Paperimiehen piina jatkuu

Petri Somppi aloitti uransa suomalaisen yhteiskunnan tukijalan, paperiteollisuuden palveluksessa kahdeksankymmentäluvun lopussa. Kesätyöpaikka Kemijärven tehtaalla oli mahtava homma 18-vuotiaalle pojalle, niin kuin monelle muullekin paikkakunnan sällille. Tehtaassa oli keitelty Itä-Lapin puita selluksi tuolloin reilut kaksikymmentä vuotta. Ei siis kovin pitkä aika sellutehtaalle, mutta perinteitä alkoi silti jo olla. Tämän vuoden huhtikuussa Kemijärven tehtaan parisataa työntekijää sai haikeana katsella kuinka sellun kulku linjalla päättyi, lopullisesti.

Kemijärvellä elämäänsä rakentaneet työntekijät olivat kovan paikan edessä. Paikkakunnalla oli tarjolla kortistoa, Stora Ensolla mahdollisesti työtä Imatralla, Oulussa tai Kemissä.
Pohdiskelun jälkeen Petri Somppi päätti hakea töihin Kemiin.
Stora Enson Veitsiluodon tehtaalle Kemiin pääsi 25 kemijärveläistä entistä selluntekijää. Petri Sompille löytyi työtehtävä paperirullien pakkaajana.
Kymmenes päivä syyskuuta Stora Enso ilmoitti uusista mittavista työntekijävähennyksistä koko maassa. Kemistä työt uhkaavat loppua sadalta työntekijältä.
Veitsiluodon tehtaalla on lähes 1400 työntekijää. Kemijärveläisten ylimääräinen huolenaihe on se, että he ovat tulleet taloon viimeisenä, olkoonkin, että heidät otettiin sisään vanhoina työntekijöinä.
Kemijärveläiset entiset selluntekijät ovat siis yt-menettelyssä jo toisen kerran vuoden sisällä. Paperiteollisuudesta on melko turha toivoa enää uutta työpaikkaa, sen verran kova myrsky alalla käy.