Canal du Midi

Kun roomalaiset olivat valloittaneet koko Etelä-Ranskan ja päässeet Atlantille asti, heihin iski halu kuljettaa paikallisia tuotteita koti-Roomaan mahdollisimman kätevästi ja nopeasti. Maata pitkin Gallian tuotteet kulkivat hitaasti Välimerelle, josta laivat lastattiin kohti Roomaa. Jo muinaisesta Ranskasta haluttiin eniten viinejä ja viljaa. Haaveet rakentaa vesireitti Atlantilta Välimerelle alkoi saada tulta. Tekninen toteutus oli äärimmäisen hankala, koska Ranskan maasto on tunnetusti vaihtelevaa ja korkeuserot suuret. Niinpä suunniteltu vesireitti kulki pelkkänä unelmana hallitsijalta toiselle ja uuvahti kerta toisensa jälkeen omaan mahdottomuuteensa. Himoitut tuotteet jouduttiin kuskaamaan maitse vuosisatoja.

Pierre Paul Riquet (1604 - 1680) syntyi Béziers’ssä, vain kivenheiton päässä Sète’istä, joten Välimeren ranta olosuhteineen oli hänelle tuttua seutua. Olematta insinööri tämä taitava visionääri keksi ensimmäisenä, kuinka vesi pystyttäisiin syöttämään kanavaan Montaingne Noiren vuoristoalueelta. Tarkkoihin laskelmiin perustuva päättely ei tapahtunut hetkessä. Riquet tutki vuosikausia seudun maastoa ja vesiolosuhteita. Ainoa tapa saada vesi riittämään kanavaan oli kerätä sitä mahdollisimman monista vuoristopuroista keskitytesti yhteen altaaseen (Bassin de St. Ferréol), josta näin riittäisi vettä tasaisesti koko vuoden. Vesiväylän varrelle osuvat korkeuserot olisi lisäksi hoidettava huolellisin pengerryksin ja sulkuportein.

Timelapse on the Canal Du Midi in France from Theboykidney on Vimeo.

Ludvig XIV oli edeltäjiensä tapaan mietiskellyt meret yhdistävää vesireittiä. Aurinkokuninkaan valpas ministeri Colbert kiinnostui Riquet’n kehittämästä tekniikasta. Lupa kanavan rakentamiseen heltisi ja työt alkoivat v. 1667. Urakka kesti 14 vuotta. Noin 12 000 miestä kaivoi lapioin ja kuokin työlään uoman, joka yhdistää Ranskaa ympäröivät meret toisiinsa. Myös naisia oli mukana. Riquet jopa rakensi eräänlaisen sosiaaliturvajärjestelmän, jonka avulla seutujen viljelijät ja käsityöläiset malttoivat tulla kanavatöihin.

Vuonna 1681 Canal du Midi saatiin päätökseen ja 240km pituinen vesireitti Toulouse - Séte oli valmis. Välimeri yhdistyi Atlantiin. Roomalaisten, Ludivig XIV:n ja Paul Riquet’n unelma oli toteutunut. Roomalaiset ja Paul Riquet eivät tätä loiston hetkeä nähneet. Pitkäikäinen, sisukas Riquet menehtyi vain muutamaa kuukautta ennen kanavan lopullista valmistumista.

Toulouse’ista pääsi Atlantille Bordeaux’hon Garonne-jokea ja sen rinnakkaista Canal lateral à la Garonne -kanavaa pitkin, joka rakennettiin loppuun vasta 1856, jolloin kanavia uhkaava vihollinen, rautatie, jo teki tuloaan.

Etelä-Ranskan komeasti halkovaa Canal du Midin vesireittiä hyödynnettiin paitsi tavarankuljetukseen myös matkustusreittinä. Parhaina päivinä henkilöliikenne taittui neljässä päivässä päästä päähän. Tämä oli merkittävä muutos tuonaikaisissa olosuhteissa.

Uusin keksintö, huomattavasti nopeampi rautatie alkoi syödä kanavaa pitkin tapahtuvia tavarakuljetuksia, niin viinin, viljan kuin hiilenkin, 1800-luvun loppupuolella.  Vihoviimeiset kuljetukset tehtiin 1970-luvulla.

Kanavan varrelle nousseet rakennustaiteellisesti arvokkaat monumentit, kuten sillat, sulkuportit vartijakoppeineen ja ympäröivine kyläyhteisöineen, olivat muodostuneet houkutteleviksi visuaalisiksi ja kulttuurihistoriallisksi kokonaisuuksiksi, jotka kaiken aikaa kiinnostivat myös matkailijoita. Nykyään Canal du Midi on puhtaasti matkailukohde, tavarakuljetukset ovat päättyneet. Suosio on suunnaton, sillä kanava merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996 ja se on lisäksi osa Ranskan kansallisia historiallisia muistomerkkejä. Innostunutta turismia riittää.

Canal du Midi halkoo rakennustaiteestaan ja luonnonkauneudestaan kuuluja seutuja. Vesireittiä koristavat mahtavat plataanit ja pinjat, joiden juuret tarkoituksellisesti myös pönkittävät kanavan penkereitä. Hivelevät maisemat houkuttelevat pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä, jotka hyödyntävät kanavan reunalla kulkevia, entisiä hevospolkuja, joita pitkin urheat ranskalaishepat vetivät sulkuportilta toiselle uivia proomuja.

Kanavalla lipuvan proomun kyydissä kokee aidon aikamatkan. Vuosisadat ja sukupolvet vierähtävät ohi silmien rauhallisesti, Ranskalle ominaiseen vaihtelevaan, milloin maalaismaiseen, milloin mahtipontiseen tyyliin. Canal du Midi on historiallisen insinääritaidon mestarinäyte, osa yhteistä eurooppalaista perintöämme, jota kannattaa poiketa ihailemaan, oman aikataulunsa mukaan. Viehättäviä kanavaretkiä on valittavana muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen, eri kokoisten ja tyylisten proomujen (péniche) leppoisassa matkassa. Suosittu aloituspiste on Fonséranes, yhdeksän sulkuportin reitti, jossa vedenpinnan korkeusero vaihtuu 21 metriä vain 280 m pituisella matkalla!

Talo Ranskassa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.