Lain voimalla-Kaunottaren, Mummokiitäjän ja Pölyn tarinat

Kirjoittanut: Tuulispää (osa 2) 19.11.2008 - 14:24

....jatkuu...
Vilhon kanssa pyöräkellarissa kului tovi jos toinenkin, sillä pyörän ostamisen lisäksi sain kuulla haikeita muistoja vaimovainaasta, joka oli ollut Vilholle hyvin rakas. Otimme pyörän kellarista ulos ja lähdin pienelle koeajolle. Se oli todella jännittävää. Pyörä oli kelvokas menopeli, jarrut tosin hiukan heikossa kunnossa ja muutamaa huoltosäätöä vailla. Ostin sen samantien hiukan hengästyneenä uskomattoman hienosta löydöstä! Korjailimme pyörää kaverini kanssa ja sillä sitten liikuin Stadissa kaikki matkat. Hiukan hidas se oli joten ristin sen Mummokiitäjäksi. Varjelin Mummokiitäjää sateelta ja kuralta ja kurjilta pitkäkyntisiltä, säilytin sitä kellarissa tai rapussa. Ostin Mummokiitäjään uuden lukon, joka oli kalliimpi kuin pyörä itse: 45 euroa. Sitten päätin luottaa elämään ja jätin Mummokiitäjän ulos talon eteen pyörätelineeseen, niinkuin muutkin asukkaat kiltisti tekevät. Ajattelin ettei Karman lain väkevä koura voi enää puhutella minua, olen varmasti jo maksanut rikkeistäni, sillä onhan pyöriäminulta ryövätty näiden lisäksi kolme muutakin 90-luvulla!
Mummokiitäjä jäi ulos ja minä menin sisään. Seuraavana päivänä, se oli sunnuntai, kuulin valtavan rysäyksen illalla. Toista rysähdystä ei kuulunut, joten jätin asian sikseen- tuossa vieressähän oli räjäytystyömaalla työskennelty jo vuoden päivät. Maanantaiaamuna sitten loikin ovesta ulos ja melkein putosin perseelleni siinä paikassa. Pyöräteline pyörineen oli ämmänkäykyrällä pusikossa ja Mummokiitäjä siellä myös! Mikä järki oli taas jättää pyörä telineeseen! Miten, miten koko teline oli voinut lentää pusikkoon ja miksi pyörät olivat solmussa?! Aloin itkemään vuolaasti ja repimään silmät itkuvettä tulvien Mummokiitäjä rassua pusikosta pois. Jopa pyöräteline oli kelvottomassa kunnossa kuten Mummokiitäjäkin runkoa myöten kierossa!
Naapurin rouvapa tiesi kertoa, että edellisenä iltana olivat poliisitkin olleet meidän talon edessä, sillä pusikkoon oli mutkasta ulos ajanut pahasti päihtynyt sekakäyttäjä, joka oli siis kiikutettu putkaan. Valtio tässä tapauksessa korvaisi tapetut pyörät, mutta minkä rahan muka valtio maksaisi 38 euroa maksaneesta Mummokiitäjästä, jonka tunnearvo oli tuhannen euron luokassa? Voiko karman laki olla näin ankara ja jopa ylimoraalista? En usko, nyt tulin siihen tulokseen, että kysymyksessä oli surullisen kuuluisa Murphyn laki, mikäpä muukaan!
Kirosin luottavaisuuteni kadunpuoleista pyörätelinettä kohtaan ja manasin sen hetken, kun päätin jättää Mummokiitäjän ulos kylmään.
Pyöränkorjaaja kaverini tuli hakemaan Mummokiitäjän pyörien ortopediselle klinikalleen, jossa lähes mikä tahansa pyörä saa uuden toivon. Odotin diagnoosia. Viimein tuli soitto, että Mummokiitäjä oli tullut tiensä päähän, sillä runko oli auttamattomsti niin kierossa, ettei siitä saa enää turvallista pyörää tekemälläkään. Raskaat suolaiset kyyneet lorisivat pitkin poskia. Mikä ankea kohtalo! Voi kurjuuden kurjuus, voi tätä epäoikeudenmukaista maailmaa, joka runnoo pyöräilijää!
..jatkuu...

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Lain voimalla- Kaunottaren, Mummokiitäjän ja Pölyn tarinat

