..en ole missään väittänytkään, etteikö lahkossanne olisi jotain hyvääkin.... jos nyt jossain uskonnossa yleensäkään voi olla .. :)
Olen onnellinen ihminen, ja kannan huolta myös muiden (myös uskovien) onnellisuudesta, enkä hyväksy ihmisen henkistä painostamista ja alistamista missään muodossa! Eikö tässä ohjelmassa nimenomaan yritetty kiinnittää huomiota ja nostaa esille mm.sitä, että ehkäisykielto EI OLE liikkeen sisällä oleville naisille valintakysymys vaan pakko? Kuinka moni siis näistä äideistä IHAN AIDOSTI JA PAINOSTAMATTA tekee valintansa lapsiensa lukumäärästä?
Olen onnellinen myös siksi, etten ateistina pelastu ikuiseen elämään, koska en millään jaksaisi enkä haluaisi elää ikuisesti.
Voin väittää näin, koska tunnen niin paljon vl-naisia. Tunnen heidän kipujaan, uupumustaan jne., ja siltikin tiedän ihmisten oman kertoman perusteella, että suurin osa kokee olevansa elämässään onnellisia, koska tunnolla on rauha Jumalan kanssa. Myös lapset ovat tuoneet sellaista siunausta ja rakkautta elämään, joka ei välttämättä näy ulospäin. Kyllä vl-naiset puhuvat keskenään ja jakavat asioitaan, ja päällimmäisenä puheissa on onni ja siunaus. Jos vl-uskovaisia on n. 100 000, puolet heistä naisihmisiä, sopii 50 000 joukkoon myös onnettomia ihmisiä. Ehkä nämä tarinat korostuvat, koska uupunut voi kokea kirjoittamisen terapeuttisena ja ehkä netin ainoana väylänä purkaa ajatuksiaan. Onnellinen ihminen ei välttämättä koe tarvetta kertoa elämästään, ja vaikka netissäkin aina välillä joku niin yrittää tehdä, vastaanotto on suorastaan tyrmäävä. On ilmeisen väärin kertoa tasapainossa olevasta elämästään, sillä niin moni ottaa itseensä ja kokee, että omasta onnestaan kertominen on heikompien ongelmien vähättelyä. Mitä ihmettä!!
No, sinällään on tietysti surullista, jos uupumuksesta ei uskalleta puhua avoimesti. Kertooko se yksinäisyydestä ja siitä, ettei ole niin läheistä ihmistä, jolle avautua. Jeesus oli heikkojen ystävä. Uskovainen ei saa kovettaa itseään niin, ettei hyväksy väsymystä ja heikkoutta kanssaihmisissään tai itsessään. Siltikään en ymmärrä, miksi ei haluta uskoa, että valtaosa on onnellisia tehdessään valintansa omantuntonsa mukaan. Sitä ei vaan uskota. Siitä vaan ei ole lupa puhua. Yleistystä tässä asiassa ei saa tehdä, vaikka kuinka tuntee aidosti suuren joukon vl-ihmisiä eikä perusta luulemaansa nettipalstojen nimettömien kirjoituksiin. Näinpä sitä tulee astuneeksi toisen varpaille, kun ei suostukaan alistetun vl-naisen surkeaan muottiin.
Onnettomia ja katkeria ihmisiä on ympäriinsä, niin vl-keskuudessa kuin ulkopuolellakin. Miksi siihen pitäisi takertua? Oman onnensa eteen voi paljon tehdä itse, se on jokaisen OMALLA vastuulla!
Pequel, paska liike (huom. liike!) on monilta osin, mutta silti uskon, että tässä liikkeessä on paljon hyvääkin. Uskon, että pelastun, kun syntini ovat anteeksi. Yksinkertaista, eikö totta! Ja sitä paitsi, olen hyvin onnellinen ihminen, toivottavasti sinäkin olet! Harmi, jos et kykene näkemään liikkeemme hyviä puolia, aina on asioilla hyvät ja huonot puolet.
että suurin osa vl-väestä (naisista) on kuitenkin onnellisia, vaikka luitpa kommentteja tältä tai miltä tahansa muulta palstalta, niin ne ovat pääsääntöisesti negatiivisia? Nimenomaan liikkeen sisältä tai lähipiiristä tulevat kirjoitukset!
Eiköhän sekin jo kerro liikkeestä jotain kun vain nimettöminä uskalletaan tuntojaan purkaa?
Paljon puhututtaa vanhoillislestadiolaisten elämä nyt. Ja saa puhututtaakin, avoimuus on hyväksi kaikille osapuolille!
Olen nainen, jolla on yksi lapsi ja joka kuuluu vl-yhteisöön. Olen kritisoinut ja pohdiskellut ja filosofoinut vl-tapoja viimeiset vuodet - ja kuitenkin lopulta kokenut, että tämän turvallisen yhteisön monien hyvien asioiden johdosta en halua yhteisöstä lähteä pois. Uskon, että syntien anteeksiantamus on pelastus. Siksi en halua jättää uskoani.
Ihmettelen, miten vanhoillislestadiolaisten tavat ja elämä koeteaan ulkopuolisen silmissä yleisesti ottaen niin kamalan negatiivisena. Mitä kaikkea onkaan vl-yhteisön ulkopuolella? Niin paljon pahaa, että niistä riittäisi puhetta loputtomiin. Olen opettajana joutunut huomaamaan ja läheltä seuraamaan, miten suurin osa oppilaista, kellä on ongelmia, ovat eronneista perheistä, kellä ei ole taustalla ehjää lapsuutta eikä turvallista vanhemmuutta, ei selkeää roolitusta siitä, kuka on isä ja kuka on äiti ja kuka kantaa vastuun lapsen asioista. Se on kiistämätön tosiseikka! Alkoholismi, perheväkivalta, lasten yksinäisyys ym. ovat ikäviä ja yhteiskuntaan heijastuvia asoita, mitkä ovat hyvin selkeästi koulumaailmassa nähtävillä! En väitä, etteikö alkoholismia tai rikkinäisiä parisuhteita tai perheväkivaltaa olisi vl-keskuudessakin. Varmasti on!
Mutta kuitenkin isolta osaltaan vl-perheet ovat näiden ongelmien ulkopuolella mm. absolutismin vuoksi ja elinikäiseen avioliittoon uskovina.
