Julkaistu torstaina 05.01.2012 6 119
Silkkitie revisited
Tällä alalla on harvoin sataprosenttisen tyytyväinen siihen, mitä saa aikaan ja yleisölle esitettäväksi. Aina eivät tekijät, esiintyjät, vierailijat, ympäristö, sääolosuhteet ja tekniikka pelaa täydellisesti yhteen. Mutta nyt kun YLE Teema lähettää Ville Haapasalon matkailusarjan Silkkitie 30 päivässä, voin sanoa olevani Proud to Present - aidosti ylpeä voidessani esittää sen suomalaisille ja Teeman katsojille.
Matkailusarjat Venäjän halki ja Silkkitie 30 päivässä ovat Ville Haapasalon lahja Suomen kansalle. Hän pystyy olemaan venäjää puhuvissa maissa yhtä aikaa sisäpuolinen ja ulkopuolinen, ja Villen elokuvatähteys luo ympärilleen innostuneen ilmapiirin, missä hän liikkuukin. Mutta aivan ylivoimaisesti tärkein arvo on Villen totaalisen avoin mieli ja hurja heittäytyminen kaikkeen, mitä matkalla sattuu – juuri siitähän suuret matkailuelämykset syntyvät.
Ville pelkää korkeita paikkoja – mutta jotenkin hän aina joutuu kiipeämään. Ville pelkää myös kissoja, mutta silti hän ottaa leijonanpennun syliinsä. Eniten hän ehkä joutuu haastamaan itsensä hengellisissä kohtaamisissa ja vierailuissa pyhillä paikoilla. Matkustaminen on aina myös matka omaan sisimpään.
Näiden sarjojen kohdalla tein itse matkan menneisyyteen. Minulla oli 34 vuotta sitten tilaisuus matkata ihan samoilla alueilla: ensin Siperiassa ja sitten silloisessa Neuvostoliiton Keski-Aasiassa, jossa näin näitä ainutlaatuisen kauniita, omaperäisyydestään ylpeitä maita.
Silloin 1970-luvullakin aika harva oli kuullut näistä maista ja vielä harvempi käynyt, sillä ne eivät olleet länsituristeille avoimia kohteita - kunnes niitä päätettiin tarjota koemielessä suomalaismatkaajille. Matkailutoimittajana työskentelevä kollega narrasi minut mukaan, koska olin opiskellut vähän venäjää.
Siperia oli suuri, etäisyydet ja erämaat käsittämättömiä. Emme olleet koskaan kuulleet Venäjän ympäristötuhoista: kilometreittäin pystyyn kuollutta metsää – ei mitään vihreää, ei mitään elämää. Tehtaat ja voimalat edustivat neuvostoteknologian huippua, tietokonehallit olivat satoja metriä pitkiä (aivan vanhentunutta teknologiaa, sanoi taloustoimittajakollega). Kolhooseissa kieltäydyttiin uskomasta suomalaisten lehmien tuotantolukuja, jotka olivat nelinkertaiset siperialaisiin verrattuna. Eihän lehmiä olisi mitään järkeä edes lypsää kahdesti päivässä!
Keski-Aasia oli jotain aivan muuta. Maastaan ja kulttuuristaan ylpeitä kansoja, leppoisia ja nauravia ihmisiä, huikeita vuoristomaisemia. Kaupunkirakentamisessa monumentaalinen neuvostotyyli kohtasi kansalliset erityispiirteet, itäinen ornamentiikka koristeli kaiken muun paitsi Leninin patsaat. Kazahstanin neuvostotasavallan pääkaupunki Alma-Ata oli kultainen kaupunki, ja ihmettelimme, miten Neuvostoliitossa voi sillä tavalla näyttää ylpeänä vaurautta. Uzbekistanin pääkaupungissa Taškentissa oli vielä menossa vuoden 1966 tuhoisan maanjäristyksen jälleenrakennus – tekeillä olivat ”maailman parhaiten maanjäristyksiä kestävät talot”.
Jännittävintä - jälkikäteen ajatellen jopa hengenvaarallista – matkalla olivat maan sisäiset lentomatkat. Matkustimme elävän siipikarjan ja käytävillä kattoon asti ulottuvien nyssykkäkasojen seassa. Joskus laskeuduttiin kiitoradan sijasta viereiselle nurmikolle. Muuten matkanteko oli opastettua ja ohjeistettua. Sellaiset seikkailut, joihin Ville matkalla ryhtyy, olisivat olleet aivan mahdottomia. Kielitaidon merkitys oli silti sama ennen ja nyt: vain sillä oikeasti aukeaa toinen maailma.
Venäjä on suuri ja matkailijalle vielä paljolti kartoittamaton. Toiveissa on, että Ville pääsee jo pian seikkailemaan uusille tuntemattomille alueille. Ensin kuitenkin nautitaan kaikki yhdessä tästä matkasta. Kiitoksia, Ville!
