Sète, meren kaupunki

Lempinimeltään ”ihmeellinen saari" (île singulière) Välimeren rannalla ja kanaalien katveessa kylpevä Sète on varsinainen helmi. Noin 50 000 asukkaan kotikaupungin nimi tarkoittaa valasta (latinaksi cetus, kreikaksi kêtos). Läheinen vuori, le Mont Saint-Clair näyttää muodoltaan merenpintaan nousseelta valaalta, jonka merimiehet erottivat jo kaukaa seudulle purjehtiessaan.

Maalauksellinen Sète sijaitsee Languedoc-Roussillonin maakunnassa Hérault’n departementissa, 33 km Montpellier’stä lounaaseen. Sinne on helppo tehdä päivän retki tai mieluummin majoittua johonkin pikkukaupungin omista viehättävistä hotelleista, jolloin aikaa jää enemmän itse kaupungin ja ympäristön tutkimiseen.

Oppaanamme toimii vilkas ja kultivoitunut Danielle Dumontelle, jonka sukujuuret (Marinello) ulottuvat Sète’ille ominaiseen tapaan Sisiliaan. Selvästi aistittava italialaisuus antaa oman leimansa koko kaupungille.

Sète’in satamakorttelista oli kotoisin lauluntekijä ja runoilija Georges Brassens (1921 - 1981), jonka sukujuuret juontuvat Basilicataan, Etelä-Italiaan. V. 1966 kirjoittamansa laulun (Supplique pour être enterré à la plage de Sète) mukaan taiteilijan harras toive oli tulla haudatuksi Sète’in hiekkarannalle, jota muuten riittää ainakin 20 km:n verran. Haave ei toteutunut. Laulaja lepää paikallisella le Pyn hautuumaalla. Brassens ehti jättää kokonaisen chanson-perinnön Ranskan kansalle, joka arvostaa suuresti legendaarista ”Sète’in poikaa”, joka ikuisti kotiseutunsa kuvia moniin lauluihinsa. Brassens uskalsi ilmaista itseään myös kipakan terävästi ja kantaa ottavasti.

Sète on Välimeren tärkein ranskalainen kalasatama, jossa vuosittain käsitellään 3,6 miljoonaa tonnia merellistä satoa. Varsinaisessa kalastussatamassa (la Criée), jonne alukset klo 16 jälkeen iltapäivällä saapuvat pitkän rupeaman jälkeen, toimii valtava, täysin automatisoitu kalatukku, josta kauppiaat ostavat kalansa joka päivä. Sataman ydinjoukkoon kuuluvia elinkeinonharjoittajia on 30 kalastusalusta, joista jokainen kuljettaa satamaan jopa runsaat 5000 tonnia kalaa päivässä. Saaliiksi nostetaan niin sanottua valkoista kalaa (mm. meriahven, piikkikampela, mullo) ja sinistä (mm. sardiini, anjovis, tonnikala).

Kun Sète’in kauppahallissa haluamme kuvata tonnikalaa käsittelevää kauppiasta, tämä kiusaantuu ja lähtee kaivamaan kalastuslupaa, joka oikeuttaa hänen yrityksensä pyytämään tonnikalaa sallitun kiintiön verran. Kuulemme jälkeenpäin, että paikalla aiemmin vieraillut ulkomaalainen toimittaja oli halunnut tehdä juttua tonninkalan ryöstöpyynnistä. Se ei suinkaan ollut tarkoituksemme, mutta kalastajan reaktio on ymmärrettävä. Kyse on raskaasta peruselinkeinosta ja Ranskassa kalastus on valvottua, onneksi.

Sète tarjoaa merellisen ruoan ystävälle taivaalliset puitteet. Bouillabaissea saa kaikkialta ja se on suorastaan tainnuttavan herkullista. Makuun vaikuttanee kalan tuoreus ja taitava maustaminen. Ostereita, simpukoita ja kaikkea Välimeren kalaa voi nauttia mielin määrin mitä kauneimmissa ympäristöissä, terasseilla tai sisätiloissa. Kaupungin ravintolat valmistavat myös paikallisia erikoisuuksia, esim. mustekalapohjaisia piiraita tai vuokia (tielle), tai mainioita kalapyöryköitä. Niitä voi ostaa kalakaupoista, joissa myydään valmisannoksia (plats à emporter ).

Marinellon suvun tarina on kaupungille tyypillinen. Esi-isät ja -äidit tulivat Sisiliasta etsimään helpompaa leipää. Nyt osa suvusta pyörittää suosittua kalakauppaa (Poissonnerie Marinello) suussa sulavine valmisannoksineen ja toinen viehättävää Porto Pollo -ravintolaa Quai Gal Durand -rantakadulla. Keittiömestari Fédéric Marinello näyttää meille ystävällisesti, kuinka merikrottia (lotte) ja simpukoita (moules) valmistetaan paikalliseen tapaan, à la sétoise. Pääruoka- annokset (kala) maksavat 13 – 18 euroa. Kalleimmat pääruoat ovat alle 25 euroa. Salin puolella työskentelevät Mamma Marinello ja pikkuveli Vincent kehuvat myös talon oman bouillabaissen maasta taivaaseen, eivätkä suotta!

Kaupungin merellisyyden vaikuttavimpia ja kauneimpia muistomerkkejä on Cimétière marin, joka sijaitsee jyrkällä mereen pudottavalla rinteellä hiukan kaupungin ulkopuolella. Hautausmaa on kuuluisa kauneudestaan ja ennen kaikkea samannimisestä runosta, jonka symbolistirunoilija Paul Valéry (1871 – 1945) kirjoitti v. 1920 (Kalmisto meren rannalla, suomennos Lauri Viljanen 1951). Sète’in kuuluisimpiin asukkaisiin kuulunut Paul Valéry sai viimeisen leposijansa runonsa kalmiston sylistä, merelliseltä hautuumaalta, jonka vitivalkeat kivet ja ristit säihkyvät auringossa Välimeren syvänsinistä taustaa vasten.

Talo Ranskassa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.