Olipas hyvä ohjelma!Tosi fiksusti puhuttiin mielestäni.Tämä pätee mielestäni kaikkiin mielenterveysongelmiin.
Kun jotkut masentuu,jotkut alkaa paahtaa liikaa(mania) ja jotkut vetäytyy johonkin harhamailmaan(skitsofrenia)jotkut herkistyy niin ettei uskalla tehdä mitään(paniikkihäiriö esim..)
Nämä ovat kaikki oireita että jokin on väärin,ja elämään tarvitsee ehkä lepoa,pysähdystä,uusia näkökulmia. Ja joo miksi ei vieläkään puhuta vaihtoehto hoidoista?
minua ainakin auttaa aromaterapia,kiviterapia yms...ja liikunta toki.Monasti ihminen voi myös masentua elämän muutosvaiheessa koska on vaikeaa päästää irti jostain menneestä.
Itse olen skitsoaffektiivinen,eli olen kokenut näitä kaikkia oireita mitä mainitsin yllä.Diagnoosini löytyi vasta 7 vuoden jälkeen oikea diagnoosi,kun se mielenterveys on sellainen monipuolinen kanssa,
ei sitä yhteen lokerioon voi ihmistä laittaa.
Diagnoosi on auttanut mutta myös haitannut minua,koska monet pelkäävät sitä heti kun on skitso(jotain) niin se kuulostaa ihmisistä pelottavalta,ja lisäksi se tarkoittaa että olen tosiaan joskus pimahtanut!
Lääkkeistä on apua ääri tilanteissa mutta pitkäaikais syöminen on mielestäni kyseenalaista joka ikisellä mielenterveyspotilaalla.
Pitäisi panostaa juuri näiin taideterapia,toimintaterapia,vertaistuki,yms asioihin.Ilman niitä en olisi minäkään selvinyt,lääkket voi myös estää toipumista juuri sen tähden kun ne turruttaa.Toivottavasti ihmisillä on rohkeutta lähteä erinlaisiin vertaistuki ryhmiin,se auttaa..lisäksi muistuttaisin että yhteiskuntamme rakenteet todellakin vaatii liikaa ihmisiltä ja myötätunto puuttuu monilta esim työelämässä tai koulussa,suorituskeskeinen y mpäristö mulla ainakin laukaisee heti jotain ongelmia,pitää seurata omia rajoja,ei niitä muiden:)Muuten oon ihan normi tyyppi
Asia oli juuri niinkuin toimittaja juuri sanoi: näin liiankin kirkkaasti sen, miten elämä on lyhyt, miten vähän ihminen voi vaikuttaa asioihin..ja näitä mietin kaiket ajat. Lääkitys nosti minut tähän hetkeen. Elämän monimutkaisuus ei muuttunut, mutta minä muutuin. Olen varma, että jonkinlainen serotoniinin vajaus on suvussani tyypillistä. Minulla oli masentuneenakin ystäviä, harrastuksi ja mielekästä elämää - en vain nähnyt sitä ennenkuin lääkkeiden avulla.
Itse sain suuren avun lääkityksestä. En ollut työkyvytön enkä yksinäinen tai ahdistunut normaalista elämästä. Elämä vain tuntui olevan sumuverhon takana ja aina jotenkin vierasta. Lääkityksen saatuani tuntui kuin särisevä radiokanava olisi mennyt kohdalleen. Elämässä säilyivät ihan samat ongelmat ja harmit ja ne eivät enää tuntuneet vievän iloa kaikesta. Vähitellen sain takaisin uskon siihen että alämästä voi iloita vaikka se onkin katoavaa ja käsittämätöntä. Minusta tuli sosiaalinen ja aloin nähdä myös muita ihmisiä!
Jarkko Airaksinen (ei varmistettu) 1.11.2011 22:16
Miksi YLE mainostaa tuotesijoittelun myötä SiluettiSpa:ta?
Pirjo Lindfors oli taas vaihteeksi YLE:llä puhumassa omia mielipiteitään kivusta ja masennuksesta ja livautteli sekaan väitteitä totuuksina, joille hän ei maininnut minkäänlaisia lähteitä. Mm. että ravintoterapia toimii paremmin kuin OxyContin (oksikodoni) ja mainitsi jopa annoksenkin, eli 10mg. Missään tieteellisessä julkaisussa ei ole mainintaa tällaisesta tutkimuksesta, joten missä Pirjon faktat ovat?
