Pyörä kadonnut pariin otteeseen...

Kirjoittanut: Mikä-Mikä 28.10.2008 - 18:12

Minua on pyörävarkaus koskettanut kahdesti. Jotenkin ensimmäisen varkauden jälkeen toiseen oli helpompi suhtautua, mutta kyllä se silti ärsyttää tavattoman paljon.

Ensimmäisellä kerralla se tapahtui Hollannissa, kun olin vaihto-opiskelijana. Olin juuri tullut Hollantiin ja sain lainaksi ystäviltäni polkupyörän. Mentiin sitten kaupungin keskustaan ja käytiin siellä pyörimässä. Palatessani paikkaan, jonne pyörän jätin sitä ei näkynytkään enää missään. Katselin kaikki lähialueen kongit ja mahdolliset paikat, mutta ei - pyörä oli viety. Oli todella hankalaa kertoa ystävilleni, että heidän pyöränsä oli kadonnut, eikä minulla ollut mitään tietoa missä se sattuisi silloin kulkemaan. Onneksi ystäväni ottivat tämän asian hyvin vastaan, eikä minulle koitunut pyörävarkaudesta muuta haittaa, kuin omatuntoni hieman sai huutia ja ostin kunnon lukon seuraavaan pyörääni, jonka sain lahjoituksena toiselta vaihto-opiskelijalta.

Toinen varkaus tapahtui Suomen Turussa, kun juuri olin muuttanut tänne. Pyöräni oli saanut olla Kuopiossa varsin hyvässä tallessa jo parisen vuotta, mutta Turussa pyörä ei saanut olla rauhassa viikkoakaan ja niin se oli jo hävinnyt taloyhtiöni pihasta, joka on lukkojen takana. Se harmitti tämän varkauden kohdalla, että tarvitsin pyörää täällä liikkuessani ja pyörän arvokin oli alle vakuutuksen omakustanteen, joten en saanut uutta pyörää tilalle.

Se mitä olen oppinut näistä varkauksista on, että pyörään kannattaa hommata kunnon lukko ja se tosiaankin kannattaa lukita johonkin kiinteään, niin ei lähde pyörä niin helposti kävelemään. Varsinkin Hollannissa pyörävarkaat ovat melkoisen aktiivisia, jolloin pyörä todellakin on köytettävä kiinni tarkasti, mutta näemmä se on myös Suomessa ja Turussa - ikävä kyllä.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Pöllitäänkö täällä muka pyöriä?

Kirjoittanut: RJV från Köttby 29.10.2008 - 01:31

Tsykkeleiden pölliminen on minulle tuttua monella tapaa.

Harvoin, mutta tällöin ns. Helsingin Lainapyöräseuran sääntöjä noudattaen olen ottanut käyttööni jouten olevan munamankelin ja kohdellut sitä kuin omaani, hyvin.

Malmin poliisista soitettiin viime kesänä ja sain yllätyksekseni viisi vuotta sitten nyysityn pyöräni takaisin; Lainapyöräseurasta tietämätön nilkki oli maalannut haarukan valkoiseksi. Kuukausi sitten, korvessa laavulla kamujen ja koirien kanssa, ei käynyt pyörä mielessäkään. Sillä aikaa kerran varastettu pyöräni varastettiin taas ja samalla varastettiin kakkospyörä.

Tuohduin tapahtuneesta, tein taas rikosilmoituksen ja teippasin seinään pyörätelineen viereen lapun jossa pyysin ottamaan yhteyttä ja tarjosin palkkiota. Vuorokauden päästä tulin katumapäälle. Revin lapun pois ja korvasin sen Post-it viestilappusella. Siihen kirjoitin: "Sori, suutuin."