Eli paljon, paljon on hyvääkin yhteisössämme, vaikka paljon huonoakin on, en sitä kiistä.
On uskomatonta, mitä väitteitä vl-naisiin kohdistetaan. Alla katkelma yhdestä mielipiteestä tässä keskustelussa:
"Tässä TV-keskustelussa ei kysytty, että saako nainen halutessaan kieltäytyä yhdynnästä. Yhdynnästä kieltyätyminen on vain yksi ehkäisytapa, mutta mielestäni tässä vl-keskustelussa aika oleellinen, koska se on se tapa jonka pitäisi aina olla jokaisen naisen kiistaton oikeus, mutta jota vl-yhteisössä ei ainakaan korosteta naisen oikeutena"
Kirjoittaja esittää kysymyksen, saako vl-nainen kieltäytyä yhdynnästä. Kysymys paljastaa esittäjästään paljon. Kyseinen asia on niin selvä, ettei siitä edes tarvitse ajatella, puhua saatika kirjoittaa. Jokaisella naisella on oikeus hengittää, oikeus syödä ja ravita itsensä. Jokaisella ihmisellä on oikeus kieltäytyä seksistä, yhdynnästäkin. Luulisi, että asia on selvä kaikille. Ehkäpä asiasta kirjoittavalle itselleen oman kehonsa itsemääräämisoikeus ei olekaan ihan selvä juttu?
Minua suorastaan loukkaa tuollaiset epäluulot. Uskoisin, että kaikki vl-äidit osaavat ajatella omilla aivoillaan, ovat tietoisia ihmisiä, ja osaavat päättää, mitä haluavat sänkykamarissa tehdä. Ellei joku ymmärrä, että hänellä on oikeus kieltäytyä tai oikeus haluttomuuteen, se ei kyllä liity mitenkään vakaumukseen vaan yleiseen tietämättömyyden tilaan. Yleistä tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, sairautta ja vajavaisuutta taas ilmenee ihmisillä vakaumuksesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
Ohjelma oli jotenkin surkuhupaisa yritys saasa vl-yhteisöstä meheviä paljastuksia, siinä onnistumatta. Paljastuksia kun ei ole. Olisin vielä enemmän loukkaantunut, jos toimittajat olisivat kysyneet ohjelmassa vl-naisilta, saavatko he kieltäytyä yhdynnästä. Uskomatonta, miten tyhmiksi meitä luullaan. Onneksi toimittajat eivät olleet ihan niin ajattelemattomia, mitä tuo yksi kirjoittaja oli.
On aivan oikein, että Voimalassa te toimittajat uskallatte nostaa esiin pinnan alla kyteviä aiheita. On aivan oikein, että tuodaan julkisesti esille heikompien ihmisten ongelmia. Siitä pisteet.
Kuitenkin on sanottava, että ihmettelen toimittajien kehnoa taitoa piilottaa asenteensa ja tehdä Yleltä odottamaani puolueetonta, tutkivaa journalismia. Väen vängällä kaivetaan esiin ne surullisimmat ja surkeimmat tarinat ja sitten yritetään synnyttää keskustelua niinkin laajasta aiheesta, kuin että miten liikkeen tulisi muuttua vastaisuudessa, kun näin on kauheaa. En kiellä, etteikö näitä ikäviäkin kokemuksia sopisi suureen ihmisjoukkoon ja etteikö liikkeen sisällä olisi lausuttu taitamattomia, jyrkkiäkin kannanottoja. Kuitenkin puhutaan niin suuresta joukosta, että yksittäisten ihmisten kokemukset/ sanonnat eivät saisi leimata koko liikettä. Vaikea se on yhden ihmisen puheita alkaa puolustaa tai tuomita, jos itse ei tiedä puhujasta muuta kuin alkuperäisestä yhteydestä irroitetun, lyhyen lausahduksen. Suurin osa on onnellisia ja vilpittömiä uskossaan ja toimii omantuntonsa mukaan. Miksei näitä tarinoita noteerata vastapainoksi, vaikka niitä on enemmistö.
Siksipä tuntuu käsittämättömältä, että toimittajien (ainoat?) lähteet näyttivät olevan nimettömät nettikirjoittajat (ainakin osittain keksittyine?) tarinoineen. Kukaan ei ollut ohjelmassa kertomassa omalla nimellään surkeaa tarinaansa, ei ollut kasvoja uupuneen, psykoottisen äidin tyypille, vaikka heitä tuntui toimittajien implisiittisten oletusten mukaan olevan kaikki 10-15 lapsen äidit. Kasvot oli ohjelmaan saatu äideille, jotka ovat onnellisia ja jaksavia. Tässä ristiriita. Yritetään keskustella aiheesta, josta ei ole kukaan kertomassa omakohtaista kokemusta. Toisenlaista tarinaa ei hyväksytä, vaikka siitä toisesta puolesta oli kaksikin äitiä kertomassa. Siksi ei tunnukaan luotettavilta nämä yleistykset uupuneista ja henkisesti sairaista äideistä, kun ei ole ensimmäistäkään luotettavaa lähdettä esittää. Heitä varmasti on, mutta on turha leimata kaikki vl-äidit sellaisiksi, kuten toimittajien vankka pyrkimys tuntui olevan.
Pyydän huomauttaa, että uskovaisten suhtautuminen ehkäisyyn on ollut jo Lutherin ajoilta sama kuin lestadiolaisilla nykyisinkin, ihmisillä on silloinkin ollut keinonsa ehkäistä. Myös kansankirkkomme virallinen kanta esimerkiksi esiaviollisiin suhteisiin on yhä sama kuin lestadiolaisilla, mutta on epämuodikasta siitä puhua ääneen. Ihmettelen suuresti, miten kirkon työntekijät voivat kutsua itseään kristityiksi ja käyttää ohjenuoranaan Raamattua, koska käytännössä sen opetuksia ei noudateta eikä enää edes saarnata. Ihminen saa yleisen mielipiteen mukaan nykyisin elää kuten haluaa, paitsi että kristitty ei saa elää kristinuskon perusteiden ja Raamatun mukaan. Sitä ei suvaita, koska se on näköjään niin väärin. Sen sijaan huoruus, esiaviollinen seksi, homostelu, ahneus, Jumalan ja uskovaisten pilkka jne. on täysin sallittua kirkon piirissä, vaikka kirkon ylin ohjekirja Raamattu tuomitsee nämä.