Itselläni on välilevynpullistuma, joka on kertaalleen leikattu ja uusiutunut sen jälkeen tapaturmaisesti ja yksikään kirurgi ei uskalla leikata epäonnistumis- ja uusiutumisriskin takia. Pirjon opetuslapsien takia paikkakuntani julkinen terveydenhuolto ei määrää oksikodonia kuin syöpäpotilaille ja kaikki lievemmät lääkitykset on käyty läpi julkisen terveydenhuollon kautta. Ainoa kivun poistava lääke on 40-80mg oksikodonia/vrk, jonka joudun käydä uusimassa 4 kertaa vuodessa yksityisellä ja maksaa n.120 euroa käynnistä.
Kipu on invalidisoivaa ja pahenee rasituksen myötä, joten sängystä nouseminen ilman tätä stigmatisoitua huumausaineeksi luokiteltavaa lääkettä on mahdotonta. Kiitoksia vaan taas Pirjolle, että kerroit kun käyn Siluettispa:n ulostetesteissä mittauttamassa hivenainepitoisuuteni ja hankin ravintoterapiani sieltä, lopettaa välilevyni selkärangan hermon painamisen maagisesti.
Vieraina oli intellektuelleja keskustelemassa henkisyydestä.
Sama kun kokit olisivat keskustelleet siankasvatuksesta tai
aivotutkijat peruukeista.
Sievästi sivussa kokoajan.
Jumala on kokemus ja elämys.
Jumala on tässä ja nyt.
Meditaatio ei ole kristillistä-sillä ei ole mitään merkkiä eikä tiettyä uskontoa.
Joogaan ei välttämättä liity ainoastaan positiivisia mielikuvia,harjoitusten kautta joogaaja käy läpi
myös kivuliaita ja tunne-elämän tuskaisia asioita-kehollahan on tunnemuisti.
Antti Nylen: "Messu on elähdytävä,koska se on aina sama".
Eikö jumala ole avoimuus,vapaus,muutos ja sitäkautta kaiken uuden hyvän hyväksyminen ja siitä muutos ?
Dalai Lama vierailullaan Espoon Baronassa puhui pitkään seremonioiden typeryydestä ja kuinka hän on niitä vastaan.
Luonto muuttuu joka hetki,se on todellinen messu.
Meditoijan tyhjyys on rauha ja hiljainen rakkaus,jatkuva sisäinen elämän virta…
Buddhalainen meditaatio voi olla hyvä opettaja,myös Osholla on hienoja meditaatioita modernille ihmiselle.
Jos olette kiinnostuneita näistä asioista niin tutustukaapa P.D.Ouspenskyn kirjaan "In Search of the Miraculous-fragments of an unknown teaching", suomennettu.
Johdannoksi tuolle sopii Anthony de Mellon "Havahtuminen".
