Runoja järvistä 4

Rakkauden järvi
Ilari Koivunen

Sinun rakkautesi
viileä ja pehmeä kuin järvi.
Se, johon lapsuuteni kesinä sukelsin.
Hellivä vesi on sinun silmiesi värinen pinta.
Joka kesä yhtä häkellyttävän sininen.
Vesi on aina hieman liian kylmää.
mutta on pakko sukeltaa.. koska rakastan.
Salli minun yhä uudelleen hukkua rakkautesi järveen.

Aamukahvilla
Marjatta Jokinen

Istun aamukahvilla
ikkunani äärellä
josta näen järvelle.
Mikään ei liiku
mikään ei muutu.
vain rauhaa
kaikkialla.
Aurinko nousee
punainen pallo
järveni reunassa
värjää aamuni
verenpunaiseksi.
Kotini
turvallinen saareke
pahan maailman
äärilaidalla.
Jossain taistellaan
vapaudesta, demokratiasta,
verenpunaisilla paidoilla
liikkuvat taistelijat
kohti vapautensa päämäärää.
Odotan auringon nousua,
ehkä se tuo voiton
oikeuttaan puolustaville.
Toinen kotimaani,
vapautta etsimässä.

Vuokonjärvellä
Silja Hirvijärvi-Okkonen

Juhannukset muistan
Monta kertaa
Etupenkissä Ukki istui

Nauru vatsassa vielä kupli
Näytelmän jälkeen
Kokko heijastui pintaan järven
Lämmitti kasvoja

Kesäinen järvi
Viileä, tyyni
Lapsuuteni yöttömässä yössä
Vuokonjärvellä

Entisen rakkaasi loukattu varjo
Marita Seppälä

Henkäisin hämärästä henkiin

hennot usvaneidot.

Yllä järven ja jään

keinuttelevat

kauniita kolttujaan.

Ihaile kaukaa rannalta vaan

- sielusi voivat viedä manalaan.

Riipijärven rannalla
Marketta Tervo

No niin vaan rapakko kauniiksi muuttui
pikkutyvär äitilleen ku jostakin suuttui

Juoksi hän rantaan ja katseli kauas
Äitinsä silmissä on hän niin hauras

Laineitten liplatus rauhoittaa mielen
Kyyneleitäni salassa nielen

Miten voikaan olla tuo mutakko Riipin
kauniimpi kuin koskaan – itseksein mietin.

Kiinni on!
Soile Poutiainen

Aalto vyöryy edessämme.
Vaahtopäät kutittavat nenääni.
Auringonsäteet pistelevät
sielussani asti.
En näe sinua,
kuulen vain äänesi.
Tomerasti, lempeästi, huutaen.
Oikealle, vasemmalle, tuonne, tänne.
Ota takaisin. Seis! Pysy tässä!
Vesipisarat ropisevat lävistäen
auringonsäteet.
Pohja alkaa täyttyä,
järvi on suonut antejaan.
Naurattaa.

Kesäni rannalla
Jaana Hakasalo

Kun ilta koittaa, kaiken pahan päiväisen se voittaa. Järven liplatus saa oloni raukeaksi, ja ajatukseni aukeaksi. Kuunnellen lintujen kaunista siritystä, katsellen uros lintujen viritystä. Rakkauden tunteen sisälleni saan, siitä kiinni pidän ja muille jaan. Sorsa perheen lempeä, emo on niin hempeä. Kalat polskii innoissaan, hyvä
tunne rinnoissaan. Aamu alkaa tulla, nenään tuoksuu tuore pulla. Mikä olisi rannalle parempi herkku, kun seuranakin on maailman paras serkku.

Jo
Tutte Karlsson

Jo lensi joutsen ja
soi kurkien torvet.
Jo pulputtaa
rantamailla teerien kuoro.

Jo pärisevät
tikkojen kevätrummut.
Jo haihtuivat
hanget taivaan tuuliin.
Jo kohta
on jäittenlähdön vuoro.

Jo tanssi
neitoperho kevein siivin.
Jo viritti
laulurastas soittimensa.
Jo kohta
hehkuu lemmikki ja kaipuunkukka.

Jo kääntyy
aatos kohti kesää.