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

satelliittifillarit jäivät kiinni

Kirjoittanut: jopo 05.11.2008 - 13:01

Jätin vanhan jopo polkupyöräni kaupungille lukitsematta viikonloppuyönä ja jäin seiraamaan milloinka lähtee.Meni noin 15 minuuttia kunnes kaksi nuorta naista pysähtyi jopon luokse ja sitten lähti.Toinen hyppäsi tarakalle ja toinen meni polkemaan.Lähdin toisella fillarilla seuraamaan.Matkaa taitettiin noin 5 kilometriä välillä kuskia vaihtaen.Kotinurkille päästyään he heittivät jopon ojaan ja kävelivät läheisiin kerrostaloihin.Sain joponi takaisin.Oli mielenkiintoista seurata jopon matkaa ja ketkä niitä pöllivät.Pääsiväthän tytöt ravintolasta kotiin hieman nopeammin eikä tarvinnut kävellä.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Satelliittifillarit jäivät kiinni

Kirjoittanut: Minna 22 vuotta 08.11.2008 - 03:41

Oli hienosti tehty sinulta jopon omistaja.kun annoit naisten ajaa jopollasi kotiin ja vain seurasit heitä. Itsekin olen syyllistynyt hylättyjen fillareiden pöllimiseen,sellaisten jotka ovat lojuneet jossain teiden varsilla.Viimeksi kun tulimme ravintolasta huomasimme ojassa lojuneen fillarin,sekin oli muuten sattumalta jopo.Meitä oli kolme opiskelijatyttöä ja niin me ajoimme kolme päällä opiskelija asuntolaamme.Matka meni hyvin vaikka välillä meinattiin ojassa käydäkin.Mitä mieltä olette tälläisestä.Voisitte kirjoitella kommentteja.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Pyörävarkaus on perinnöllistä

Kirjoittanut: Urpo 08.11.2008 - 18:27

Ekan pyörävarkauden uhriksi jouduin n. 20 vuotta sitten. Pyöräni pöllittiin kirjaston edestä kun olin yötä lähellä asuvalla kaverillani. Aamulla pyörä oli poissa. Tein samantien ilmoituksen poliisille, joka kirjasi sen vasemmalla kädellä päätellen siitä etten koskaan saanut pyörääni takaisin. Törmäsin siihen pari vuotta varkauden jälkeen ja kävimme yhdessä toteamassa että hän oli sen laillisesti poliisin huutokaupasta ostanut. Olin tuolloin noin 20 v.

Seuraava varkaus tapahtui kun pyöräni vietiin n. 10 v. sitten kotioveni edestä. Asuin tuolloin rivarissa. Epäluuloisena tein taas ilmoituksen poliisille kertoen myös edellisestä kerrasta. Nyt sain pyöräni takaisin parissa viikossa.

Kolmas kerta jäi yritykseksi. Taloni pihalta oli joku yrittänyt viedä pyörääni huomaten vasta 50 m. päässä sen olevan lukossa. Pyörä oli heitetty pusikkoon josta sen löysin. Laahausjälkiä oli kohtuullisen helppo seurata.

Alkusyksystä varkaudet sitten periytyivät. Tyttäreni pyörä vietiin keskellä päivää marketin pihalta. Samana iltana junalla kotiintullessa törmäsin pyörään rautatieasemalla, mutten voinut ottaa sitä mukaani kun avaimet olivat kotonani. Hakumatkaan kului vartti, silläaikaa pyörä oli jo kadonnut uudelleen. Kyselin sekä marketista että rautatieasemalta valvontakameran tallenteiden perään. Kuulemma niitä saavat katsella vain viranomaiset. Ilmoitus varkaudesta luonnollisesti tehtiin heti, mutta epäilen ettei poliisia kiinnosta selvittää asiaa esim. valvontakameroiden tallenteiden avulla.

Ikävä kyllä jos törmäisin pyörän pöllineeseen henkilöön, olisi todella vaikeaa olla käyttämättä luuvitosta, sukupuolesta riippumatta.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

vanne solmussa

Kirjoittanut: arvaa harmittiko 10.11.2008 - 06:06

Jopot on näköjaan varkaiden suosiossa etenkin naisten,Itseltänikin pöllittiin sellainen kerrostalon ikkunan alta.Näin itse ikkunasta.kun lähti.Toinen nainen odotti tiellä ja hyppäsi sitten kyytiin.Lukitsemattahan se tietenkin oli.Se löytyi kyllä heti noin tunnin päästä mutta takavanne solmussa.Tytöt olivat ajaneet isoon monttuun kaksi päällä Noin neljä kilometriä he olivat päässeet.Jopo oli heitetty puuta vasten vanne solmussa.Silloin harmitti mutta ei enää.Laitoin uuden vanteen ja sama jopo on minulla vieläkin.Tapahtui Kuopiossa tänä syksynä.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

liian suopeita varkaille..

