiedekunta saivat v. 1289 virallisen yliopistostatuksen suoraan paavi Nikolaus IV :ltä. Yliopisto jatkoi vahvana, mutta poliittinen ja taloudellinen valta alkoi horjua. Niinpä v. 1249 Montpellier myytiin Ranskan kuningaskunnalle. Ranskalaisuuden alkutaival oli raskas, sillä monet epidemiat vaivasivat kaupunkia ja veivät mennessään kolmanneksen väestöstä.

Jo roomalaisten perustama läheinen Lattesin satama piti kaupungin hengissä. Tärkeässä roolissa oli kuningas Kaarle VII :n hovihopeaseppä Jâcques Coeur, jonka kauppa- ja käsityötaidot kartuttivat kaupungin varallisuutta 1400-luvulla. Lääketieteellinen tiedekunta sai tuekseen v. 1593 kasvitieteellisen puutarhan, joka edelleen kaunistaa kaupunkia ja on Ranskan vanhin.

Protestanttien vainot ennen kaikkea Espanjassa toivat Montpellieriin uutta uskontokuntaa ja kaupungista kehkeytyi todellinen protestanttilinnoitus. Uskonsodat repivät monet kauniit monumentit maan tasalle protestanttien ja katolisten verisissä kahakoissa. Nantesin edikti v. 1598 varmisti Montpellierin protestanteille kulttivapauden. Fontainebleaun edikti pakotti kaupungin jälleen katolisuuteen. Siitä lähtien Montpellier on ollut enemmistöltään katolinen kaupunki.

Huomattavat historialliset henkilöt ovat oleskelleet tai asuneet Montpellierissä, esim. kirjailija ja lääkäri Rabelais (1493 – 1553) ja ennustajana tunnettu lääkäri ja apteekkari Nostradamus (1503 - 1566). Kirjailija André Gide (1865 – 1957) ja symbolistirunoilija Paul Valéry (1871 - 1945) tunsivat Montpellierin hyvin.

Kaupungin suvaitsevaisuus on pitänyt pintansa ja elää näyttävänä nyt 2000-luvulla kaupungin monikulttuurisessa väestö- ja elinkeinorakenteessa. Yliopistomaailma ja koulut, sairaalat ja tutkimuslaitokset, multimedia, uusi teknologia, bioteknologia ja farmasia, matkailu ja gastronomia elättävät kaupungin ja ottavat uudet asukkaat ja yrittäjät avosylin vastaan. Kaupunki säteilee iloa ja elinvoimaa, ja tulvii auringonvaloa suurimman osan vuotta. Festivaaleja ja erilaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia on otollista järjestää ympäri vuoden. Pienehkössä kaupungissa toimii kaksi oopperataloa.

Montpellier on aina ollut taiteiden kehto. Maalarit ovat rakastuneet Etelä-Ranskan valoon ja hakeutuneet seudulle. Gustave Courbet (1819 - 1877), jota pidetään ranskalaisen impressionismin isänä, löysi maalauksiinsa kuuluisat merelliset aiheet juuri Montpellierissä oleskellessaan. Musée Fabre -taidemuseossa on Courbet’lle omistettu oma, upea sali. Aivan Montpellierin keskustassa sijaitseva rakennus on entisöity ja samalla nykyaikaistettu mitä kauneimmaksi ja toimivimmaksi museoksi, joka on viime vuosina hankkinut huomattavia taideaarteita kokoelmiinsa ja noussut Ranskan tärkeimpien taidemuseoiden joukkoon. Courbet-salia tullaan katsomaan maailman kaikilta kolkilta.

Musée Fabren uutuus on v. 2007 avattu mustan värin ja valon mestarina tunnetun Pierre Soulages’in kokoelma. Soulages (s. 1919) työskentelee edelleen aktiivisesti korkeasta iästään huolimatta. Paikalliset tuntevat hänet originellina, mustaviittaisena hahmona paitsi Montpellierin kaduilla myös läheisessä, kuvankauniissa satamakaupungissa Sète’issä, jonne taiteilija on asettunut asumaan huikeaan Välimeren valoon.

Talo Ranskasssa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.