Koski
Mirka Laine

Virta kuljettaa minua
kohti kauneinta auringonlaskua

Lämmin tuulenvire antaa hellän vauhdin
kun livun punertavan vaahteranlehden mukana

Olen kevyt
Imen Valon iloa

Hiukset hulmuten tuulessa vauhtini kiihtyy

Annan mennä
Asettaudun syöksyyn ja ilmalentoon

Lennän lehteni kanssa kuohuvan kosken yli
Ensikertaa olen niin kevyt
ettei virta imaise kuohuihin minua

Lehti tippuu tyynelle pinnalle

Vain tuhansien kilometrien päässä oleva ranta
on ainut rajani
eikä sekään merkitse mitään
enää koskaan

Olen kevyt tuuli ja aava meri
Valo kimaltamassa veden pinnalla
miljardien timanttien tavoin

Olen maa ja taivas
tämä kaikki
kaikkialla minussa
ja minä kaikkialla

SOUTAJAN MUISTELOITA
ANJA MIKKONEN

SAATEESSA SOI
HILJAINEN TUULI

TUULLA SE VOI
TUOLTA ETELÄMPÄÄ
JA ILLALLA NOSTAA LAINEET

SOUTAJALLE SE TUO
SADUN AIHEET
LAULUN LAINEET

MIETIN SALAA
LASKENKO HUNNUT

MIELENI PALAA

HILJAINEN TUULI
ETÄLLÄ SOI

TULEEKO KALAA

MUISTOISSA SUN
KAUKAA TUULI TOI

SOUTAJAN TIE
TUNTEMATON LIE

LASKENKO HUNNUT

TOIVEENI TÄHDISTÄ NÄÄN
SE VIESTISI TUO
JA ODOTTELEN

RIVI PAULOJEN
LAINEILLE LEIKKIEN
TANSSII HETKISEN
KUNNES PINNAN ALLE
SUKELTAA

VENETTÄ LAINEILLA KEINUTTELEN
ODOTTELEN

KAUKAA MUSTOISSA SEN

MILTEI SALAA
MIELEENI PALAA

SITÄ ODOTTELEN

VENHO KAISLIKKOON JÄÄ
USVA HÄVIÄÄ

HILJAINEN TUULI SOI

KAUKAA LAINEET VIESTISI TOI

Ruutanasoppaa.
Kaarlo Kosonen

Vaka vanha Väinöläinen,
tuijotteli kevään tuloa.
Ulapalla kauemmalla,
Joutsenet joikuen liiteli.
Vaka viisas, Väinöläinen,
kuuli Sammakon sanovan:
Hauki nyt rannoille rupesi,
Ahvenkin rytöön jo kutevi.

Liki vanha Väinöläinen,
aikansa kun äimisteli,
sitten akkansa avuksi otti.
Southamahan suvisäässä,
huophaamahan venhoansa.
Nivel-airoilla, niin älykkäillä,
Spede suuren, keksinnöillä.
Heittääkseen verkot vetehen,
Ruutana soppaa saadaksensa.

Vaan iki vanha, Väinöläinen,
tuskastui jo tuota pikaa.
Akallensa ärhenteli:
souda, huopaa,vasen huopaa,
oikee..... eiku tyhmä, huopaa!
Akka souti, huopas, minkä ehti,
venho pyöri pirullisesti.
Verkonlasku, suuri sotku,
akan apu, siihen loppu.

Tuhahdellen, Väinöläinen,
itse veneen rantaan meloi.
Yhdes "rakkans, akkans" kera,
kalareissuu vatvoi, kauan keloi!

Rannalla
Tuula Mäkinen

Ilta,aurinko laskee, pikkukalat pompii.kaislikko heiluu, sorsaperhe sieltä tulee ja katselee, onko turvallista. Ongenkoho painunut alas. Nyt nappasi!

Vesipisaroiden laulu
Ilari Sole

Järvellä tuulee hennosti, pintaa silittäen tuuli hyväilee
vielä kylmissään keinuvaa
kevät, kesään vielä aikaa ja kalojen rakkauslauluihin
Juhannuksen yöttömässä yössä
kalat tanssivat tangoa,
harrit, karpit, norssit, monnit ja
monet muut kotijärvessään vesipisaroiden laulun
soidessa
Laulujoutsenpariskunta seuraa läheltä juhannusyön menoa,
ihmiset tanssivat loimuavan kokon ympärilla rannalla
ja hetkisen kuluttua soidinmenot päättyneet.
Vesipisaroiden laulun kaiku kiirii yli järven, tyyntä,
kohta aamuinen auringonkajo paljastaa järven hengityksen; tuoreen, sellaiselta vihreältä ja raikkaalta tuoksuvan.

Pullopostia aalloilla.
Pentti Leppänen

Virveliä olin viskomassa,
heittämässä verkkoja.
Tutun veden kaislikossa,
suuren järven lahdella,
kesäillan hämärässä,
sitä muistelen tässä.

Siinsi kaukaa horisontti ja
autiuden saaren ranta.
Virva Tuuli puhalsi,
sini laineita nostatti.
laineet pullo postini
taivaaseen kuljettaisi.

Tuli onnellinen olo,
jos aallot pulloni kuljettaisi,
viestini veisi perille,
taivaan kultarannalle.

Minne vierivät vihreät aallot,
kauaksi horisonttiin.
Yhtyvät siellä ikuisuuteen
ja loiskivat taivaan
kulta santaan.