Hyvä, että otatte kipeitäkin asioita käsittelyyn. Teillä on ajankohtaisia, kiinnostavia ideoita ohjelmanne aiheiksi, ja on aivan oikein madaltaa kynnystä puhua ongelmista ja epäkohdista. Kuitenkin toivoisin toimittajilta lähdekriittisyyttä, avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä pyrkimystä toisen ihmisen ja hänen vakaumuksensa kunnioittamiseen. Tai ainakin jos aletaan arvottaa esimerkiksi tätä ehkäisykysymystä, ollaan valmiit näkemään myös se hyvyys ja siunaus, joka ehkäisemättömyydessä on väsymyksen ja paljosta luopumisen rinnalla.
Kiitos Tuulia rohkeudestasi ja siitä että olet todella tehnyt kaikkesi tässä keskustelussa. VL-liikkeen jäsenet ilmeisesti haluasivat liikkeelle vain ylistystä ja hyminää, mitään kritiikkiä ei siedetä eikä kestetä.
Alkaa tuntua siltä, että nyt on todella aika nostaa kissa pöydälle joka suhteessa, vaikka mielellään tahtoisi olla hellävarainen ja tietystikään nämä ongelmat eivät koske kaikkia, eikä tahtoisi loukata ketään, mutta kun liikkeen piirissä ilmiselvästi suojellaan sellaista, mitä ei missään nimessä tulisi eikä saisi suojella, vaan päinvastoin olisi oltava siviilirohkeutta alkaa puhdistaa pöytää !!!
En ole koskaan kuulunut itse liikkeeseen. Onnettomuudekseni menin naimisiin nuorena nuoren miehen kanssa, jonka äiti ja sisaret kuuluivat liikkeeseen. Heti käydessäni ensimmäistä kertaa tulevassa anoppilassa, tuleva anoppi tiukasi minulta, ovatko vanhempani uskovaisia. Vastasin, että eivät ne sen kummemmin ole, vaikka kyllä ne kirkossa joskus käyvät ja kuuluvat kirkkoon. Mutta sitten oikein ilahtuneena sanoin: " Mutta mummo on." - Tuleva anoppi:" Kuuluuko se Rauhanyhdistykseen ?" Minä:" Ei, mutta on se lestadiolainen." Anoppi:" Ei se sitte ole oikeassa uskossa."
- En vastannut mitään. Mummoni oli mulle todellisen aidosti uskovan ihmisen perikuva ja esimerkki. Lapsesta saakka olin nähnyt hänen ja muiden naapurin mummojen iloisen ja liikuttavan kohtaamisen, kun he muutaman kerran vuodessa tapasivat ja ilosta itkien menivät halaamaan toisiaan ja PYYSIVÄT TOISILTAAN ANTEEKSI SITÄ, ETTÄ JOS HE VAIKKA OVAT SATTUNEET AJATTELEMAAN TOISISTAAN JOTAIN PAHAA sinä väliaikana kun eivät ole tavanneet !!!! - Ja miten he jaksoivat opettaa ja muistuttaa meitä lapsia siitä, että meidän tulee sopia aian riitamme !!! -Ne esimerkit ja opetukset ovat todella kantaneet hedelmää pikkuserkusten kesken !
Tällainen oli mummoni, tornionjokilaaksolainen lestadiolainen nainen, joka 1930-luvulla ei suostunut alistumaan kun hänen ollesssan järjestämässä kotiseuroja, hänen luokseen tuli 3 lestadiolaismiestä nuhtelemaan häntä siitä, että hän oli kutsunut kirkkoherran seurapuhujaksi. Miesten mielestä ei kuulemma
sopinut, että pappi tulee puhujaksi. Siihen oli mummoni vastannut: "Methän emmä kirkosta lähe. "
-Olen kuullut tämän vasta muutama vuosi sitten, ja jos jo nuorena ihailin tornionjokilaakson mummojen rakkautta ja rehellisyyttä itseäänkin kohtaan, tämä kaukonäköinen viisaus mummoni ja hänen ystäviensä toiminnassa on mielestäni ollut uskomatonta: kirkossa pysyttiin ja on pysytty. Nämä mummot ymmärsivät, millaisiin vaikeuksiin liiallinen itsenäisyys liikkeen piirissä voi johtaa.
Tietysti heillä oli myös omien miestensä tuki toiminnalleen; ei niitä seuroja olisi muuten voitu pitää. Miesten täytyi myös olla vahvoja ja terveitsetuntoisia: heillä ei ollut tarvetta alistaa vaimojaan.
Poikkesin siis lähes 80 vuoden taakse seuraavasta syystä: kuntuleva anoppini totesi, ettei mummoni ollut oikeassa uskossa, se tottakai loukkasi minua ja ennen kaikkea häpesin niin paljon tulevan anopin puheita, että en puhunut enkä ajatellut niitä 30 vuoteen. Kyllä, HÄPESIN SITÄ ETTÄ HÄN EI YMMÄRTÄNYT MILLAISTA IHMISTÄ HÄN PUHEILLAAN TUOMITSI. - En ollut koskaan kuullut kenenkään ihmisen tuomitsevan ja arvostelevan toisen ihmisen uskoa. Päinvastoin. Olin oppinut, kuinka suunnattoman ihana ja tärkeä asia ihmiselle on uskoa Jumalaansa. Olin nähnyt sen AIDON ILON JA TODELLISEN HYVYYDEN mikä noissa mummoissa oli.
- Omassa sydämessänikin oli jo lapsesta lähtien usko. Kun kuulin, että seurustelukumppanini on uskovaisesta kodista, se oli mulle kuin takuu, että meillä on yhteiset elämänarvot !!! - Mutta miten väärässä olinkaan !!! Pikkuhiljaa alkoi paljastua että mieheni olikin kaikkea muuta: sanoi ymmärtävänsä sen, että uskosta voi olla apua ja hyötyä HEIKOILLE Ihmisille, mutta hän itse, hän oli liian älykäs siihen. Hän oli ateisti. Kuului jotenkin siihen kulttuuriin hänen kodissaan: naiset uskovia, "älykkäimmät"pojat ateisteja.
