Kymmenen elokuvaa, yksi piippu ja yksi nuoruuden päiväkirja

Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää elokuvista, mutta et ole rohjennut kysyä? Elokuvan juhlaviikon kymmenen valitsijaa kertovat muun muassa parrakkaista koirista, meksikolaisten rosvojen ja rocktähtien yhtäläisyyksistä sekä sodomiasta.

Kymmenvuotiaan Teeman syksyn toinen juhlaviikko alkaa sunnuntaina 30.10. Nyt juhlitaan elokuvaa, ja skaala ulottuu mykkäklassikosta 2000-luvun ranskalaiseen arthouseen. Viikon aikana nähdään kymmenen elokuvaa, jotka on valinnut ja esittelee kymmenen elokuvien ja Teeman ystävää. Juhlaviikon avaa Aki Kaurismäen valinta Kaupungin valot ja päättää Silvia Modigin suosikkielokuva Magnolia.

Juhlaviikko on jatkoa Teeman carte blanche -sarjoille, jotka Aki Kaurismäki aloitti vuonna 2007. Hän valitsi silloin kanavalle kymmenen suosikkielokuvaansa. Hänen jälkeensä vapaat kädet ovat saaneet Jörn Donner, Elina Salo sekä Peter von Bagh, joka kokosi viime vuonna sarjan dokumenttielokuvan klassikoista. Nyt päätettiin juhlan kunniaksi jakaa vapaakortti kymmenelle ihmiselle.

Esittelyjen kuvauksissa oli älyttömän mukavaa. Päästiin puhumaan aiheesta, josta todella tykättiin, oltiin levittämässä hyvää sanomaa. Jokainen esittelijä oli paneutunut perusteellisesti tehtäväänsä, miettinyt ja katsonut ja lukenut ja kirjoittanut muistiinpanoja. Kymmenikkö teki pyyteetöntä työtä: palkkioksi he saivat vain valitsemiensa elokuvien uudet julisteet - jotka ovat kyllä todella hienoja!

Aki Kaurismäki kirjoitti valojen pystytyksen aikana Chaplin-esittelynsä rungon isolle valkoiselle paperille, joka teipattiin kameran jalustaan. ”Parrakas koira ja puhuva nainen”, luki Kaurismäen lunttilapussa, ”nähtävä kokonaan tai rahat takaisin”. Kaurismäki kertoi, miten Chaplin kuvasi yhtä Kaupungin valojen kohtausta 300 oton verran ennen kuin yksinkertainen ja nerokas ratkaisu löytyi. Nerokas esittely meni purkkiin yhdellä otolla, yhtä puhelimen pärinää lukuun ottamatta.

Tuomari Nurmio toi kuvauksiin 1960-luvulla ostamansa merivahapiipun. Hän oli halunnut samanlaisen piipun kuin Lee Van Cleefillä elokuvassa Vain muutaman dollarin tähden. Mitä muuta siitä elokuvasta jäi mieleen? Ainakin lähikuvat jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden, upea musiikki, meksikolaisten rosvojen rocktähtihabitus ja ylipäätään vapauttava moraalittomuus. Ei tarvinnut ottaa kantaa Vietnamin sotaan tai muuhun yhteiskunnalliseen todellisuuteen. ”Leonen länkkärit säilyivät jonkinlaisina turvapaikkoina: jokainen hoitaa omat asiansa, täytyy hoitaa omat haulit himaan vaan.”

Esko Valtaoja toi mukanaan vanhan päiväkirjansa. 17-vuotias Esko oli saapunut Sodankylästä Helsinkiin allergiasairaalan testeihin. Samalla matkalla hän kävi elokuvissa. Valtaoja luki seikkaperäisen päiväkirjamerkinnän esityksestä Cinerama Savoyssa sunnuntaina 13. lokakuuta 1968: ”Kuva lähti käyntiin vasta vähän vaille kuusi, ja henkeäsalpaavalla tavalla lähtikin.” Elokuva oli 2001: Avaruusseikkailu. Nuori Esko antoi sille täydet kuusi tähteä ja totesi: ”Ei siis enää voi tästä paremmaksi tulla.” Silloin todella ajateltiin, että vuosi 2001 olisi sellainen kuin millaisena Kubrick sen kuvasi, totesi tähtitieteilijä Valtaoja nyt. Että Kuu-matkat olisivat arkipäivää, ja oltaisiin jo Marsissa ja Jupiterissa.

Myös Arno Kotron, Iiro Rantalan, Minna Joenniemen, Matti Ijäksen, Peter von Baghin ja Silvia Modigin hienot valinnat ja mainiot esittelyt näet juhlaviikolla. Pia Andell kertoi rakastavansa Woody Allenin Annie Hallia, mutta koska se on saatavilla Teemalle vasta ensi kesänä, Andell valitsi Allenin varhaisemman komedian Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä. Ja niin Andell päätyi kameran eteen käsittelemään kysymystä: mitä on sodomia?

Kirjoittaja on muun muassa Teemalauantaiden ja Elokuvan juhlaviikon tuottaja.

Elokuvan juhlaviikko 30.10.-6.11.2011