Kiitos asiallisesta ja aikuisesta Voimala-ohjelmasta. Kuitenkin mielestäni toimittajien näkökulma on joskus hieman liian yleinen. Voisiko toivoa, että esim. ko. psykitriaa ja terapiaa lähestyneessä ohjelmassaan olisivat luoneet paljon kriittisempää näkökulmaa itse ko. alaan, terapeutteihin ja psykiatreihin? (Vrt. esim. Janne Kivivuoren artikkelit Tieteessä Tapahtuu -lehdessä, noin 1990-2000 lukujen vaihteessa.) Ja ottaa huomioon ylipäätään psykiatriaan, sen luokituksiin ja erityisesti psykoterapiaan kohdistunut kritiikki viimeksi kuluneiden 50 - 60 vuoden aikana. Psykiatrian historiasta ja myös ko. tutkimusalan tieteenteoriasta on kyllä saatavilla oikein mielenkiintoista tietoa. Lähteet osoittavat, kuinka sattumanvaraista ja jopa epämääräist ä psykiatrian tieteellinen perusta voi olla. Esim. kirjaan Mielen Malleja (1994) sisältyy kliinisten psykiatrien luomaa sekä asiallisempaa tarkastelua että avutonta humpuukia. Osalla psykiatrian, voi jopa väittää: uhreista - on koulutuksellisia valmiuksia etsiä ja kritikoida ko. kaltaisia tekstejä ja tutkjimuksia,sekä selvitä joidenkin psykiatrien vallankäytön suosta. Valitettavasti kaikilla näitä edellytyksiä ei ole. Kuinka moni heistä jää omaisten, "ystävien", esimiesten ja psykiatrien "hyvän tahdon" suohon loppuiäkseen rämpimään? Voimalassa olisi myös voitu esittää, että on olemassa suomenkielistä yleistajuista kirjallisuutta, joka esittelee useita eri terapiasuuntia. Niihin tutustumalla riittävän "kunnossa" oleva voi kartoittaa tilannettaan ja ehkä siten helpommin löytää suuntauksen, joka voisi tuntua parhaalta juuri hänelle. Tai ainakin päästä alkuun tärkeässä elämänvaiheensa tienhaarassa. Myönnettäköön: tarvittaneen siinäkin hieman koulutustaustaa jos tältä pohjalta liikkeelle lähtee. Tai paljon sisua ja sitkeyttä. Onnea väärän tai sotkuisen psykiatrisen vallankäytön ulottumattomiin ponnistaviulle!
Minä olen hyötynyt psykoterapiasta huomattavasti. En koe olleeni millään tapaa epänormaali ennen terapiaakaan. Koen, että terapia on minulle paikka, jossa saan tutkia ja kokea asioita omista lähtökohdistani ja peilata niitä toisen ihmisen seurassa, ihmisen, joka ei tuomitse tai ota kantaa vaan kuuntelee minun omaa kokemustani. Minulle terapia on antanut niitä nähdyksi tulemisen kokemuksia mitä lapsuudenperheessäni en koskaan saanut.
Olipas hyvä ohjelma!Tosi fiksusti puhuttiin mielestäni.Tämä pätee mielestäni kaikkiin mielenterveysongelmiin.
Kun jotkut masentuu,jotkut alkaa paahtaa liikaa(mania) ja jotkut vetäytyy johonkin harhamailmaan(skitsofrenia)jotkut herkistyy niin ettei uskalla tehdä mitään(paniikkihäiriö esim..)
Nämä ovat kaikki oireita että jokin on väärin,ja elämään tarvitsee ehkä lepoa,pysähdystä,uusia näkökulmia. Ja joo miksi ei vieläkään puhuta vaihtoehto hoidoista?
minua ainakin auttaa aromaterapia,kiviterapia yms...ja liikunta toki.Monasti ihminen voi myös masentua elämän muutosvaiheessa koska on vaikeaa päästää irti jostain menneestä.
Itse olen skitsoaffektiivinen,eli olen kokenut näitä kaikkia oireita mitä mainitsin yllä.Diagnoosini löytyi vasta 7 vuoden jälkeen oikea diagnoosi,kun se mielenterveys on sellainen monipuolinen kanssa,
ei sitä yhteen lokerioon voi ihmistä laittaa.
Diagnoosi on auttanut mutta myös haitannut minua,koska monet pelkäävät sitä heti kun on skitso(jotain) niin se kuulostaa ihmisistä pelottavalta,ja lisäksi se tarkoittaa että olen tosiaan joskus pimahtanut!
Lääkkeistä on apua ääri tilanteissa mutta pitkäaikais syöminen on mielestäni kyseenalaista joka ikisellä mielenterveyspotilaalla.
Pitäisi panostaa juuri näiin taideterapia,toimintaterapia,vertaistuki,yms asioihin.Ilman niitä en olisi minäkään selvinyt,lääkket voi myös estää toipumista juuri sen tähden kun ne turruttaa.Toivottavasti ihmisillä on rohkeutta lähteä erinlaisiin vertaistuki ryhmiin,se auttaa..lisäksi muistuttaisin että yhteiskuntamme rakenteet todellakin vaatii liikaa ihmisiltä ja myötätunto puuttuu monilta esim työelämässä tai koulussa,suorituskeskeinen y mpäristö mulla ainakin laukaisee heti jotain ongelmia,pitää seurata omia rajoja,ei niitä muiden:)Muuten oon ihan normi tyyppi
Asia oli juuri niinkuin toimittaja juuri sanoi: näin liiankin kirkkaasti sen, miten elämä on lyhyt, miten vähän ihminen voi vaikuttaa asioihin..ja näitä mietin kaiket ajat. Lääkitys nosti minut tähän hetkeen. Elämän monimutkaisuus ei muuttunut, mutta minä muutuin. Olen varma, että jonkinlainen serotoniinin vajaus on suvussani tyypillistä. Minulla oli masentuneenakin ystäviä, harrastuksi ja mielekästä elämää - en vain nähnyt sitä ennenkuin lääkkeiden avulla.
