Jazzia pohjoisesta - jäätä ja tulta

Pistävä viima puhaltaa läpi vaatekerrosten, mutta en valita, sillä minä voin sentään hieman hyppiä lämpimikseni. Vielä rankemmassa paikassa on kuvaaja Kimmo Kajasto, joka joutuu pysymään täysin liikkumattomana, piilossa jäästä tehtyjen lavasteiden ja jääinstrumentteja soittavien muusikoiden takana. Täydenkuun loisteessa konserttia toppa-asuissaan kuuntelevan yleisön keskittymistä ei viitsi häiritä.

Jazzia Pohjoisesta –sarjan tekeminen oli paikoitellen lähes hullun hommaa. Fyysiset haasteet on kuitenkin helppo kohdata, kun tekemisen taustalta löytyy palava usko siihen, että nyt ollaan liikkeellä tärkeällä asialla. Samaa asennetta löytyi myös sarjaan osallistuneilta muusikoilta, joista moni joutui näkemään paljon vaivaa ja rukkaamaan aikataulujaan haastatteluja varten. Alusta lähtien ilmassa väreili yhteisymmärrys siitä, että nyt tehdään jotakin erityistä – ehkä jopa ainutkertaista.

Kollegat varoittelivat sarjan työryhmää siitä, että yhteispohjoismaiset television kulttuuriohjelmahankkeet ovat yleensä raskaita ja epäonnistuvat. Jazzia Pohjoisesta osoitti, että väite prosessin raskaudesta pitää paikkansa - syynä esimerkiksi henkilövaihdokset eri yleisradioyhtiöissä prosessin aikana, mutta myös suuret näkemyserot kulttuuriohjelmien luonteesta. Tällä kerralla prosessi vietiin kuitenkin kunnialla maaliin asti, enemmän tai vähemmän yhteispohjoismaisesti.

Perinteen puuttuminen tekee monista asioista hankalia, koska silloin tekemisen tavat joudutaan keksimään aina uudelleen ja uudelleen. Toki puhtaalta pöydältä lähteminen voi olla kulttuuriohjelman tekijälle myös antoisaa, mutta esimerkiksi jazzista tai muista ”marginaalimusiikeista” taitaa syntyä ohjelmia vain jos on valmis puolustamaan ja puskemaan ideoitaan loppuun asti terrierin tavoin. Perinne ja median nykyiset intressit eivät marginaalisemmalle kulttuurille juurikaan kantoapua tarjoa.

Esimerkiksi norjalaisesta jazzista on löytynyt kansainvälisiä tähtiä jo 60-70-lukujen vaihteesta lähtien, mutta silti jazzin taltiointi televisiolle ei ole Norjan NRK:ssa ollut johdonmukaista. Aina välillä joku yksittäinen toimittaja on pystynyt dokumentoimaan tietyn jakson musiikkia ja artisteja, mutta hänen lähdettyään – tai kuoltuaan – arkistoissa on aukko, ennen kuin joku toinen jazzdiggari-toimittaja on tarttunut haasteeseen.

Onneksi tuollaisia tulisieluisia jazzin rakastajia on kuitenkin Norjasta ja muista pohjoismaista aika ajoin löytynyt. Onneksi sekä Jazzia Pohjoisesta tv-sarjan, että yleisemminkin pohjoisen musiikkikulttuuriperinnön kannalta.

Jazzia pohjoisesta perjantaisin klo 19.00, uusinnat sunnuntain myöhäisillassa. Katsottavissa myös Teeman nettisivuilta.