Kirjoittanut: Vieras 16.11.2008 - 02:35

Itse jos näkisin varkaan niin semmonen meteli syntyis että poika/tyttö jäisi miettimään asiaa useammalle illalle. Pitää olla agressiivinen sanoistaan jotta henkilön/henkilöiden sanat menee sekaisin ja jotta alkaisi kuulua "ei me mitään varastettu" muminaa.

Tällä tavalla laitat henkilöt vastuuseen ja ajattelemaan rikostaan. Liikaa sympatiaa moisille henkilöille. Jos polkupyörät menevät mitä muuta on "oikeus" varastaa?

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Polkupyöräni mun

Kirjoittanut: Tuuli 16.11.2008 - 14:11

Sain ensinmäisen polkupyörän aikuisiällä,omilla rahoilla ostin (ajamaan olin opetellut naapurin pyörällä pentuna)Perheelläni ei ollut varaa ostaa.
Pyörä oli Tunturi-merkkinen maksoi yli 1000mk.Runkoon liike kaiversi tunnukset.Ei ollut autoa ajoin työmatkat kesät talvet pyörällä.Olin ajellut jo useamman vuoden,kun äitienpäivänä pyöräni varastettiin.Olin käynyt ajelemassa päivällä,jätin pyörän pihalle ja lukkoon,siinä oli paljon muita pyöriä myös.Kun illalla ajattelin viedä pyörän varastoon yöksi ,pääsen taas aamulla sillä töihin.Mutta pyörää ei ollut,se oli varastettu.
Naapuri oli pihassa,kysyin oliko nähnyt liikettä pihalla.Oli nähnyt jonkun vievän pyörää osittain kantanut sitä.
Oli varmasti minun pyörä,mutta kuka nyt uskaltaa mennä kysymään onko asianomaisen vai varastettu.
Ilmoitin polisille.Meni joitain viikkoja kun tuli ilmoitus et pyörä oli löytynyt,joku nais immeinen.Menin katsomaan,eihän siitä ollut enään kulkuneuvoksi.Lukko oli murrettu,vaihteet rikottu,takapyörä viety ties mitä.Polisi oli myös sitä mieltä ettei kannata korjata.Sellainen äitienpäivä lahja.
Mitenkä nämä varkaat saa kuriin tämäkin ei tarvinnut pyörää ajeluun vaan osia.Tunnuksetkaan ei riitä pyörää suojaamaan.Jos ei satu onni käymään et pyörä löytyy ehjänä.On jopa varastosta viety pyöriä.Joskus kuulin et pihassa pörätelineeseen oli pyöriä laitettu kiinni ,olivat vieneet pyörät telineineen ajaneet yöllä isommalla autolla pihaan.Nämä olivat ammattirikollisia varmaan.
Meidän perheessä on huono tuuri ostin parivuotta sitten pojalleni pyörän.Opiskeli,bussikyydit kalliit saipa myös kuntoiltua.Ei saanut pitkään pidettyä pyörää kun se varastettiin.Minä pieneläkeläinen ostin sen hänelle maksoi viellä yli 200€.Kai ne pyörät täytyy kantaa kotiin sisälle jotta ei varasteta.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

pöllityt fillarit

Kirjoittanut: laura 16.11.2008 - 22:09

Kyllä on törkeetä tuollainen fillareiden pölliminen.Sitten ne vielä rikotaan ja ajetaan vanteet solmuun.Pitäkää fillarit lukossa vaikka sekään ei aina auta.Houkutus on iso jos huomaa lukitsemattoman fillarin.Rikos se on kuitenkin oli se lukittu tai ei tai sitten niin sanottu hylätty,tai uusi tai vanha.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Lain voimalla- Kaunottaren, Mummokiitäjän ja Pölyn tarinat

Kirjoittanut: Tuulispää 19.11.2008 - 13:17

Tämä tarina ei kerro siitä, kun kolmivuotiaan lapseni polkupyörä kähvellettiin päiväkodin edessä olevasta pyörätelineestä- keskellä kirkasta päivää.
Tämä tarina kertoo kolmesta polkupyörästä, jotka minulta on tuhottu tai viety viiden vuoden sisällä.

