Eijan päiväkirja 11.10. - 14.10.

11/10
Olenko sopeutumisleirillä, jotta tasaantuisin?
” Kun se kävelee tarpeekseen, kyllä se siitä asettuu.”

Entä jollen?
Minä kiltiksi kasvanut, sopuisa.
Voisin oikeasti huutaa ääneen.

Ei ole mitään ”kyllä se siitä”.
En huuda, mutta katsokaa se silmistäni.

12/10
- Halaus. Suukkoja. Rakastan sua!
Miksi miehen pitää matkustaa 12 000 kilometrin päähän, jos haluaa halata?
Vai onko se helpompi sanoa tekstiviestein?
En millään jaksa halata takaisin noin kauas.
Sopiihan, että halataan, kun tulet jouluksi kotiin.

13/10
Kiitos äiti!
Toivon, että olen oppinut sinulta
ikuista positiivisuutta,
sitkeyttä,
huumorintajua,
muista välittämistä ja
antamisen iloa.

14/10
Kun pääsen täältä Santiagon tieltä kotiin,
lämmitän saunan,
upotan kipeytyneet jalkani kylpysuolaan,
otan pitkän ja lämpimän suihkun,
kääriydyn puhtaaseen kylpytakkiin,
katson itseäni peilistä ja nostan maljan itselleni:
"olen sinusta ylpeä, sinä urhea nainen."