Avioliittomme oli kestänyt 27 vuotta, kun putosi pommi: miehellä oli vuosia ollut muita naisia minun siitä tietämättä ja aavistamatta !! Ja mikä minua järkytti vielä enemmän kuin tieto siitä että mies oli vuosikaudet pettänyt minua vähintäänkin kyseenalaisten naisten kanssa, oli tämä : hän sanoi mulle puhelimessa äitinsä jo 10 vuotta aikaisemmin käskeneen erota minusta !!! - Olin niin järkyttynyt, että sain monta tuntia kestäneet rytmihäiriöt. Tiesin, että mieheni puhui totta. Hänen äitinsä oli vuotta aikaisemmin sairaalassa ja luuli kuolevansa. Kun menimme katsomaan häntä, hän itkien pyysi minulta anteeksi. Vastasin, etteihän meillä ole mitään anteeksipyydettävää, että mitä hän tarkoitti. Hän vain itki ja sanoi, että on hänellä. Mitä muuta saatoin kuin armahtaa sairasta vanhaa ihmistä ja antaa anteeksi, tietämättä, mitä annoin anteeksi !!! Ex- anoppini on kuollut jo monta vuotta sitten ja meidän välimme jäivät puhtaaksi ainakin minun puolelta, ja viimeisen kerran hänet nähdessäni tiesin, että niin oli myös hänen puoleltaan.
Hän tuli elävästi mieleeni kun katsoin näitä kahta nuorta naista ohjelmassa. Jo silloin kun hän tuomitsi mummoni, ymmärsin jollakin ihmeellisellä tavalla, että hän ei puhunut omia mielipiteitään: hän toisti sitä mitä hänet oli aivopesty ajattelemaan. -
Ja miksi hän sitten 30 vuotta myöhemmin käskee eiVL-poikansa erota minusta ? Kaikki oli hyvin. Ainoa syy, minkä olen vuosien miettimisen jälkeen ymmärtänyt olevan todennäköinen, on tämä: mies ei halunut lisää lapsia minun kanssa ja kun lääkärini kehotti minua sterilisaatioon edellisen vaikean keisarinleikkauksen ( vain 2 lasta !!! ) jälkeen, niin kaipa minusta tuli sitten kelvoton kumppani täydelliselle miehelle ! Totteli äitiään ja otti uuden ja varmasti joka suhteessa paremman, täydellisemmän ja myös VL-liikkeelle, ja toivottavasti myös sen JOHDOLLE kelpaavan.
Juu, olen erittäin katkera kyseiselle liikkeelle, toivon, ettei tekstini loukkaa ketään, ainakaan pahasti. Eli vl:t tuomitsee tosi paljon, sanoo tosi monesta asiasta, että se on syntiä, mutta sitten kuitenkin, jos yhteisössä tulee joku sellainen tilanne vastaan, niin sitten pyöritellään asiaa, ja niin voikin tehdä. ykskaks. Miksi näin? Miksi toinen vl-äiti voi käyttää ehkäisyä ja toinen ei? Kuka siitä määrää? Ja puhutaan esim. aikasemmasta (50-luku) uskosta, et se on ollu tiukempaa ku nyt, meillä ainakin puhuja käytää niin vanhaa raamattua, että siellä sanotaan tyyliin, et jos teet niin, joudut helvettiin, tulimereen jne. Juu, varmasti arvasittekin olen liikkeestä eronnut nuori nainen, yhden lapsen äiti. Jos tilanne olisi ollut toinen, voisin sanoa varmasti, etten olisi vielä naimisissa eikä minulla olisi lasta. Painostusta? Ei suoranaista, mutta kyselyjä riitti, millon meette naimisiin, ei ollut paljon vaihtoehtoja, jos et halunnut jotain saarnoja esiaviollisesta seksistä jne. Korostetaan, että kaikilla on uskonnonvapaus, mutta liikkeen sisällekin mahtuu niin monenlaista persoonaa, ja minulle sattu sitten juuri se todella kärkkäästi kommentoiva anoppi, meinaan "saarnoilla" sitä. Ja niistä lapsista, uskovaiselle ihmiselle niitä piti tulla, tai sulta alettiin kysellä ehkäisystä. Tiesin aina, etten ole mikään lapsirakas ihminen, mutta lapsi piti tehdä, koska ne on jumalan lahjoja. Ja jottei yhteisössä katoa sua kieroon. No, nyt on laps, mutta toista ei kyllä varmaan tuu, en halua lapsilleni elämää, että äiti ja isä ei jaksa hoitaa häntä, niin rakas kuin hän onkin, ja hän jää aivan liian vähälle huomiolle. Ja koska äitillä ja isällä on vielä nuoruus lähes totaalisesti elämättä, just koska piti mennä niin nuorena naimisiin, eikä saanu käyttää ehkäisyä. Ei ole kyllä raasu saanu parhaita eväitä elämäänsä. Eli yhteisössä esiintyy tosiaankin painostusta tietyistä asioista, ja niistä kyllä otetaan selvää, ja tuomitaan ihmiset, sen mukaan, miten hyvä uskovainen hän on. Ja sitten toinen asia, mitä inhoan, varsinkin vl:en nuorien joukoissa: Kaksinaamaisuus. Onko sen oikein, että lähdetään lauantai-illan seurojen jälkeen ryyppäämään ja ajamaan rinkiä kylälle, rokin soidessa autossa? Tätähän näkee, ja jos joku kunnon vl sattuu näkemään, ja tulee sanomaan asiasta, pyydetään vaan synnit anteeks, ja taas voi rällästys jatkua. Ja tämä sillä verukkeella, että ihminen on erehtyväinen... Tätä on vanhoillislestadiolaisten usko, meidän kylän pikku yhteisössä. Toivottavasti jossain esiintyy oikeasti sitä vilpitöntä uskoa, minkä minäkin aikanaan tunsin, mutta sitten "säännöt", painostus ja kaksinaamaisuus, tuomitseminen ajoivat minut tähän omaan ratkaisuuni!
