Olet tässä

Kalat ja matelijat

julkaistu 23.3.2011 klo 10:13, päivitetty 15.2.2012 klo 15:33
Ulkorakennuksemme eteläseinustalla loikoili yhteensä 9 rantakäärmettä, joista osa alkoi kiivetä ruusukehikkoa pitkin seinää ylös. Ne livahtivat vuorilaudoituksen taakse seinän väliin. Osa pudottautui sieltä taas maahan. Kuinka tyypillistä tällainen käyttäytyminen on? Onko mahdollista, että naaras munii seinän väliin?

Ulkorakennuksemme eteläseinustalla loikoili yhteensä 9 rantakäärmettä, joista osa alkoi kiivetä ruusukehikkoa pitkin seinää ylös. Ne livahtivat vuorilaudoituksen taakse seinän väliin. Osa pudottautui sieltä taas maahan. Kuinka tyypillistä tällainen käyttäytyminen on? Onko mahdollista, että naaras munii seinän väliin?

Kuva: Päivi Olin, Mynämäki

Kuuntelijoiden lähettämiä kuvia

Kalat ja matelijat Toilailin 2.6. aamupäivällä mökillämme kamerani kanssa ja tuli mieleen, että navetan takana olevassa kivikasassa näin ammoin kaksi kyytä loikoilemassa, joskohan sieltä löytyisi kuvattavaa. Hiippailin sinne ja käärme oli siellä nytkin. Tähtäilin telen läpi ja näytti siltä, että toinenkin käärme kohotteli päätään ensiksi näkemäni ja aluksi aivan mustaksi kyyksi luulemani vieressä. Tämä ruskea vaikutti aremmalta ja se katosi kivikasan uumeniin heti liikettä havaittuaan. Ehdin kuitenkin napata kuvan. Tämä karkuun livahtanut jäi kaivelemaan mieltä, näinköhän se sittenkään oli kyy? Katsoin netistä, miltä kangaskäärme näyttää ja mielestäni kyseessä voisi olla sama laji. Mitä tuumaatte? Jos on, onko havainto näillä tienoilla tavallinenkin, vai saako hihkua ja heittää kuperkeikkaa? Mökkimme sijaitsee Träskholmissa, Länsi-Turunmaan saaristossa. Kuva: Teijo Eloranta
Kalat ja matelijat Olen kuvannut Saimaalla, Punkaharjulla vedenalaisia kotiloita, joiden nimeä en ole saanut selvitettyä. Kotilot ovat noin kolme senttiä halkaisijaltaan. Ari Saura vastaa: Kuvan kotilo on suokotilo (Viviparus contectus). Se elää harvinaisena Kaakkois- ja Itä-Suomen järvissä ja joissa. Myös rauhallisissa merenlahdissa sitä voi tavata. Suokotilo syö pohjalle painunutta orgaanista ainetta ja piilottelee usein sen seassa. Keväällä ja alkukesästä kun ne etsivät parittelukumppania, niitä voi nähdä myös pohjan päällä. Suokotilo on kaksineuvoinen, ts. sama yksilö on saman aikaisesti sekä koiras että naaras. Erikoista suokotilolle on myös se, että hedelmöityneet munat kehittyvät aikuisen yksilön sisällä pikkukotiloiksi, jotka emokotilo sitten synnyttää. Kuva: Pasi Lensu
Kalat ja matelijat Olen kuvannut Saimaalla, Punkaharjulla vedenalaisia kotiloita, joiden nimeä en ole saanut selvitettyä. Kotilot ovat noin kolme senttiä halkaisijaltaan. Ari Saura vastaa: Kuvan kotilo on suokotilo (Viviparus contectus). Se elää harvinaisena Kaakkois- ja Itä-Suomen järvissä ja joissa. Myös rauhallisissa merenlahdissa sitä voi tavata. Suokotilo syö pohjalle painunutta orgaanista ainetta ja piilottelee usein sen seassa. Keväällä ja alkukesästä kun ne etsivät parittelukumppania, niitä voi nähdä myös pohjan päällä. Suokotilo on kaksineuvoinen, ts. sama yksilö on saman aikaisesti sekä koiras että naaras. Erikoista suokotilolle on myös se, että hedelmöityneet munat kehittyvät aikuisen yksilön sisällä pikkukotiloiksi, jotka emokotilo sitten synnyttää. Kuva: Pasi Lensu
Kalat ja matelijat Lokakuun alussa Barösundissa oli kuvan näköinen rapu verkossa. Mikä tämä otus on ja onko niitä yleisesti Suomen merissä ja onko syötävä? Ari Saura vastaa: Kuvassa on villasaksirapu, jonka sakset ovat nimen mukaisesti ruskean nukan peitossa. Valitettavasti takaa päin otetussa kuvassa sakset eivät näy. Villasaksirapu on alunperin kotoisin Kiinan rannikolta, mutta kulkeutunut laivojen mukana ympäri maailmaa. Eurooppaan (Saksaan) villasaksirapu saapui jo yli sata vuotta sitten ja Suomeenkin 1930-luvulla. Vilkastuneen laivaliikenteen ja painolastivesien vaihtamisen vuoksi se on meillä nykyisin varsin usein tavattu vieras. Saimaan kanavan liikenteen mukana se on eksynyt muutaman kerran sisävesiimmekin. Villasaksirapu viihtyy makeassa tai murtovedessä, mutta lisääntyminen edellyttää vähintään 25 promillen suolapitoisuutta, joten meidän vähäsuolaisissa rannikkovesissämme se ei lisäänny. Lähimmät lisääntyvät populaatiot elävät Pohjanmeren rannikolla. Ainakin Kiinassa villasaksirapua syödään. Kuva: Kai Virtanen
Kalat ja matelijat Tonttini kulmalta löytyi tämmöinen hieman poikkeavampi onkimato. Kuinka yleisiä tälläiset kolmipäiset tai pikemminkin kaksi haaraiset onkimadot ovat? Kuinka tämmöinen mato on päässyt syntymään? Kai tämmöisen madon liikkuminen on hankalampaa normaaliin verrattuna. Ulostaakohan tämä yksilö yhdestä vai kahdesta haarastaan? Kai siinä kalallakin on päänvaivaa, kun ei tiedä mistä päästä alkais syömään. Ari Sauran vastaus: Monet eläimet voivat uusia menetettyjä ruumiinosiaan. Ilmiötä kutsutaan regeneraatioksi. Tunnetuimpia ovat sisiliskon kyky kasvattaa uusi häntä ja ravun uusi saksi tai raaja. Uusiutuminen on alkeellisimmilla eläimillä usein tehokkaampaa kuin kehittyneemmillä eläimillä. Esimerkiksi linnun tai nisäkkään haavat paranevat, mutta uusia raajoja ne eivät pysty kasvattamaan menetettyjen tilalle. Jos liero katkeaa, se voi kasvattaa itselleen uuden takapään, mutta katkenneeseen takapäähän ei kasva uutta etupäätä. Kuvan peltoliero on saattanut lapion pistosta tai kuokan iskusta katketa puolittain ja haavakohtaan on alkanut kasvaa uusi takapää. Vanha takapää on kuitenkin jäänyt kiinni ja parantunut. Näin ollen lierosta on tullut kaksihaarainen. Uusi haara ei välttämättä ole täydellinen. Siitä saattaa puuttua suoli tai hermosto. Kuva: Olavi Malmberg, Juva

  Kuuntelijoiden aikaisemmin lähettämiä luontokuvia

Muualla Yle.fi:ssä