Riitta Jalonen on Ylen faktaohjelmien tilaaja, jota Venäjän mysteeri on kiehtonut siitä lähtien kun hän näki Sergei Eisensteinin elokuvan Iivana Julma.
Kommentit
Olen katsonut Villeä myös tällä Silkkitiellä ja olen täysin hurmaantunut. Monia dokumentteja on tullut ja mennyt matka varrella, mutta Ville räjäytti potin, tuntuu kuin olisin sisällä siellä maailmassa.
Suuret kiitokset myös Vera Olssonille, lyöt kohta laudalta isäsi.
Pidän Villen persoonasta ja rehellisyydestä. Hänessä on jotain samaa
kuin edesmenneessä veljessäni - tietty "virne" asioihin. Jos kertoo tekevänsä hommaa työkseen, joku saattaa loukkaantua - eihän se nuin mee vaan tuo on kutsumus...????
Hyvää loppuvuotta!
kuin edesmenneessä veljessäni - tietty "virne" asioihin. Jos kertoo tekevänsä hommaa työkseen, joku saattaa loukkaantua - eihän se nuin mee vaan tuo on kutsumus...????
Hyvää loppuvuotta!
korjaan omaa tekstiäni sen verran, että monet ajattelevat näyttelijöiden
tekevän "kutsumus" työtä, mistä ei nyt niin hirveästi tarvi maksaa - kuin
ei sairaalahenkilökunnallekaan.
Villen Silkkitie oli pettymys. Näissä entisissä Neuvosto- maissa venäjän kieli on jo unohtumassa, eikä Villekään ole sama julkkis kuin Venäjällä Siperia-sarjassa. Villellä ei ollut samaa välitöntä yhteyttä ihmisiin kuin Siperia- sarjassa.
Erikoista, että teitä ei häiritse se, että juontaja on selvästi humalassa useimmissa kohtauksissa. Minua häiritsee. Suomailaiset on kyllä sen verran munatonta porukkaa, että antavat joidenkin henkilöiden tehdä mitä vain ja joidenkin taas ei. Se ei ole tasapuolista. Vai onko sillä merkitystä?
Ville nauttii sarjassa "silkkitieläisten" vieraanvaraisuudesta, johon usein liittyvät myös vodkaryypyt tai muut paikalliset juomat. Tämä myös näkyy jossakin sarjan osassa. Mutta Ville ei suinkaan ole humalassa useimmissa kohtauksissa vaikka onkin suomalaiseksi epätavallisen avoin ja rento. Joiltakin sellainen käytös onnistuu ilman alkoholiakin.
Airi Vilhunen
ohjelmapäällikkö, Yle Teema
Tervetuloa YLE Teeman blogiin
Kanavablogi avaa Teeman ohjelmakokonaisuuksia ja niiden takana olevaa teemallista ajattelua. Blogisteina toimivat kanavatiimin jäsenet ja vierailevat ohjelmien tekijät.
Blogin aiheet
- askartelu
- dokumentti
- elokuva
- Elokuvan juhlaviikko
- filosofia
- Georgia
- historia
- huumori
- Iiro irti
- jazz
- joulun aika
- Kazakstan
- Kevään ohjelmisto
- kulttuuri
- lahjapaketit
- luonto
- matkailu
- Matti Ijäs
- Maunu Kurkvaara
- Mongolia
- Musiikin juhlaviikko
- musiikki
- mykkäelokuva
- Peli-Suomi
- Pohjoismaat
- populaarimusiikki
- rasismi
- rock
- rotu
- runous
- ruoka
- ruokatunti
- scifi
- seksi
- silkkitie
- Silkkitie 30 päivässä
- Slavoj Zizek
- Suomi
- Tadžikistan
- Talo Ranskassa
- teatteri
- Teema 10 v.
- Teemalauantai
- Teeman elokuvafestivaali 2012
- televisio
- tiede
- tietokonepelit
- Tšernobyl
- TV-arkisto
- työskentely
- urheilu
- Uzbekistan
- Venäjä
- Ville Haapasalo
- YLE Teema
Blogistit
- Anneli Pallas
- Anu Silfverberg
- Ari Matikainen
- Ari Nissinen
- Ella Kanninen
- Iiro Rantala
- J.P. Pulkkinen
- Josper Knutas
- Juha Lehtola
- Jukka-Pekka Heiskanen
- Kati Sinisalo
- Lauri Itäkannas
- Markku Mastomäki
- Markus Partanen
- Minna Joenniemi
- Minna Lindroos
- Minna Pensola
- Niina Mäkeläinen
- Pekka Laine
- Pirjo Aaltonen
- Riitta Jalonen
- Ritva Aaltonen
- Ritva Leino
- Sandra Saulo
- Santtu Luoto
- Sini Sovijärvi
- Talo Ranskassa -kilpailijat
- Tuomas Enbuske
- Ulla Martikainen-Florath
- Vera Olsson
- Vesa Nykänen
- Viivi Berghem
- Ville Haapasalo
- Yrjö Hjelt
PERJANTAINA 6.1.2012