Itse sain suuren avun lääkityksestä. En ollut työkyvytön enkä yksinäinen tai ahdistunut normaalista elämästä. Elämä vain tuntui olevan sumuverhon takana ja aina jotenkin vierasta. Lääkityksen saatuani tuntui kuin särisevä radiokanava olisi mennyt kohdalleen. Elämässä säilyivät ihan samat ongelmat ja harmit ja ne eivät enää tuntuneet vievän iloa kaikesta. Vähitellen sain takaisin uskon siihen että alämästä voi iloita vaikka se onkin katoavaa ja käsittämätöntä. Minusta tuli sosiaalinen ja aloin nähdä myös muita ihmisiä!
Miksi YLE mainostaa tuotesijoittelun myötä SiluettiSpa:ta?
Pirjo Lindfors oli taas vaihteeksi YLE:llä puhumassa omia mielipiteitään kivusta ja masennuksesta ja livautteli sekaan väitteitä totuuksina, joille hän ei maininnut minkäänlaisia lähteitä. Mm. että ravintoterapia toimii paremmin kuin OxyContin (oksikodoni) ja mainitsi jopa annoksenkin, eli 10mg. Missään tieteellisessä julkaisussa ei ole mainintaa tällaisesta tutkimuksesta, joten missä Pirjon faktat ovat?
Itselläni on välilevynpullistuma, joka on kertaalleen leikattu ja uusiutunut sen jälkeen tapaturmaisesti ja yksikään kirurgi ei uskalla leikata epäonnistumis- ja uusiutumisriskin takia. Pirjon opetuslapsien takia paikkakuntani julkinen terveydenhuolto ei määrää oksikodonia kuin syöpäpotilaille ja kaikki lievemmät lääkitykset on käyty läpi julkisen terveydenhuollon kautta. Ainoa kivun poistava lääke on 40-80mg oksikodonia/vrk, jonka joudun käydä uusimassa 4 kertaa vuodessa yksityisellä ja maksaa n.120 euroa käynnistä.
Kipu on invalidisoivaa ja pahenee rasituksen myötä, joten sängystä nouseminen ilman tätä stigmatisoitua huumausaineeksi luokiteltavaa lääkettä on mahdotonta. Kiitoksia vaan taas Pirjolle, että kerroit kun käyn Siluettispa:n ulostetesteissä mittauttamassa hivenainepitoisuuteni ja hankin ravintoterapiani sieltä, lopettaa välilevyni selkärangan hermon painamisen maagisesti.
Ohjelmaformaatti on jo loppuun kulunut. Nää kaks vanhaa ämmää tuputtaa omia näkemyksiään ja rajaa liikaa keskustelua.
Kiitos keskustelusta.
Vieraina oli intellektuelleja keskustelemassa henkisyydestä.
Sama kun kokit olisivat keskustelleet siankasvatuksesta tai
aivotutkijat peruukeista.
Sievästi sivussa kokoajan.
Jumala on kokemus ja elämys.
Jumala on tässä ja nyt.
Meditaatio ei ole kristillistä-sillä ei ole mitään merkkiä eikä tiettyä uskontoa.
Joogaan ei välttämättä liity ainoastaan positiivisia mielikuvia,harjoitusten kautta joogaaja käy läpi
myös kivuliaita ja tunne-elämän tuskaisia asioita-kehollahan on tunnemuisti.
Antti Nylen: "Messu on elähdytävä,koska se on aina sama".
Eikö jumala ole avoimuus,vapaus,muutos ja sitäkautta kaiken uuden hyvän hyväksyminen ja siitä muutos ?
