Jussi Mäntysaaren viikon teho: Eva & the Heartmaker - Gone in a Flash

Kolahti välittömästi kuin nyrkki silmään. Kuulosti heti ekalla kerralla varsin tutulta 80-luvun vanhalta kunnon meinigiltä. Tarkemmin kuunneltuna aika vahvoja vaikutteita otettu Jackon taustoista ja Tears for Fearsin "Everybody Wants To Rule The World" -kappaleen build upista. Sinänsä se ei haittaa, koska biisi toimii. Lisää tällaista vanhaa kunnon soundia!!

Mahtava biisi, kitara tilutukset yllätti kyllä positiivisesti, kun viikon alussa kuulin kappaleen ensimmäisen kerran ja tuo Evan samenttinen lauluääni on kyllä niin mahtava, et huhhuh :)

Niin, kyllähän tämä biisi ois varmaan toiminut 80-luvullakin. Muistot palautuu legandaarisen GTA - Vice City pelin pelaus hetkiin, jolloin pöllitystä autossa kuului aina joku kasari hitti, ihan hyvin olisi voinut kuulua tämäkin kappale.

Tästä biisistä tuli kyllä yks tulevan kesän hitti oman soittimen soittolistalle.

mahtavamahtavamahtava! paranee joka kuuntelukerta.

Alku kuulosti kyllä ilahduttavasti Michael Jacksonilta, tosin loppubiisistä en sitten saanutkaan mitään irti. Signalsia kuitenkin tuli popitettua ahkerasti tammikuussa. "we are running out of time..." oi aikoja :)

No joo, tämä ei ole mitenkään huono tuotos, se jytkyttää junamaisesti eteenpäin ja kitarsoolokin varsin räväkkä. Jotain tästä jäi kuitenkin puuttumaan. Olisikohan tuo soolo sittenkin liian päälleliimattu ja irrallinen verrattuna muuhun soundimaailmaan. Hyvä soolo, mutta väärässä kappalessa.

Biisi on oman aikansa kuva retrovaikutteista huolimatta, mashup menneiden hittien toimivia juttuja, rytmisyyttä, kirkkaita ja mukaansatempaisevia koukkuja. Jos laulaja olisi tehnyt ulostulonsa joskus vuosituhannen alkuvuosikymmenellä, äänensä perusteella olisi varmaan löytänyt itsensä jostakin Ian van Dahl-tyyppisestä trancekappaleesta. Se nyt ei kuitenkaan ole enää myyvää, joten on saanut tehdä jotain hyvää. Kelpaa tätä radiosta kuunnella, mutta siihen se jääkin.

Tehokommentteja muualta:

Tämä teho on kyllä hurjan viehättävä. Ihan kuin kasikytluvulta olisi valikoitu kaikki se vähä oikeasti toimiva ja ei niin mauton musiikillinen aines, laitettu tehosekoittimeen ja maustettu jollain nykymuodikkaalla, niin kuin vaikka retroilulla tai pohjoismaisuudella, ja voila, siinä toimiva ja juuri sopivan hiprakoittava cocktail. Se on kuitenkin vielä lisättävä, että kitarasoolon aikana tekis mieli ruveta kreppaamaan tukkaa.

Tehon alku on häiritsevän tuttu, en pidä noin suorasta kierrätyksestä ja härskistä lainailusta. Ja myöskään se kasarimeininkin ei iske enää, se aika oli ja meni!

Ah, back to the 80’s. Kitarasoolo kruunaa koko komeuden!

Olen aina vähän dissannu kasarimusaa, varsinkin tällaista uuskasaria, koska se kuulostaa aika uskomattoman typerältä. Kuitenkin, jostain syystä tämä nimenomainen biisi kuulostaa ihan mielettömän tyylikkäältä!

mulle tää kolahti ja jää ainakin mulle päähän soimaan. Tässä on sitä kasarifiilistä. Normaalisti ei kasarimusaa kauheesti tule kuunneltua. Ja jo on aikakin, että Norjasta tulee muutakin kuin a-ha ja Annie.

No nyt en kyllä tiedä yhtään että vihatakko vaiko olla vihamati..
En kyllä oikeen saanut mitään irti kyseisestä kappaleesta, kuullosti aivan siltä kuin Lykke Lii ja Avril Lavinge olisivat saaneet 80-luvulla yhteisen penskan, heittäneet tynnyriin kasvamaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi ja sieltä suoraan äänityskoppiin.