Oi kiitos Teemalle tänään 5.1. esitetystä elokuvasta Päivien kimallus. Näin sen nuorena tyttösenä 50-luvulla Kemissä teatterissa. Muistan kuinka itkin valtoimenaan. Ja nyt katsoessani pari havaintoa: tyylikkäästi toteutettu, ajankuvaa näköjään lähikuvien puuttuminen. Mutta - sydämeen osuva ikuiseen romantiikan kaipuuseemme vastaava.