Dalai Lama vierailullaan Espoon Baronassa puhui pitkään seremonioiden typeryydestä ja kuinka hän on niitä vastaan.
Luonto muuttuu joka hetki,se on todellinen messu.
Meditoijan tyhjyys on rauha ja hiljainen rakkaus,jatkuva sisäinen elämän virta…
Buddhalainen meditaatio voi olla hyvä opettaja,myös Osholla on hienoja meditaatioita modernille ihmiselle.
Jos olette kiinnostuneita näistä asioista niin tutustukaapa P.D.Ouspenskyn kirjaan "In Search of the Miraculous-fragments of an unknown teaching", suomennettu.
Johdannoksi tuolle sopii Anthony de Mellon "Havahtuminen".
Kiitos asiallisesta ja aikuisesta Voimala-ohjelmasta. Kuitenkin mielestäni toimittajien näkökulma on joskus hieman liian yleinen. Voisiko toivoa, että esim. ko. psykitriaa ja terapiaa lähestyneessä ohjelmassaan olisivat luoneet paljon kriittisempää näkökulmaa itse ko. alaan, terapeutteihin ja psykiatreihin? (Vrt. esim. Janne Kivivuoren artikkelit Tieteessä Tapahtuu -lehdessä, noin 1990-2000 lukujen vaihteessa.) Ja ottaa huomioon ylipäätään psykiatriaan, sen luokituksiin ja erityisesti psykoterapiaan kohdistunut kritiikki viimeksi kuluneiden 50 - 60 vuoden aikana. Psykiatrian historiasta ja myös ko. tutkimusalan tieteenteoriasta on kyllä saatavilla oikein mielenkiintoista tietoa. Lähteet osoittavat, kuinka sattumanvaraista ja jopa epämääräist ä psykiatrian tieteellinen perusta voi olla. Esim. kirjaan Mielen Malleja (1994) sisältyy kliinisten psykiatrien luomaa sekä asiallisempaa tarkastelua että avutonta humpuukia. Osalla psykiatrian, voi jopa väittää: uhreista - on koulutuksellisia valmiuksia etsiä ja kritikoida ko. kaltaisia tekstejä ja tutkjimuksia,sekä selvitä joidenkin psykiatrien vallankäytön suosta. Valitettavasti kaikilla näitä edellytyksiä ei ole. Kuinka moni heistä jää omaisten, "ystävien", esimiesten ja psykiatrien "hyvän tahdon" suohon loppuiäkseen rämpimään? Voimalassa olisi myös voitu esittää, että on olemassa suomenkielistä yleistajuista kirjallisuutta, joka esittelee useita eri terapiasuuntia. Niihin tutustumalla riittävän "kunnossa" oleva voi kartoittaa tilannettaan ja ehkä siten helpommin löytää suuntauksen, joka voisi tuntua parhaalta juuri hänelle. Tai ainakin päästä alkuun tärkeässä elämänvaiheensa tienhaarassa. Myönnettäköön: tarvittaneen siinäkin hieman koulutustaustaa jos tältä pohjalta liikkeelle lähtee. Tai paljon sisua ja sitkeyttä. Onnea väärän tai sotkuisen psykiatrisen vallankäytön ulottumattomiin ponnistaviulle!
Paras kysymys koko jaksossa oli esitetty tiedekirjailija Hamilolle. Oletko itse ollut koskaan masentunut? Ja mitä hän vastasi, "En ole".
Voiko tällainen ihminen edes tietää mistä puhuu, jos ei ole omaa kokemusta tai koulutusta aiheeseen?
Ei ole mies vielä elämän kiertokoulua kokenut kun voi ylimielisellä olemuksella puhua asioista, joista ei tiedä mitään.
Minä olen hyötynyt psykoterapiasta huomattavasti. En koe olleeni millään tapaa epänormaali ennen terapiaakaan. Koen, että terapia on minulle paikka, jossa saan tutkia ja kokea asioita omista lähtökohdistani ja peilata niitä toisen ihmisen seurassa, ihmisen, joka ei tuomitse tai ota kantaa vaan kuuntelee minun omaa kokemustani. Minulle terapia on antanut niitä nähdyksi tulemisen kokemuksia mitä lapsuudenperheessäni en koskaan saanut.