Linsénit: Kuumaa oli, tylsää ei

Julkaistu perjantaina 31.05.2013 0 39

Jutta: Vähän arvelutti alkuun

Mitä hyvää seuraa, kun nykylapset viedään 70-luvulle? Mitä Delinalle, Lucalle, Linukselle ja Dantelle jäi muistoksi? Lomamatka 70-luvulle oli todella antoisa ja mieleen jäävä kokemus kaikin puolin. Eipä tarvinnut meidän porukan miettiä kahta kertaa mukaan lähtöä, kun tilaisuus siihen tuli.

Lähdimme matkaan avoimin mielin vailla mitään tietoa päämäärästä tai tulevista tapahtumista. Vähän arvelutti aluksi miten tunnelma mahtaa kiristyä kun ahtauduimme pikku Datsuniin ja miten sillä reissaaminen mahtaa sujua. Miten lapset jaksavat istua kuumassa purkissa vailla ilmastointia ja viihdykkeitä, kylkikyljessä? Entäpä sitten alkeelliset olot muuten ja mahdollisesti ruoan kanssa nirsoilu? Lapsille iskevä tekemisen puute ja päälle iskevä tylsyys oli myös mielessä, lomamatkalle lähtiessä. Kuvassa takarivissä Dante, Delina ja Luca, edessä Linus ja Jutta.

No, pelkoni osoittautuivat suurelta osin vääriksi. Autoilu sujui oikein mallikkaasti, kun vauhtiin päästiin. Pieniä kränäyksiä ja tunteenkuumenemisia ilmeni jonkin verran mutta sitä samaahan se on muutenkin, mentiin sitten kuinka modernilla menopelillä tahansa pitkiä matkoja kerralla.

Itse asiassa meillä oli oikein hauskaa suurin osa matkasta ja oli mukavaa saada kertoa omia tarinoita ja juttuja 70-luvun lapsuudesta siinä autoillessa ja uusia, tuttuja paikkoja kierrellessä. Lapset jaksoivat kuunnella turinoitani ja olivat aidosti kiinnostuneita. Ei siinä pidemmän päälle kaivattu muita viihdykkeitä sen kummemmin.

Myös telttailu ja mökkeily sujui lapsilta, ilman suurempia ongelmia. itse asiassa paremmin kuin minulta. Taidan olla loppujenlopuksi vaativampi nykymukavuuksien perään, kuin lapset konsanaan.

Mitä sitten tuli ruokailuun ja pelko siihen miten saada uppoamaan alas mahdollinen erityylinen ruoka, osoittautui sekin vain omaksi harhaluuloksi. Lapset lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan kaikkeen uuteen ja myös pitivät ainakin osista ruoista aidosti. Tosin kotletit eivät maistuneet enää, kun niillä pari kk reissun jälkeen yllätin.

Loppujenlopuksi täytyy todeta, että tekemisen puutetta ei ilmennyt ja tylsyyskään ”minulla ei ole mitään tekemistä” meininki, ei yllättänyt mittavin määrin. Lapsille teki hyvää kokea toisenlaista lomailutyyliä ja todeta heidän itsekin, miten itse asiassa vapauttavaa ja rentouttavaa on irtaantua kaikesta nykyajan tietotekniikasta ja laitteista. Vähemmälläkin tulee toimeen ja hyvä niin.

Itse olin oikein tyytyväinen siihen, miten helppoa se oli lapsille sopeutua erilaisiin oloihin ja yksinkertaisempiin asioihin. Eivät kaivanneet sen kummemmin kännyköitään tai tietokoneita, tai muita teknisiä laitteitaan. Yhdessä tekemisen meininki ja keskusteluhetket, ilman että joku pelailee samaan aikaan oli parasta antia. On hienoa huomata, että nykyajan lapset pystyvät nauttimaan samalla lailla elämän pienistä iloista aidolla tavalla ja ymmärtävät sen, että elämää ilman nettiä on mahdollista olla.

Tunsin olevani ja eläväni 70-luvulla ja mieleen palasi paljon muistoja menneestä aikakaudesta. Lapset varmasti kokivat ja aistivat myös ajan hengen ja muistelevat varmasti aikuisina ikimuistoista lomamatkaa 70-luvulle, hymyssä suin.

Linus: Lihan puute rasitti

Tykkäsin jollauksesta :D Lappeenrannan reissu oli myös aika kiva. Lörtsyt oli myös aika hyviä, mutta Atomi&Vety oli parempia, koska niissä oli kananmunaa ja kinkkua.

Autossa istuminen jä syöminen oli kaikkein hauskinta.

Sääli kun ei saatu grilliruokaa, kun kerran oli kesä :D, lihan puute oli myös aika rasittavaa. Mutta kyllä, jotain ruokaa (pussikeittoa) joutui henkensä pitimiseksi syödä kun ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Tykkäsin pajatsosta, koska voitin siinä jatkuvasti, sääli kun pelasin markoilla ja jouduin jakamaan voittoni perheen kanssa :D.

Reissu oli ihan OK, lähtisin uudestaan.

Luca: Vaatteista huolimatta – hyvät muistot

Hauskin asia koko reissussa oli se, että matkailutaso koko ajan parani. Kylmä telttayö ei ollut mun makuuni. Johtui varmaan surkeista 70-luvun varusteista. Oli mukava heittää keihästä ja pelata bingoa ja Yatzya.

Ei ollut tekemisen puutetta melkein missään vaiheessa, vaikka joskus teki mieli olla omalla koneella, kuunnella nykymusiikkia tai soittaa kavereille. Oli kiva nähdä paikkoja, joissa ei ole ennen käynyt, mutta jotka oli äidille tuttuja ja kuulla niistä erinlaisia tarinoita. Radio olisi ollut kyllä ihan tarpeellinen aina välillä. Ihan hyvät muistot jäi vaatteista huolimatta.

Dante: Saatiin pelata alkeellista konsolipeliä

Reissu oli oikein mukava :D Minulla ei ollut ongelmia olla ilman kännykkää tietokonetta tai muuta sähkölaitetta. Nojoo, oishan se välillä ollut mukavaa katsoa vaikka telkkaria iltaisin, mutta saatiin sentään ees akkareita luettavaksi :D

Autoreissut oli minusta erittäin mukavia, vaikka olikin kuuma välillä ja huono olo iski. Yhtenä iltana saatiin pelata jotain vanhanaikaista alkeellista TV-konsolipeliä. Viihdytti se, vaikka se olikin vain ruutu jossa oli kolme viivaa ja yksi piste. Minusta oli kiva päästä kokemaan elämää, kun äiti oli pieni silloin 70-luvulla.Todella kiva reissu!! Paljon mukavia muistoja jäi :D!

Delina: Ufo haisi kummalliselta

Minä tykkäsin myös jollaamisesta. :D Ja bingokin oli kiva. Minusta oli kiva olla myös siellä kotieläinpuistossa. Sain myöskin ratsastaa siellä. Ja se ”Hyrrä” lastenohjelma oli todella surkea. Sääli äitiä, kun tuollaisia joutui katsomaan lapsena.

Vaatteet oli ihan mukavia, vaikka vähän kutitti. Tykkäsin oikeastaan aika monestakin vaatteesta. :D Elmo Teppo ja Mr. Joppe Junior Tomaatti Tartalette oli mukavia. Terkkuja niille! Ja se ufo siellä alussa oli siisti!!! Vaikka siellä haisi kummalliselle. Oli ihan kiva matka. :D

Muualla verkossa

Lomamatka 70-luvulle