..en ole missään väittänytkään, etteikö lahkossanne olisi jotain hyvääkin.... jos nyt jossain uskonnossa yleensäkään voi olla .. :)
Olen onnellinen ihminen, ja kannan huolta myös muiden (myös uskovien) onnellisuudesta, enkä hyväksy ihmisen henkistä painostamista ja alistamista missään muodossa! Eikö tässä ohjelmassa nimenomaan yritetty kiinnittää huomiota ja nostaa esille mm.sitä, että ehkäisykielto EI OLE liikkeen sisällä oleville naisille valintakysymys vaan pakko? Kuinka moni siis näistä äideistä IHAN AIDOSTI JA PAINOSTAMATTA tekee valintansa lapsiensa lukumäärästä?
Olen onnellinen myös siksi, etten ateistina pelastu ikuiseen elämään, koska en millään jaksaisi enkä haluaisi elää ikuisesti.
Voin väittää näin, koska tunnen niin paljon vl-naisia. Tunnen heidän kipujaan, uupumustaan jne., ja siltikin tiedän ihmisten oman kertoman perusteella, että suurin osa kokee olevansa elämässään onnellisia, koska tunnolla on rauha Jumalan kanssa. Myös lapset ovat tuoneet sellaista siunausta ja rakkautta elämään, joka ei välttämättä näy ulospäin. Kyllä vl-naiset puhuvat keskenään ja jakavat asioitaan, ja päällimmäisenä puheissa on onni ja siunaus. Jos vl-uskovaisia on n. 100 000, puolet heistä naisihmisiä, sopii 50 000 joukkoon myös onnettomia ihmisiä. Ehkä nämä tarinat korostuvat, koska uupunut voi kokea kirjoittamisen terapeuttisena ja ehkä netin ainoana väylänä purkaa ajatuksiaan. Onnellinen ihminen ei välttämättä koe tarvetta kertoa elämästään, ja vaikka netissäkin aina välillä joku niin yrittää tehdä, vastaanotto on suorastaan tyrmäävä. On ilmeisen väärin kertoa tasapainossa olevasta elämästään, sillä niin moni ottaa itseensä ja kokee, että omasta onnestaan kertominen on heikompien ongelmien vähättelyä. Mitä ihmettä!!
No, sinällään on tietysti surullista, jos uupumuksesta ei uskalleta puhua avoimesti. Kertooko se yksinäisyydestä ja siitä, ettei ole niin läheistä ihmistä, jolle avautua. Jeesus oli heikkojen ystävä. Uskovainen ei saa kovettaa itseään niin, ettei hyväksy väsymystä ja heikkoutta kanssaihmisissään tai itsessään. Siltikään en ymmärrä, miksi ei haluta uskoa, että valtaosa on onnellisia tehdessään valintansa omantuntonsa mukaan. Sitä ei vaan uskota. Siitä vaan ei ole lupa puhua. Yleistystä tässä asiassa ei saa tehdä, vaikka kuinka tuntee aidosti suuren joukon vl-ihmisiä eikä perusta luulemaansa nettipalstojen nimettömien kirjoituksiin. Näinpä sitä tulee astuneeksi toisen varpaille, kun ei suostukaan alistetun vl-naisen surkeaan muottiin.
Onnettomia ja katkeria ihmisiä on ympäriinsä, niin vl-keskuudessa kuin ulkopuolellakin. Miksi siihen pitäisi takertua? Oman onnensa eteen voi paljon tehdä itse, se on jokaisen OMALLA vastuulla!
Pequel, paska liike (huom. liike!) on monilta osin, mutta silti uskon, että tässä liikkeessä on paljon hyvääkin. Uskon, että pelastun, kun syntini ovat anteeksi. Yksinkertaista, eikö totta! Ja sitä paitsi, olen hyvin onnellinen ihminen, toivottavasti sinäkin olet! Harmi, jos et kykene näkemään liikkeemme hyviä puolia, aina on asioilla hyvät ja huonot puolet.
että suurin osa vl-väestä (naisista) on kuitenkin onnellisia, vaikka luitpa kommentteja tältä tai miltä tahansa muulta palstalta, niin ne ovat pääsääntöisesti negatiivisia? Nimenomaan liikkeen sisältä tai lähipiiristä tulevat kirjoitukset!
Eiköhän sekin jo kerro liikkeestä jotain kun vain nimettöminä uskalletaan tuntojaan purkaa?
Paljon puhututtaa vanhoillislestadiolaisten elämä nyt. Ja saa puhututtaakin, avoimuus on hyväksi kaikille osapuolille!
Olen nainen, jolla on yksi lapsi ja joka kuuluu vl-yhteisöön. Olen kritisoinut ja pohdiskellut ja filosofoinut vl-tapoja viimeiset vuodet - ja kuitenkin lopulta kokenut, että tämän turvallisen yhteisön monien hyvien asioiden johdosta en halua yhteisöstä lähteä pois. Uskon, että syntien anteeksiantamus on pelastus. Siksi en halua jättää uskoani.
Ihmettelen, miten vanhoillislestadiolaisten tavat ja elämä koeteaan ulkopuolisen silmissä yleisesti ottaen niin kamalan negatiivisena. Mitä kaikkea onkaan vl-yhteisön ulkopuolella? Niin paljon pahaa, että niistä riittäisi puhetta loputtomiin. Olen opettajana joutunut huomaamaan ja läheltä seuraamaan, miten suurin osa oppilaista, kellä on ongelmia, ovat eronneista perheistä, kellä ei ole taustalla ehjää lapsuutta eikä turvallista vanhemmuutta, ei selkeää roolitusta siitä, kuka on isä ja kuka on äiti ja kuka kantaa vastuun lapsen asioista. Se on kiistämätön tosiseikka! Alkoholismi, perheväkivalta, lasten yksinäisyys ym. ovat ikäviä ja yhteiskuntaan heijastuvia asoita, mitkä ovat hyvin selkeästi koulumaailmassa nähtävillä! En väitä, etteikö alkoholismia tai rikkinäisiä parisuhteita tai perheväkivaltaa olisi vl-keskuudessakin. Varmasti on!
Mutta kuitenkin isolta osaltaan vl-perheet ovat näiden ongelmien ulkopuolella mm. absolutismin vuoksi ja elinikäiseen avioliittoon uskovina.
Eli paljon, paljon on hyvääkin yhteisössämme, vaikka paljon huonoakin on, en sitä kiistä.
Yritetäänhän nähdä myös ne hyvät puolet!
On uskomatonta, mitä väitteitä vl-naisiin kohdistetaan. Alla katkelma yhdestä mielipiteestä tässä keskustelussa:
"Tässä TV-keskustelussa ei kysytty, että saako nainen halutessaan kieltäytyä yhdynnästä. Yhdynnästä kieltyätyminen on vain yksi ehkäisytapa, mutta mielestäni tässä vl-keskustelussa aika oleellinen, koska se on se tapa jonka pitäisi aina olla jokaisen naisen kiistaton oikeus, mutta jota vl-yhteisössä ei ainakaan korosteta naisen oikeutena"
Kirjoittaja esittää kysymyksen, saako vl-nainen kieltäytyä yhdynnästä. Kysymys paljastaa esittäjästään paljon. Kyseinen asia on niin selvä, ettei siitä edes tarvitse ajatella, puhua saatika kirjoittaa. Jokaisella naisella on oikeus hengittää, oikeus syödä ja ravita itsensä. Jokaisella ihmisellä on oikeus kieltäytyä seksistä, yhdynnästäkin. Luulisi, että asia on selvä kaikille. Ehkäpä asiasta kirjoittavalle itselleen oman kehonsa itsemääräämisoikeus ei olekaan ihan selvä juttu?
Minua suorastaan loukkaa tuollaiset epäluulot. Uskoisin, että kaikki vl-äidit osaavat ajatella omilla aivoillaan, ovat tietoisia ihmisiä, ja osaavat päättää, mitä haluavat sänkykamarissa tehdä. Ellei joku ymmärrä, että hänellä on oikeus kieltäytyä tai oikeus haluttomuuteen, se ei kyllä liity mitenkään vakaumukseen vaan yleiseen tietämättömyyden tilaan. Yleistä tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, sairautta ja vajavaisuutta taas ilmenee ihmisillä vakaumuksesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
Ohjelma oli jotenkin surkuhupaisa yritys saasa vl-yhteisöstä meheviä paljastuksia, siinä onnistumatta. Paljastuksia kun ei ole. Olisin vielä enemmän loukkaantunut, jos toimittajat olisivat kysyneet ohjelmassa vl-naisilta, saavatko he kieltäytyä yhdynnästä. Uskomatonta, miten tyhmiksi meitä luullaan. Onneksi toimittajat eivät olleet ihan niin ajattelemattomia, mitä tuo yksi kirjoittaja oli.
On aivan oikein, että Voimalassa te toimittajat uskallatte nostaa esiin pinnan alla kyteviä aiheita. On aivan oikein, että tuodaan julkisesti esille heikompien ihmisten ongelmia. Siitä pisteet.
Kuitenkin on sanottava, että ihmettelen toimittajien kehnoa taitoa piilottaa asenteensa ja tehdä Yleltä odottamaani puolueetonta, tutkivaa journalismia. Väen vängällä kaivetaan esiin ne surullisimmat ja surkeimmat tarinat ja sitten yritetään synnyttää keskustelua niinkin laajasta aiheesta, kuin että miten liikkeen tulisi muuttua vastaisuudessa, kun näin on kauheaa. En kiellä, etteikö näitä ikäviäkin kokemuksia sopisi suureen ihmisjoukkoon ja etteikö liikkeen sisällä olisi lausuttu taitamattomia, jyrkkiäkin kannanottoja. Kuitenkin puhutaan niin suuresta joukosta, että yksittäisten ihmisten kokemukset/ sanonnat eivät saisi leimata koko liikettä. Vaikea se on yhden ihmisen puheita alkaa puolustaa tai tuomita, jos itse ei tiedä puhujasta muuta kuin alkuperäisestä yhteydestä irroitetun, lyhyen lausahduksen. Suurin osa on onnellisia ja vilpittömiä uskossaan ja toimii omantuntonsa mukaan. Miksei näitä tarinoita noteerata vastapainoksi, vaikka niitä on enemmistö.
Siksipä tuntuu käsittämättömältä, että toimittajien (ainoat?) lähteet näyttivät olevan nimettömät nettikirjoittajat (ainakin osittain keksittyine?) tarinoineen. Kukaan ei ollut ohjelmassa kertomassa omalla nimellään surkeaa tarinaansa, ei ollut kasvoja uupuneen, psykoottisen äidin tyypille, vaikka heitä tuntui toimittajien implisiittisten oletusten mukaan olevan kaikki 10-15 lapsen äidit. Kasvot oli ohjelmaan saatu äideille, jotka ovat onnellisia ja jaksavia. Tässä ristiriita. Yritetään keskustella aiheesta, josta ei ole kukaan kertomassa omakohtaista kokemusta. Toisenlaista tarinaa ei hyväksytä, vaikka siitä toisesta puolesta oli kaksikin äitiä kertomassa. Siksi ei tunnukaan luotettavilta nämä yleistykset uupuneista ja henkisesti sairaista äideistä, kun ei ole ensimmäistäkään luotettavaa lähdettä esittää. Heitä varmasti on, mutta on turha leimata kaikki vl-äidit sellaisiksi, kuten toimittajien vankka pyrkimys tuntui olevan.
Pyydän huomauttaa, että uskovaisten suhtautuminen ehkäisyyn on ollut jo Lutherin ajoilta sama kuin lestadiolaisilla nykyisinkin, ihmisillä on silloinkin ollut keinonsa ehkäistä. Myös kansankirkkomme virallinen kanta esimerkiksi esiaviollisiin suhteisiin on yhä sama kuin lestadiolaisilla, mutta on epämuodikasta siitä puhua ääneen. Ihmettelen suuresti, miten kirkon työntekijät voivat kutsua itseään kristityiksi ja käyttää ohjenuoranaan Raamattua, koska käytännössä sen opetuksia ei noudateta eikä enää edes saarnata. Ihminen saa yleisen mielipiteen mukaan nykyisin elää kuten haluaa, paitsi että kristitty ei saa elää kristinuskon perusteiden ja Raamatun mukaan. Sitä ei suvaita, koska se on näköjään niin väärin. Sen sijaan huoruus, esiaviollinen seksi, homostelu, ahneus, Jumalan ja uskovaisten pilkka jne. on täysin sallittua kirkon piirissä, vaikka kirkon ylin ohjekirja Raamattu tuomitsee nämä.