Ensin oli Kaunotar. Löysin sen Hesarin osta ja myy palstan kautta. Olin etsinyt käytettyä kolmivaihteista kotimaista fillaria, jossa on jalkajarrut. Menin etutöölöön pyörää testaamaan ja se oli passeli! Käytännöllinen, hinta-laatusuhteeltaan asiallinen peruspyörä oli tarpeen, sillä hoitaisin kauppareissut ja kyydittäisin lapsen päiväkotiin. Uusi käytetty pyörä sai nimekseen siis Kaunotar, se luki ihan siinä kyljessä. Kaunotar liikkui sutjakkasti ja kaikki hyvin, kunnes eräänä päivänä lukko, joka kiinteästi pyörässä oli kiinni teki lakkoa Tikkurilan keskustassa ison marketin edessä. Sitä ei saanut kiinni! Ränkläsin lukon kanssa vartin verran, kunnes herrasmies osui paikalle kätevine kourineen runnomaan lukon kiinni. Hän kehoitti öljyämään lukon ja pitämään sen auki, jos öljyäminen ei auta, lukko saattoi olla tiensä päässä. Kaupasta tultuani sain lukon auki, mutta se ei ollut helppoa, se oli aivan kaput. Polkaisin kotiin, ja jätin pyörän ulos lukitsematta. Mihin se siellä lähtisi keskellä peltoa olevalla kerrostaloalueella, ja olihan pakkarin kohdalla kirkkaanpunainen turvaistuin, kallein mitä kaupasta löytyy- kuka sellaisen kehtaisi varastaa!? Lukkoon sopivaa öljyä ei ollut, ja päätin hoitaa asian seuraavana päivänä. Seuraavana aamuna oven eteen ajoi muuttokuorma-auto. Pyörä oli silloin vielä telineessä. Iltapäivällä, kun olin lähdössä asioille, oli poissa sekä muuttoauto että Kaunotar. Laitoinko pyörän telineeseen vai veinkö sen mihin? Ei, sitä ei nyt ole! Mikä törkeä teko viedä telineestä turvaistuimella varustettu fillari, jonka vieressä kökötti pikkupyörä apurenkaineen! Röyhkeyden määrä on rajaton...vai onko? Vai onko kysymyksessä Karman laki?! Tämänkö siitä saa? Olenhan itse nassikkana böllinnyt parikin fillaria, mitä olenkaan voinut saada teoillani aikaiseksi. Kaduin syvästi aiempaa rikollista mieltäni ja ajattelin, että nyt olen karmaattisesti saanut maksaa teoistani.

Olin pitkään ilman pyörää, sain auton ja liikuin sillä, ja muutin Helsinkiin. Auto muuttui tarpeettomaksi ja aloin etsimään itselleni uutta käytettyä pyörää. Miksi käytettyä? Ajattelin sitä omaa karmaani, tuskin kannattaa vaivautua kauppaan ostamaan uutta, kun en tiedä minkä lain kouran kanssa seuraavaksi joudun tekemisiin. Laitoin viestiä eteenpäin kaikille kavereille ja eräänä suloisen kauniina päivänä sain tekstiviestin, jossa kaverini kertoi nähneensä Vallillassa kaupan ilmoitustaullla lapun, jossa myytiin vanhaa naistenpyörää hintaan 38 euroa ja Vilhon puhelinnumero siirtyi salamana minun puhelimeeni.
Kyseessä oli kaunis 50- luvun fillari aidoilla vanteilla ja kunnostettuna- tosin etuvanne oli väärinpäin asennettu, mutta ehkä se oli tarkoituksellisesti hiukan hidastanut Vilhon armaan vaimo vainaan menoa... jatkuu...

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä