Seikkailu on alkanut

Annamaija

5.9. Pitkä matka ja hotelliyö. Tavattiin illalla koko tiimi ja jo osa tuttuja kotikuvauksissa.
6.9. Ns. omat perheet löytyivät pitkän aamuajelu/kuvauksen jälkeen. Kaikkia kai jännitti mihin joudumme / pääsemme. Emäntäni topakka noin 100 kg tai yli Caroline. Myös siskonpoika Nicola ja tietenkin koira Alltenn oli vastassa. Kuvausryhmä ja me ahtauduimme Carolinen autoon ja matka kotia kohti alkoi. Ja kuinka ollakaan asunto niissä vanhoissa 1800-luvun taloissa, jotka olin nähnyt aamukierroksella ja sanonut että tuossa on asuntoni, oli kai etäinen tai harras toivomus. Siis asun omassa huoneessa ja mulla takorautakaide ns. parvekkeella kuten olin aamulla sanonut. Asunto melko lähellä riemukaarta ja ja koulua. Kaikki kävelymatkan päässä. Huonekorkeus yli kolme metriä. Huoneisto täys vanhaa taidetta ja vanhoja huonekaluja. Kun olin antanut viemiseni eli tekemäni akvarellimaalauksen, tunsin aika vaatimattomaksi itseni hänen taidekokoelmansa rinnalla. Kuvattiin tuloni ja asettumiseni huoneistoon niin kauan että Caroline hermostui, kun lounas myöhästyi ja HEITTI TIIMIN ULOS KOMEASTI. Nicola opasti koulutien ja sen jälkeen kuljeskelin pari tuntia yksin tutustumalla lähiseutuun. Ja ensimmäiset kahvit plataanipuun alla pienessä kahvilassa.

Eero

Montpellierissä vastassa kiva perhe, jossa ihanat neljä lasta. Tunnustus: valinnan jälkeen tein Suomessa hurjasti töitä saadakseni kiinni muita enemmän ranskaa lukeneita. Kuuntelin CD:ltä, laulelin ranskaa ja höpisin monisteen ja kirjan lauseita kotona ja metsässä. Ainakin kaadun saappaat jalassa, joissa on ranskalaiset korot!

Virpi

1.päivä – Lauantai
Nyt se vihdoin koitti suuri odotettu ”lähtöpäivä”- Olemme saaneet ohjeet saapua lentokentälle klo 07.00 mennessä ja perhosia vatsassa sinne saavun. Oli todella mukava tavata taas rakkaat kilpakumppanit ja vaihtaa viime hetken kuulumiset ja jännityksen tason.

Lentomatka meni nopeasti ja Pariisiin laskeuduttiin etuajassa. Junamatka alkoi Montpellieriin, meidän kohteeseemme. Matka kesti neljä tuntia ja se meni univelkoja kuitatessa. Illalla saavuimme Montpellieriin ja majoituimme yöksi hotelliin. Aikaisin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

2. päivä – Sunnuntai

Aamulla suihkunraikkaina aamiaiselle ja valmistautumaan tämän päivän odotettuun tapaamiseen. Hyppäsimme pikkubussiin ja kiertelimme hieman kaupungilla ja kuvasimme. Vihdoin viimein tapasimme perheet mihin majoittuisimme ja onnekseni minulle oli valittu Julie ihana nuori nainen, joka olisi minun emäntänäni tämän kilpailun ajan. Asumme aivan kaupungin keskustassa, aivan ihastuttavassa vanhassa talossa. Kaikki on kävelymatkan päässä ja kouluun on noin 5min kävelymatka. Kävimme lounaalla mukavassa ravintolassa ja nyt lueskelin ranskaa parvekkeella auringon lämmittäessä mukavasti.

