Syntymäpäivähaastattelu: Teema 10 vuotta

Teeman ohjelmapäällikkö haastattelee blogissaan päivänsankaria.

Onneksi olkoon Teema, täytät 10 vuotta! Miltä nyt tuntuu?

- Mahtavalta! Enää minua ei digitellä! Alkuvuosinani hoettiin vain digi, digi. Totta on, synnyin diginä. Aluksi pelättiin, että olen myös MHP-interaktiivinen. Onnekseni se oli väärä diagnoosi. Vasta kun kaikki muutkin alkoivat muuttua digiksi, pääsin todella nousukiitoon. Elinkelpoisuuteeni alettiin uskoa ja erilaatuisuuttani arvostaa. Itse olen kyllä luottanut koko ajan, että en syntynyt turhaan. Missiolleni on tilausta.

Mikä se missio on?

- Lupaan katsojille, että en tuhlaa heidän aikaansa. En aliarvioi heitä. Uskon, että he ovat monipuolisesti kiinnostuneita, hakevat uusia oivalluksia ja haluavat kokea kulttuurielämyksiä raja-aidoista välittämättä.

Katsojat ovat siis sinulle tärkeitä?

- Kyllä, mutta en ole perässähuohottaja. ”Onko Teemankin kohta luovuttava linjastaan ja ryhdyttävä juoksemaan katsojalukujen perässä?” minulta on tivattu. Ohjelmistosuunnittelu katsojamittari kourassa ei ole minun juttuni. Totta kai olen tyytyväinen, että eurooppalaisessa mittapuussa olen kulttuurikanavaksi suosittu. Tai että kanavan tavoittavuus on vuosi vuodelta kasvanut. Myös kuluneena kesänä. Mutta tuo kaikki on vain merkki siitä, että Suomessa on fiksuja katsojia.

Mitä kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua?

- Median muutos on ollut huimaa. Tv-kanavia on tullut lisää. Netti on kaikkialla ja televisio myös netissä . Sosiaalinen media on osa arjen vuorovaikutusta. Isot kuvaruudut ovat vallanneet olohuoneet ja teräpiirtotelevisio tunkee ovenraosta . Tosi-tv on tullut jäädäkseen. Viihteellistyminen on vienyt television valtavirtaa. Minä olen uinut vastavirtaan. Toki olen itsekin muuttunut. Alkuvuosien kuivakka asialinja on syventynyt, teemoitan vahvemmin, soin moniäänisemmin, puhuttelen elämyksellisemmin. Tarkastelen lähihistoriaa uusista kulttuurisista näkökulmista. Minusta on tullut armoton elokuvafriikki. Musiikissa crossailen. Olen myös antanut katsojille mahdollisuuden kokea merkitykselliset tv-hetket uudelleen.

Mitä erityistä nostat esiin 10-vuotistaipaleelta?

- Ensin erikoisemmasta päästä: 2002 lähetin jalkapallon MM-loppuottelun kulttuuriselostuksella. Sittemmin unohduin kokonaiseksi vuorokaudeksi Berliiniin - jatkoa on muuten luvassa. Olen tuonut teatterin takaisin televisioon. Olen tarjonnut ääniteoksen vailla kuvaa. Olen sukeltanut Ranskan uuteen aaltoon ja etsinyt Yhteistä säveltä. Olen syventynyt suomalaiseen punkkiin ja punkkeihin. Olen käärinyt lahjapaketteja aatosta aattoon. Nämä vain esimerkkeinä.

Miten juhlit syntymäpäivääsi?

- Yltiöpäisesti. Juhlin koko syksyn. Tiedeohjelmissa esitän elämän suuria kysymyksiä: Mistä maailma tulee, mitkä ovat tajuntamme rajat. Suojele minua -missiosarja pelastaa Suomen rakennetun ympäristön tuholta. Teemalauantait juhlivat 20-vuotiasta Viroa ja 150-vuotiasta Juhani Ahoa. Tuon Metropolitanin oopperat tuoreeltaan tarjolle ja Musiikkitalon konsertit Suomen koteihin.

Kaikki huipentuu juhlaviikkoihin loka- ja marraskuussa. Ensin tykitän katsojille koko viikon teatteria. Tarjoan myös lipun Kansallisteatterin Paperiankkurin ensi-iltaan. Elokuvan juhlaviikko on valitsijoidensa näköinen ja graafikkomme elokuvajulisteet ainutlaatuiset. Viimeinen juhlaviikkoista on omistettu musiikille ilman rajoja. Uniikki Iiro Rantala ja Minna Pesola tapaavat yllätysvieraita maanantaista perjantaihin. Viikonloppu tuo lisää tähtiyllätyksiä. Pidän yllätyksistä, haluan yllättää myös katsojat.

Nyt olen puhunut koko ajan vain itsestäni. Totuus on, että minua ei lainkaan olisi ilman lukemattomia ihmisiä, jotka ovat tehneet minusta minut. Kiitos 10-vuodesta kuuluu kaikille ohjelmantekijöille, ohjelmahankkijoita, intohimoiselle kanavatiimille. Ja tietysti katsojille!

Teema 10 vuotta