Hyvä, että otatte kipeitäkin asioita käsittelyyn. Teillä on ajankohtaisia, kiinnostavia ideoita ohjelmanne aiheiksi, ja on aivan oikein madaltaa kynnystä puhua ongelmista ja epäkohdista. Kuitenkin toivoisin toimittajilta lähdekriittisyyttä, avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä pyrkimystä toisen ihmisen ja hänen vakaumuksensa kunnioittamiseen. Tai ainakin jos aletaan arvottaa esimerkiksi tätä ehkäisykysymystä, ollaan valmiit näkemään myös se hyvyys ja siunaus, joka ehkäisemättömyydessä on väsymyksen ja paljosta luopumisen rinnalla.
Kiitos Tuulia rohkeudestasi ja siitä että olet todella tehnyt kaikkesi tässä keskustelussa. VL-liikkeen jäsenet ilmeisesti haluasivat liikkeelle vain ylistystä ja hyminää, mitään kritiikkiä ei siedetä eikä kestetä.
Alkaa tuntua siltä, että nyt on todella aika nostaa kissa pöydälle joka suhteessa, vaikka mielellään tahtoisi olla hellävarainen ja tietystikään nämä ongelmat eivät koske kaikkia, eikä tahtoisi loukata ketään, mutta kun liikkeen piirissä ilmiselvästi suojellaan sellaista, mitä ei missään nimessä tulisi eikä saisi suojella, vaan päinvastoin olisi oltava siviilirohkeutta alkaa puhdistaa pöytää !!!
En ole koskaan kuulunut itse liikkeeseen. Onnettomuudekseni menin naimisiin nuorena nuoren miehen kanssa, jonka äiti ja sisaret kuuluivat liikkeeseen. Heti käydessäni ensimmäistä kertaa tulevassa anoppilassa, tuleva anoppi tiukasi minulta, ovatko vanhempani uskovaisia. Vastasin, että eivät ne sen kummemmin ole, vaikka kyllä ne kirkossa joskus käyvät ja kuuluvat kirkkoon. Mutta sitten oikein ilahtuneena sanoin: " Mutta mummo on." - Tuleva anoppi:" Kuuluuko se Rauhanyhdistykseen ?" Minä:" Ei, mutta on se lestadiolainen." Anoppi:" Ei se sitte ole oikeassa uskossa."
- En vastannut mitään. Mummoni oli mulle todellisen aidosti uskovan ihmisen perikuva ja esimerkki. Lapsesta saakka olin nähnyt hänen ja muiden naapurin mummojen iloisen ja liikuttavan kohtaamisen, kun he muutaman kerran vuodessa tapasivat ja ilosta itkien menivät halaamaan toisiaan ja PYYSIVÄT TOISILTAAN ANTEEKSI SITÄ, ETTÄ JOS HE VAIKKA OVAT SATTUNEET AJATTELEMAAN TOISISTAAN JOTAIN PAHAA sinä väliaikana kun eivät ole tavanneet !!!! - Ja miten he jaksoivat opettaa ja muistuttaa meitä lapsia siitä, että meidän tulee sopia aian riitamme !!! -Ne esimerkit ja opetukset ovat todella kantaneet hedelmää pikkuserkusten kesken !
Tällainen oli mummoni, tornionjokilaaksolainen lestadiolainen nainen, joka 1930-luvulla ei suostunut alistumaan kun hänen ollesssan järjestämässä kotiseuroja, hänen luokseen tuli 3 lestadiolaismiestä nuhtelemaan häntä siitä, että hän oli kutsunut kirkkoherran seurapuhujaksi. Miesten mielestä ei kuulemma
sopinut, että pappi tulee puhujaksi. Siihen oli mummoni vastannut: "Methän emmä kirkosta lähe. "
-Olen kuullut tämän vasta muutama vuosi sitten, ja jos jo nuorena ihailin tornionjokilaakson mummojen rakkautta ja rehellisyyttä itseäänkin kohtaan, tämä kaukonäköinen viisaus mummoni ja hänen ystäviensä toiminnassa on mielestäni ollut uskomatonta: kirkossa pysyttiin ja on pysytty. Nämä mummot ymmärsivät, millaisiin vaikeuksiin liiallinen itsenäisyys liikkeen piirissä voi johtaa.
Tietysti heillä oli myös omien miestensä tuki toiminnalleen; ei niitä seuroja olisi muuten voitu pitää. Miesten täytyi myös olla vahvoja ja terveitsetuntoisia: heillä ei ollut tarvetta alistaa vaimojaan.
Poikkesin siis lähes 80 vuoden taakse seuraavasta syystä: kuntuleva anoppini totesi, ettei mummoni ollut oikeassa uskossa, se tottakai loukkasi minua ja ennen kaikkea häpesin niin paljon tulevan anopin puheita, että en puhunut enkä ajatellut niitä 30 vuoteen. Kyllä, HÄPESIN SITÄ ETTÄ HÄN EI YMMÄRTÄNYT MILLAISTA IHMISTÄ HÄN PUHEILLAAN TUOMITSI. - En ollut koskaan kuullut kenenkään ihmisen tuomitsevan ja arvostelevan toisen ihmisen uskoa. Päinvastoin. Olin oppinut, kuinka suunnattoman ihana ja tärkeä asia ihmiselle on uskoa Jumalaansa. Olin nähnyt sen AIDON ILON JA TODELLISEN HYVYYDEN mikä noissa mummoissa oli.
- Omassa sydämessänikin oli jo lapsesta lähtien usko. Kun kuulin, että seurustelukumppanini on uskovaisesta kodista, se oli mulle kuin takuu, että meillä on yhteiset elämänarvot !!! - Mutta miten väärässä olinkaan !!! Pikkuhiljaa alkoi paljastua että mieheni olikin kaikkea muuta: sanoi ymmärtävänsä sen, että uskosta voi olla apua ja hyötyä HEIKOILLE Ihmisille, mutta hän itse, hän oli liian älykäs siihen. Hän oli ateisti. Kuului jotenkin siihen kulttuuriin hänen kodissaan: naiset uskovia, "älykkäimmät"pojat ateisteja.
