Kuinka vältät perintöriidat?

täältä löytyy apua kuuntelemalla:
http://yle.fi/alueet/savo/2010/01/lakinurkka_1376618.html

Peritökiistoja voi helpottaa seuraavin konstein. Nämä konstit vaativat vanhemmilta kaukonäköisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja yhtä suurta rakkautta jokaista lastaan kohtaan. Jaa lastesi keksken/kanssa, eläessäsi osan arvo tavaroista. Niin että jokainen osapuoli tietää mitä toinen on saanut ja jokainen osapuoli hyväksyy vanhempien ratkaisun. Arkisimpia tavaroita voi sitten vanhemmat merkkailla , mitä näkee kunkin lapsen tarvitsevan ja on tyyliltään sopivaa. Kiinteistöt ja muu varallisuus onkin sitten kylmempää jaettavaa, jonka voi tehdä ammattilaiset jne.Vanhempien kuollessa vain muistoilla on todelinen merkitys ja näin esineillä josta rakkaansa muistaa. Kokemuksesta voin sanoa, että irtaimisto on tunteikkan jako. Siihen tässä helpotusta hyvät vanhemmat.

Perintöriitaesimerkki
Näin tekemällä aiheutat surua ja riitaa sekä välien rikkoutumisen monien sukulaisten välille. Jos omistat yksin kesämökin ja sinulla on puoliso ja muutamia lapsia ja muutamia lastenlapsia ja kaikilla aikaisemmin yhteinen käyttöoikeus mökkiin, niin tee lahjakirja (ei siis ennakkoperintö) yhdelle lapsistasi perheineen ja jätä muut kolme ilman oikeutta mökkiin. Tee tämä salaa puolisoltasi ja muilta lapsiltasi sekä sukulaisiltasi ja anna lahjan saajien muokata lahjakirja haluamallaan tavalla. Allekirjoita paperi ja odottele mitä tuleman pitää... Näinkin voi käydä eikä siitä välttämättä hyvä seuraa. Avoimuus, tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ovat ensisijaisen tärkeitä perintöasioissa kuten tietysti muissakin asioissa...

Jos on yksi lapsi niin ei ole sisarusten kesken riitoja tai kateutta. Lapseton tehköön testamentin haluamalleen saajalle niin sukulaiset eivät voi riidellä perinnöstä.

Jokaisen rahat ovat hänen omaan käyttöönsä. Älköön perintöjä hamutko jo eläessä lapset, sukulaiset, hoitajat, kunta tai verottaja.

Rehellisyys maan perii, epärehellisyys rahat.

Keskustelu perinnönjaosta on aika naiivia. Lähdetään liikkeelle siitä, että henkilön kuoltua minulla on oikeus hänen omaisuuteensa. Jaa miten niin. Sehän on hänen omaisuuttaan ja saa tehdä sille ihan mitä haluaa. Ei ole mitään velvollisuutta jättää latin latia sukulaisille, ei edes omille lapsilleen.
Ihmiset vaan ovat niin ahneita. Itse sanoin vanhemmilleni jo vuosia sitten, että jos heistä tuntuu siltä, että olisi kiva lähteä vaikka loppuiäksi maailmanympärimatkalle, niin menkää vaan. Rahat ja varat ovat heidän ja he ovat ne itse ansainneet. Ja jos tuntuu siltä että haluavat ne tuhlatakin, niin minulla ei ole siihen mitään sanottavaa.

Jos pesässä on reaaliomaisuutta, siitä voidaan järjestää perikunnan sisäinen huutokauppa

Mielestäni tasapuolinen ja toimiva järjestelmä on useamman perijän ollessa kiinnostunut samoista perittävistä tavaroista seuraavanlainen:

Järjestetään huutokauppa jossa huudetaan perijöiden kesken kaikille esineille "arvo" (tunne/rahallinen)minkä perijä on valmis maksamaan siitä, korkein huutaja tietenkin saa esineen. Kaikki summat kirjataan muistiin.

Kaikkien tavaroiden/omaisuuden huutojen jälkeen kertynyt ns. perittävä rahasumma lasketaan yhteen ja jaetaan perijöiden kesken.
Mikäli jaettavana on myös rahaa lasketaan ne lisäksi tähän summaan.

Huudettujen ja jaettavien summien laskun erotus/lopputulos on saatava perintösumma tai maksettava osuus perityistä tavaroista.

Mielestäni kaikki ovat tässä mallissa samalla viivalla joka tavarassa ja koko omaisuudessa, eikä tule jälkeenpäin sanomista kun on itse voinut asettaa oman mielen mukaan arvon muistolle ja joka kipolle, kupille, helylle ja osakkeelle.

jos jossain välissä näyttää että riitaa tulee niin älä jätä mitään niin eipähän ole mitään mistä riidellä tai jättää sen verran vähän ettei isompaan riitaan ole aineksia ja samalla säästytään suurilta perintöveroilta.

Elei perinnönjaossa päästä materiaalin kohdalla sopuun, siööoin tulee realisoida koko perinnössä oleva materiaali omaisuus, raha on helppo jakaa, eikä tule erimielisyyttä.