Onko Rock-Suomi totta?

Jostakin kumman syystä olen viime viikkoina jauhanut mielessäni Peter von Baghin mainiosta Vuosisadan tarina-opuksesta lukemaani lausetta. Dokumenttielokuvan historiaa ansiokkaasti pöyhivä kirja kuvaa alan perusjärkäleisiin kuuluvaa Robert Flahertyä mieheksi, jota "tosiasioiden sijaan kiinnosti totuus".

Elokuvallaan "Nanook- pakkasen poika" vuonna 1922 dokumenttielokuvan Moosekseksi nousseen amerikkalaisohjaajan kohdalla luonnehdinta viittasi Flahertyn taipumukseen lavastella tapahtumia, mikäli maestron kuvaamat Kanadan inuiitit erehtyivät elämään taiteilijan vision kannalta ei-toivotulla tavalla. Jotkut kutsuvat tällaista toimintaa valehtelemiseksi ja tosiasioiden vääristelyksi, toiset olennaisen esiin kaivamiseksi.

Fiktion ja dokumentin välistä huteraa rajaa hyvin kuvaava ajatus on tuonut lohtua ja innoitusta keskellä antoisaa mutta monella tapaa pökerryttävää työsarkaa, jonka parissa olen tovereineni viime ajat huhkinut. Olemme tehneet Antti Leinon ja Harri Hakasen kanssa kymmenosaista Rock-Suomi-dokumenttisarjaa reilusti yli vuoden ajan. Olemme sotkeneet samaan kohtalonyhteyteen pienen armeijan päteviä yleläisiä ammatti-ihmisiä ja pitäneet huolen siitä, että meidän päänsärkymme on ollut heidänkin päänsärkynsä. Ilman heitä hortoilisimme tälläkin hetkellä eksyneinä tundralla.

Olemme piirtäneet häiriintyneen näköisiä massiivikaavioita, haastatelleet hullun lailla, penkoneet, tonkineet, leikelleet, heittäneet rojua roskiin, pelastaneet rojua roskiksesta, sauhunneet suu vaahdossa ja katsoneet epäröiden peiliin. Jokaisessa työvaiheessa olemme joutuneet palauttamaan mieliimme, mitä ajattelimme ja unelmoimme tähän suureen pohjoiseen seikkailuun ryhtyessämme. Monta kertaa olemme meinanneet tukehtua tosiasioihin. Eikä totuuteenkaan ole aina ollut näköyhteyttä. Mutta sen etsintä on ollut vilpitöntä, sen uskallan luvata.

Olimme matkan alussa aivan varmoja siitä, että tässä ajassa relevantti dokumentti suomalaisesta rockista ei voi olla luettelo kiistattomia faktoja. Nyt kun matkasta on enää loppukiri jäljellä, olemme vielä varmempia asiasta. Yli sadan haastattelusession, tuhansien valokuvien, filmipätkien, levypinojen ja lippujen ja lappujen antamien opetusten valossa tiedämme, ettei ole olemassa yhtä, kaikille samalla tavalla totta suomalaisen rockin historiaa. Alkuräjähdyksiä, pieniä vallankumouksia, risteileviä polkuja, ratkaisutaisteluja ja keskenään kilpailevia totuuksia on niin paljon, että meidän on nyt pakko nostaa lapaset ylös ja päästä narusta irti. Te päätätte tästä eteenpäin. Olkaa hyvä: Rock-Suomi- kymmenen tarinaa unelmista, kasvukivuista ja suomalaisesta rockista.

Pekka Laine on Rock-Suomi-sarjan vastaava tuottaja ja käsikirjoittaja