Avioliittomme oli kestänyt 27 vuotta, kun putosi pommi: miehellä oli vuosia ollut muita naisia minun siitä tietämättä ja aavistamatta !! Ja mikä minua järkytti vielä enemmän kuin tieto siitä että mies oli vuosikaudet pettänyt minua vähintäänkin kyseenalaisten naisten kanssa, oli tämä : hän sanoi mulle puhelimessa äitinsä jo 10 vuotta aikaisemmin käskeneen erota minusta !!! - Olin niin järkyttynyt, että sain monta tuntia kestäneet rytmihäiriöt. Tiesin, että mieheni puhui totta. Hänen äitinsä oli vuotta aikaisemmin sairaalassa ja luuli kuolevansa. Kun menimme katsomaan häntä, hän itkien pyysi minulta anteeksi. Vastasin, etteihän meillä ole mitään anteeksipyydettävää, että mitä hän tarkoitti. Hän vain itki ja sanoi, että on hänellä. Mitä muuta saatoin kuin armahtaa sairasta vanhaa ihmistä ja antaa anteeksi, tietämättä, mitä annoin anteeksi !!! Ex- anoppini on kuollut jo monta vuotta sitten ja meidän välimme jäivät puhtaaksi ainakin minun puolelta, ja viimeisen kerran hänet nähdessäni tiesin, että niin oli myös hänen puoleltaan.
Hän tuli elävästi mieleeni kun katsoin näitä kahta nuorta naista ohjelmassa. Jo silloin kun hän tuomitsi mummoni, ymmärsin jollakin ihmeellisellä tavalla, että hän ei puhunut omia mielipiteitään: hän toisti sitä mitä hänet oli aivopesty ajattelemaan. -
Ja miksi hän sitten 30 vuotta myöhemmin käskee eiVL-poikansa erota minusta ? Kaikki oli hyvin. Ainoa syy, minkä olen vuosien miettimisen jälkeen ymmärtänyt olevan todennäköinen, on tämä: mies ei halunut lisää lapsia minun kanssa ja kun lääkärini kehotti minua sterilisaatioon edellisen vaikean keisarinleikkauksen ( vain 2 lasta !!! ) jälkeen, niin kaipa minusta tuli sitten kelvoton kumppani täydelliselle miehelle ! Totteli äitiään ja otti uuden ja varmasti joka suhteessa paremman, täydellisemmän ja myös VL-liikkeelle, ja toivottavasti myös sen JOHDOLLE kelpaavan.
Juu, olen erittäin katkera kyseiselle liikkeelle, toivon, ettei tekstini loukkaa ketään, ainakaan pahasti. Eli vl:t tuomitsee tosi paljon, sanoo tosi monesta asiasta, että se on syntiä, mutta sitten kuitenkin, jos yhteisössä tulee joku sellainen tilanne vastaan, niin sitten pyöritellään asiaa, ja niin voikin tehdä. ykskaks. Miksi näin? Miksi toinen vl-äiti voi käyttää ehkäisyä ja toinen ei? Kuka siitä määrää? Ja puhutaan esim. aikasemmasta (50-luku) uskosta, et se on ollu tiukempaa ku nyt, meillä ainakin puhuja käytää niin vanhaa raamattua, että siellä sanotaan tyyliin, et jos teet niin, joudut helvettiin, tulimereen jne. Juu, varmasti arvasittekin olen liikkeestä eronnut nuori nainen, yhden lapsen äiti. Jos tilanne olisi ollut toinen, voisin sanoa varmasti, etten olisi vielä naimisissa eikä minulla olisi lasta. Painostusta? Ei suoranaista, mutta kyselyjä riitti, millon meette naimisiin, ei ollut paljon vaihtoehtoja, jos et halunnut jotain saarnoja esiaviollisesta seksistä jne. Korostetaan, että kaikilla on uskonnonvapaus, mutta liikkeen sisällekin mahtuu niin monenlaista persoonaa, ja minulle sattu sitten juuri se todella kärkkäästi kommentoiva anoppi, meinaan "saarnoilla" sitä. Ja niistä lapsista, uskovaiselle ihmiselle niitä piti tulla, tai sulta alettiin kysellä ehkäisystä. Tiesin aina, etten ole mikään lapsirakas ihminen, mutta lapsi piti tehdä, koska ne on jumalan lahjoja. Ja jottei yhteisössä katoa sua kieroon. No, nyt on laps, mutta toista ei kyllä varmaan tuu, en halua lapsilleni elämää, että äiti ja isä ei jaksa hoitaa häntä, niin rakas kuin hän onkin, ja hän jää aivan liian vähälle huomiolle. Ja koska äitillä ja isällä on vielä nuoruus lähes totaalisesti elämättä, just koska piti mennä niin nuorena naimisiin, eikä saanu käyttää ehkäisyä. Ei ole kyllä raasu saanu parhaita eväitä elämäänsä. Eli yhteisössä esiintyy tosiaankin painostusta tietyistä asioista, ja niistä kyllä otetaan selvää, ja tuomitaan ihmiset, sen mukaan, miten hyvä uskovainen hän on. Ja sitten toinen asia, mitä inhoan, varsinkin vl:en nuorien joukoissa: Kaksinaamaisuus. Onko sen oikein, että lähdetään lauantai-illan seurojen jälkeen ryyppäämään ja ajamaan rinkiä kylälle, rokin soidessa autossa? Tätähän näkee, ja jos joku kunnon vl sattuu näkemään, ja tulee sanomaan asiasta, pyydetään vaan synnit anteeks, ja taas voi rällästys jatkua. Ja tämä sillä verukkeella, että ihminen on erehtyväinen... Tätä on vanhoillislestadiolaisten usko, meidän kylän pikku yhteisössä. Toivottavasti jossain esiintyy oikeasti sitä vilpitöntä uskoa, minkä minäkin aikanaan tunsin, mutta sitten "säännöt", painostus ja kaksinaamaisuus, tuomitseminen ajoivat minut tähän omaan ratkaisuuni!