Jaana

5.9.2009 lauantai
BON VOYAGE!
Tapasimme lentokentällä ja kaikki olivat innoissaan. Meidän porukka on ihan mahtava! Vähän kuvaustakin kentällä. Ranskan kieli oli aikalailla hakusessa, vaikka sitä yritettiinkin houkutella esille… ….vol direct pour Paris…en train …pour Montpellier! Lennolla istuin Virpin vieressä. Aika kului nopeasti. Junamatkakin sujui leppoisasti. Naureskelimme ja nautimme nopeasti ohikiitävistä maisemista. Perillä oli lämmintä. Kesä! Ihanaa! Meitä oltiin vastassa ja pääsimme hotelliin yöksi. Huomenna vasta perheeseen. Oikein hyvä näin - saa kerätä voimia ja ajatuksiaan huomiseksi. Söimme illallisen yhdessä. Meille kerrottiin kilpailun säännöt ja toimintamalli: “huominen on aina yllätys”. Sisäistin kyllä jo kotona, ettei tämä ole lomamatka, vaikka ranskan opiskelun lisäksi aikomukseni on nauttia joka hetkestä. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus…kerran elämässä… Seikkailu on alkanut!

6.9.2009 sunnuntai
Klo 6.45. Täysikuu. Pimeää. Ilman lämpötilaa yritin selvittää ikkunasta, mukavalta tuntui. Nukuin yön erinomaisesti. Toivon siis olevani valmis kohtaamaan perheeni. Tämä on kyllä myös jännittävää, sillä perhe vaikuttaa suuresti täällä oloomme: oppimiseen (kielellisesti ja kulttuurisestikin) ja viihtymiseen. Aamulla kuvattiin tuloamme ja näimme Montpellierin vanhaa kaupunkia. Kaunista. Jännittävintä oli silti tavata perhe. Äiti Veronigue 43v, lapset Adeline 17v ja Adam 14v. vaikuttavat mukavilta ja ottivat minut lämpimästi vastaan. Perheeseen kuuluu myös koira Roxanne, kissat TJ ja Billie sekä hiiri (jonka nimeä en muista). Asun n.4km keskustasta omakotitalossa. Koulumatkat kävellen - bussilla - kävellen. Toivottavasti löydän huomenna kouluun ajoissa. Sain tänään myös ranskalaisen nimen: JEANNINE.

Laura

Lauantai 5.9.
Lähtö oli aikaisin. Hyvin aikaisin.

Lähtö oli aikaisin, jo klo 09.00 ja kentällä piti olla klo 07.00. Aamu seitsemältä freesinä kuvauksiin! Huh! Lensimme ensin Pariisiin, josta sitten lähdimme junalla kohti Montpellieriä. Minulla ja Virpillä oli vierekkäiset paikat, ja matka sujui mukavasti. Jossain välissä heräsin, kun olimme pysähtyneet Lyonin asemalle. Mietin että ”mon Dieu”.. Maisemat olivat ihanat, luonnosta näki selvästi kun aloimme lähestyä Välimerta. Upeita viinitarhoja! Mietin että olenpa onnekas kun pääsin mukaan tähän reissuun.

Sunnuntai 6.9.
Olimme yön hotellissa ja aamulla meidät vietiin bussiajelulle. Meille ei kerrottu mitään mihin olimme menossa tai mikä oli minibussireissun tarkoitus. Ilmapiiri oli jännittynyt. Sitten bussi ajoi eräälle aukiolle, jossa oli kaunis kirkko. Silloin tajusimme että meidät jaetaan nyt perheisiin! Pääsin Michele-rouvan kotiin asumaan, ja olin todella onnellinen että siellä oli piano. Pianon merkki sattui olemaan muuten Fazer! Yritin kysyä miten hänellä on suomalainen piano, mutta en tullut ymmärretyksi. Valitettavasti huomasin jo heti kirkon edessä, että meille ei syntynyt samanlaista keskustelua ja kontaktinottoa kuin muilla kilpailijoilla ja heidän isäntäperheillään. Ajattelin, että ehkä tämä on vain alkujäykkyyttä. Tämä hiljaisuus kuitenkin jatkui koko iltapäivän ja ilmeni muitakin erikoisuuksia, kuten se että Michele-rouva sulkeutui täysin omaan huoneeseensa ja ajattelin, että tällä menolla minulla ei ole isäntäperheessä ketään, jonka kanssa jutella, ja näin jään jälkeen muista kilpailijoista. Onnekseni sain mahdollisuuden vaihtaa perhettä.