Aallot sinne postin kuljettaisi,
ja enkeli, Gaaprieli,
posti pullon tavoittaisi.
Viestini ,Jumalalle, lukisi,
näen se posti kulkisi.

Mutta sydämeni pieni aivan,
ei sydämeeni mahdu.
Suuret aatteet taivaan,
niistä sydän haljeta voisi.

En saa sanotuksi,
mitä viestinä kirjoittaisin.
Kysyn sitä sinulta,
ystävä hyvä läheinen.

Mitä taivaaseen viestittäisin,
mitä ,Jumalalle ,ilmoittaisin,
mitä asioita kirjoittaisin.
Viestinne pulloon soluttaisin,
järven vihreät aallot
pullo postini kuljettaisi,
taivaan kultasannalle.
Näin , Jumala, postini saisi,
ja meidän toiveemme toteuttaisi.
Likainen omatunto pestäisiin
ja sielumme kirkastuisi.

A V A N N O L L a
Meeri Kärnä

Avannolla porskaajat sorjat tytöt täällä

Monesti jo uineet----jutut,vaikutukset utuiset"

Naurun lomaan---tietoiskun lailla" raikaa"

Hoikistuu,--Piristyy,--tiivistyy ja haitat häipyy

Nuoruus säilyy,--kun tsemppi päällä päilyy....

Pakkanen ei tunnu, kun veden lämpö kohtaa...

porskutellen avannossa punaposket hohtaa

Jäätä -- lunta ympärillä-- veden elementti JIPPII!

sekuntteja--ehkä minuutteja, aikaa uintiin kerttyy...

Ylös hyppään kävellen kohti--

Rantapaviljongin syliin....tykkään..

Ihana olo --nimet kirjaan---vaatteet päälle---

ja ulos hurjaan

Kaunis pinta, elämän hinta
Olli Valkama

Peilikirkas järvenpinta, paljas kuin rinta.

Koskematon yhä on, sanoin aivan kuivailematon...

Kyynelistä vesi sen täyttyy, unelman monen sinne päättyy...

Voi kuinka saisin edes yhden päivän takas, jotta olisin voinnut olla
sinulle kunnolla rakas...

Kutita minua rapsutan sinua
Esko-Antero Mustonen

minulla on menopaussiolutta sohvapöydällä
vaimoni kirkastaa mökin ruutuja
raotan suuta ja nuuhkaisen niukasti

jäät sylivät ja hileet hilisevät
hän puhuu joutsenien puhuvan

olen nippa nappa iässä
ylähuulen ponnistan tahdistimeen
venytän alahuulen kynnykselle
kopeloin taulutelevision harmaaksi katseeksi

kosketan sinua poskesta
Tyyne Västin pyrähtelevä kesäsarja alkaa
ja sinä kutiat polvesi saaresta
ja minun selässäni on kaipuun utuinen ranta

- uiluaa
- joppairoo

käännämme veneen suupielet ylöspäin
soudan jäähtyneet sanat
kadonneen laiturin
sinulle hehkuvan kainalon

Hirvonen
Terttu Lehtinen

Kevät on taas ja Hirvosen laineet liplattaa!
Kuikkien huutoa kuunnellaan ja joutsenia ihaillaan.
Myrsky on pyyhkäissyt rannoilla sen ja kaatanut puita ryskyen.
Saaressa muurahaiset ahertaa, lisää kekoja vaan rakentaa!

Kesällä lumpeet pintaan pulpahtaa ja järven yhä kauniimmaksi saa.
Mökissä rannalla saunotaan ja käen kukuntaa kuunnellaan,
välillä järven syliin pulahdetaan.

Aurinko laskee ja taivas punastuu,
se Hirvosen laineille kuvastuu.
Kesäyö hetkeksi pimenee ja lintujen laulukin hiljenee.

Aamulla konsertti jatkuu taas
ja herättää nukkujat soutelemaan.
Auringossa järvi kimaltaa,
valkoiset lumpeet lumoaa!

Järven tarina
Maria Nygard

Taivas on sininen
järven vesi kimmeltää
silmiä hiveltää
Kesä tuuli puhaltaa
Alkaa laineet liplattaa
se laulaa
Sinistä sävelmää

Rannalla puut
seisoo törröttää
Tuuli niitä lempeästi heiluttaa

Vene oikein päin käännettiin
ja ranta veteen työnnettiin
Madon koukkuun pujotan
Kala onnea toivotan
OI,anteeksi vain
kun sinut kokkuun sain.

Vääräjärvi
Anne Nykänen

Pieni järvi
Vääräjärvi
Juuri oikea järvi
minun istua
sen rannoilla.

Ei se tee isoja aaltoja,
vain pienen pieniä kareita
Niin kuin elämä,
karuudessaan kaunis.

> Takaisin ylös

<< Edellinen runosivu

>> Seuraava runosivu