Raili: Tuli parit pakit!

Julkaistu perjantaina 31.05.2013 0 39

Lomamatka 70-luvulle!

… alkaa junamatkalla Imatralle. Siinä kaikki mitä tiedän tulevan viikon kulusta. On aika palata 70-luvulle, olin silloin parikymppinen ja täynnä energiaa.

Vau, aito 70-luvun lentolaukku ja siellä minun matkapuvustoni. Näytti vanhanaikaiselta. Minä tunsin itseni ihan mummoksi. Kadehdin matkaseuramme nuorten naisten asuja, jotka näyttävät tänäkin päivänä hyvältä. Kovasti oli tytöillä pakkelia naamassa ja lisää laitettiin. Viihtyivät hyvin peilin edessä ja ryntäät oli reilusti tyrkyllä. Yks höpötti koko ajan kuukautisvaivoista, ei voinut vähempää kiinnostaa. Huomautin kiroilusta.

Uskon, että nuoret olivat pettyneitä, kun saivat meidät ikäihmiset joukkoonsa, mutta loppujen lopuksi me olimme yhdessä hyvä joukko. Meillä oli hyviä ja välillä tosi äänekkäitäkin keskusteluja. Pojat olivat söpöjä ja tasoittivat hyvin porukan kanssakäymistä. Kuvassa Aija, Raija ja Raili.

Mökissä ja teltassa oli pirun kylmä! Ei juuri uni tullut, mutta pissahätä tuli, joten ulos ja kyykkyyn. Raijan kanssa nähtiin tilanteessa kuitenkin huumoria ja nauraa räkätettiin ”vällyjen välissä”. Aamulla raavittiin hyttysenpuremia.

Teltassa oli hirveä sekamelska, jota vain pahensi se, että Raijalta oli taas kerran jotain hukassa. Eväät olivat yhteiset nuorten kanssa, mutta oli turha jäädä odottamaan, että he loihtisivat aamiaisen pöytään. Valmis kelpasi.

Oi sitä ihanaa nostalgiaa: letkajenkkaa, lavatanssit, joihin valmistauduttiin huolella korkealla nutturalla ja ripsivärillä, mutta silti tuli parit pakit. Siinä oli kuvaajalla ja äänittäjälläkin mennä pissat housuun, kun Raija laittoi piilolaseja naama tuhannella mutkalla.

Puupinosta löytyi kossupullo, sai ajaa pappamopolla. Nautittiin mustavalkoisesta pitkästyttävästä tv-paneelista. Juotiin kalanmaksaöljyä (yäk), paistettiin porsaan kotletteja ja juotiin lonkeroa.

Menopelimme sammahti juuri sopivasti maitolaiturin kohdalle ja olipa vielä tonkkakin, joka toimi sopivasi istuimena. Pojat ryömivät auton alla ja tytöt tekivät kaikkensa tullakseen huomatuiksi senkin uhalla, että jäävät ohi ajavien autojen alle.

Vaan eipä ollut 70-luvulla hampurilaisia. Ja siinä tultiinkin hyvin huijatuiksi, kun valitsimme huoltoasemalla runsaasta hampurilaisvalikoimasta mieleisemme. Hyvin piti tilauksen vastaanottajan pokka, kun hän toimitti meille juustosämpylät, maitolasit ja kahvia.

Minä nautin lomamatkasta ja sen yllätyksellisyydestä. Minulta ei puuttunut mitään. Oli kiva tavata ihmisiä susirajan pohjoispuolelta ja todeta, että siellä eletään monella tapaa hyvää elämää. Ihmiset olivat avoimia ja iloisia. Valitettavasti ei ollut paljon aikaa tutustua muiden ryhmien lomalaisiin.

Hyvin erilaisia persoonia olivat niin lomalaiset kuin tuotantotiimikin. Lapset pärjäsivät mainiosti. Lähtisin saman poppoon kanssa koska vaan ja ihan minne vaan.

Raili kiittää!

Muualla verkossa

Lomamatka 70-luvulle