Atro Lahtela: Pimeän jäljillä

Julkaistu torstaina 21.10.2010 1 106

Keskeinen kysymys ja alati toistuva hämmästys sarjan tekemisen ajan oli: ”Miten tämä meni läpi? ”

En väitä että tiedän lopullista vastausta, mutta veikkaan että olen ainakin jäljillä.

PIMEÄN JÄLJILLÄ

”Ihmiset eivät ole puhtaasti hyviä tai pahoja, uskovaiset ovat hyväsydämisiä, hypnoosi on huuhaata, on mahdollista että parhaat selvänäkijät puhuvat henkien kanssa ja kukaan ei kyllä ikinä huijaa minua.”

Siinä muutamia käsityksiä, joita minulla oli kun aloitin tarpomisen Pimeän puolella toista vuotta sitten. Jokainen noista on nyt tarkentunut ja jotkut ovat lentäneet ajatusten romukoppaan. Mutta tärkein on viimeinen, ”kukaan ei ikinä huijaa minua”.

Olen sukeltanut syvälle moniin aiheisiin, joista minulla oli selvä talonpoikaisjärkeen (arkijärki, maalaisjärki, miten sitä itse kukin nimittää?) perustuva näkemys. Sen, josta Albert Einstein lausui niin viiltävästi: Talonpoikaisjärki on kokooma ennakkoluuloja, jotka opimme 18-vuotiaana.

Minulle selvisi, että hypnoosi ei ole huuhaata, mutta ei myöskään ihme. Opin näkemään henget ja tajusin, miksi ihmiset niitä sanovat näkevänsä. Eikä sekään ole ihme.

Ymmärsin, että kummatkin ilmiöt voidaan selittää ilman ihmettä, ihmismielen ominaisuuksien avulla. Ja se, kuivakkaiden tiedeihmisten tarjoama selitys, tuntui minusta ihmeeltä. Miten jokin ilmiö onkin noin selvänäköisesti sekä selitettävissä että todistettavissa että ymmärrettävissä.

(Tietysti opin sivutuotteena itsekin näkemisen taidot ja manipuloinnin salat, mutta siitä ei tällä kertaa enempää. Ovat kyllä tosi hyödyllisiä, varsinkin tässä ammatissa. Mutta tietenkään en niitä koskaan käytä väärin.)

Ihmismielellä on kyky ymmärtää monia asioita, mutta valitettavasti myös olla ymmärtämättä. Taikurien viisaudella; silmää ei huijata, mutta näkemistä voi.

Ihmisistä voidaan manipuloida monin tavoin. Taitavasti, hienovaraisesti, kuten vaikkapa viettelyssä. Tai sitten taitavasti, muttei ollenkaan hienovaraisesti, kuten vaikkapa fanaattisuuteen ohjaamisessa. Tai sitten kerta kaikkiaan taitamattomasti, eikä mitenkään hienovaraisesti, kuten on kyse puhtaaseen lauman ahneuteen perustuvissa huijauksissa, pyramidipeleissä tai ns. nigerialaiskirjeissä.

Mitä syvemmälle sukelsin Pimeän puolelle, sitä enemmän opin itsestäni. Tunnistin ne kohdat, joita soittelemalla minut saa innostumaan järjenvastaisesti johonkin hankkeeseen, (kuten vaikkapa 6-osaisen fiktiivisen dokumenttisarjan kirjoittamiseen ja ohjaamiseen).
Materiaalia lukemalla ja Hannu Lauerman kanssa keskustelemalla ymmärsin, että kaikkia voi huijata. Silloin ajattelin, että voi ihmisparkoja. Kunnes tajusin, että se tarkoittaa myös minua.

Ja se, ”kaikkia voi huijata, myös minua” on Pimeän puolella saatu oivallus tai opetus. Sen kun ymmärtää ja sisäistää, niin periaatteessa huomaa ettei enää tule huijatuksi. Eikä tule enää tuominneeksi tai nauraneeksi, eikä edes ihmetelleeksi niitä jotka tulevat.

(Ajatus on vähän zeniläinen, ja perustan sen varaan ihan kohta lahkon. Absoluuttinen totuus on: Sinut voidaan manipuloida ja huijata. Kun uskot sen sinua ei voida manipuloida ja huijata. Mutta jos uskot ettei sinua enää voida huijata, sinut voidaan taas huijata.)

Taikurit sanovat, että ne jotka katsovat temppua tarkkaavaisesti saadakseen taikurin kiinni, ovat itse asiassa helppoja ohjata näkemään sen minkä taikuri haluaa näyttää. Melkein yhtä helppoja kuin ne, jotka vain haluavat tulla viihdytetyiksi.

Paljon vaikeampia ovat ne, jotka vähän toisella silmällä välinpitämättöminä silmäilevät temppua. Heidän huomiotaan tai havaintojaan ei voi ohjata.

Jos hyväksyy sen, että on huijattavissa näkemään rahan tekemistä tyhjästä tai manipuloitavissa uskomaan tuon tai tämän ihmisryhmän olevan saatanasta, niin silloin sitä osaa katsoa itseään siinä tilanteessa. Eikä ehkä ole niin helposti vietävissä.

Ennen sarjan aloittamista yksi tunnuslauseistani oli, että ”jos valhe on hyvä, se on jo totta”. Tarkoitin sillä fiktiokirjoittajan kykyä kertoa sepitteellä jotain oleellista todellisuudesta.

Sarjan tekemisen jälkeen sama tunnuslause toimii edelleenkin. Nyt sillä ei enää liity sepitteeseen vaan valitettavasti ihmisten elämään.

Jos valhe on hyvä, se on jo totta. Ja jotenkin pitäisi osata se nähdä. Ainakin silloin jos kyseessä on vakava harha. Aina emme puhu pelkästään huijaamisesta tai manipuloimisesta johonkin outoon uskoon.

Mikään maailmassa ei – esimerkkinä – ole niin helppoa kuin lietsoa nuoret miehet vihaan. Ei tarvitse kuin tietää hieman hormonien jyräämisestä, ennakkoluulojen syntymisestä ja todellisiin tai kuviteltuihin vääryyksiin vetoamisesta.

Mutta sitten kun tuo joukko pitäisi rauhoittaa, niin se ei sitten enää onnistukaan. Silloin toivon, että joukossa on yksi ihminen joka ajattelee, että ”onpas mua helppo manipuloida.”

Atro

Kaapelilla klo 20.10

20.10.2010

(Nuo luvut eivät ole sattumaa, tässä on tarkoitus. Pakko olla.)

Pimeän puolella