Kirjoittanut: Tuulispää (osa 3) 19.11.2008 - 15:52

...toivuttuani järkytyksestä ryhdyin etsimään uutta käytettyä pyörää, taas kerran! Löysin sellaisen hyvän ystäväni kautta, joka myös huolsi pyörää tarvittaessa: mikä iloinen myötäkäyminen! Tämä fillari oli sitten 7- vaihteinen, varustettu jalka- ja käsijarruin ja pölyinen. Sen nimeksi tuli Pöly. Eipä ollut valittamista, Pöly liikkui sutjakammin kuin Mummokiitäjä ja hankittuani myös kunnolliset sadevarusteet sekä uuden kypärän kuljin joka paikkaan fillarilla, kuten olen tehnyt lähes koko elämäni siitä saakka kuin opin polkemaan.
Olin lähtenyt rannalle lukemaan ystäväni käsikirjoitusta heinäkuisena hellepäivänä ja sain kutsun myös lähteä terassille Espooseen, jonne siis auringon laskun aikoihin poljeskelin. Ilta kääntyi yöksi- ei hätää, pyörä oli lukossa- ja yö kääntyi aamuyöksi ja oli pakko mennä nakkikioskille. Spudarin tiskin tuntumassa aloin miettimään, olenko kenties eksynyt Tammelan torille tai Kouvolaan, perinteinen nenänkaivuu sessio verisin aikein oli selvästi energioissa parilla hepulla jonossa. Kunnes tilanne olikin se, että menin reippaana tyttönä näiden kahden epelin väliin ja mitä tämä toinen päänaukoja tekikään! Otti Pölyn päänsä yläpuolelle kaksin käsin, roiskaisi kohti kaveriani- hänelle ei käynyt mitään, mutta Pöly! Siitä katkesi jalka, vaijeri ja lamppu hajosi. Ja kypärä pomppi maassa kuin pingispallo ja käsikirjoitus lensi pyöränsangasta huitulaan! Tilasiko joku nenänakkeja snagarilla? Tirvaisinko minä vai joku muu sitä herrahenkilöä nakkikioskilla vai ei kukaan tirvaissut ketään, se on toinen tarina, mutta mikä laki nyt avuksi? Miksi minun sivustakatsojan pyörää viskotaan ja mitä se minulle kuuluu mitä muille kuuluu! Käsille tömähti Hammurabin laki, kun ei muutakaan ollut. Silmä silmästä ja maksu hajotetusta pyörästä!
Pöly meni korjaamolle ja sain kuin sainkin korvauksen sekä kypärästä että rikkoutuista osista.
Kuljin taas pyörälläni minne yleensä tarvitsikaan kulkea, mutta aamuisin unenpöppörössä en toisinaan millään viitsinyt ajaa liki pelkkää ylämäkeä kouluun. Otin uudeksi käytännöksi sellaisen, että ajan fillarilla pysäkille ja menen bussilla kouluun ja takaisin tullessani taas pysäkiltä pyörällä kotiin. Yhden kolupäivän jälkeen en palannutkaan kotiin tätä tavanomaista reittiä, ja pyörä jäi lukittuna pysäkin tuntumaan odottamaan . Seuraavana iltana kun palasin koulusta, ei Pöly sitten enää ollutkaan siinä missä piti olla. Hetkonen, olinko jättänyt sen tosiaan tuohon, vai olinko vienyt sen kellariin, oliko se jäänyt kuitenkin kaupan eteen, jos olin hajamielisyyksissäni unohtanut sen? Etsin pyörää jokapaikasta, mihin olisin sen voinut jättää. Ei voi olla totta, onko Murphyn laki taas ottanut paikkansa ja tehnyt nämä synkät tepposet vai onko joku vaan niin paukapää, että ottaa toiselta pyörän omakseen noin vaan! Onko oikeastaan mitään logiikkaa tai lakia, joiden mukaan nämä sangen murheelliset tapaukset kulkevat? Tiedän, mun pyörä ei oo sun pyörä, eikä sun pyörä oo mun pyörä. Vaan nyt minulla ei ole fillaria lainkaan!

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Antakee tuo munamankeli Tuulispäälle!

Kirjoittanut: Pappatuntsa 19.11.2008 - 20:06

Hää jos kukkaa sen ansaihtee, iliman muuta ja talavikumit mukkaan!

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

nopeat varkaat

Kirjoittanut: vihainen mies 19.11.2008 - 21:49

Varkaat osaavat kyllä olla nopeita.Sen sain huomata.Menin käymään kioskilla vanhalla mutta kohtuulisen hyväkuntoisella jopollani.Jopon oma lukko ei oikein pelannut eikä vaijerilukkoa ollut mukana.Jätin sen kioskin eteen lukitsematta enhän viipyisi kuin ehkä minuutin.Kioskin edessä istui kaksi ihan miellyttävän näköistä naista.Kun tulin kioskista huomasin että jopo oli poissa ja itse asiassa jo tiellä menossa.Nämä naiset olivat sen vieneet.Siellä he jo menivät toisen istuessa tarakalla.Asuin siinä lähellä ja lähdin sieltä autolla seuraamaan heitä.Tavoitin heidät matkalla kohti kaupunkia.Minä ajoin autolla tiellä ja he kevyenliikenteen väylällä.Ei ollut oikein tilaisuutta pysäyttää siinä ja sitten he kääntyivätkin eräälle sivukadulle,jolle ei autolla päässytkään.Kadotin heidät eikä heistä näkynyt jälkeäkään enää.Kyllä kirosin nuo tytöt.Seuraavana päivänä läksin vielä etsimään fillariani.Se löytyi uimarannalta oikeastaan ihan sattumalta.Ajattelin käydä vilkaisemassa sieltäkin.Se löytyi vedestä laiturilta alas heitettynä.Jäljistä päätellen sillä oli rällätty pitkin uimarantaa ja myöskin korkealta rantapenkereeltä alas.Nostin sen vedestä .Kumit olivat tyhjät ja lokasuojat kasassa.Muuten se näytti ajokuntoiselta.Noin viikon päästä näin samat tytöt ja heti tunnistin heidät.Menin vähän jututtamaan heitä.Aluksi he kielsivät kaiken ja sanoivat että eivät ole varastaneet mitään.Mutta sitten he tunnustivat ja kertoivat missä olivat ajaneet ja minne jopon heittäneet.He eivät tienneet,että olin jo joponi sieltä löytäneet.Eivät he osanneet selittää mitään syytä tälläiseen käytökseen.Sanoivat että tarvitsivat pyörää.Ajatus uimarannalla rälläämisestä tuli vain mieleen,kun sinne saapuivat.Fillarin kumienkin hajotessa he päättivät heittää jopon alas laiturilta.He olivat myös vedessäkin ajaneet.Syyksi he mainitsivat lievän humalan.He pyysivä anteeksi ja lupasivat korvata kaiken,minkä he tekivätkin.Uudet kumit jouduin ostamaan ja lokasuojat oikomaan.Tälläinen tarina tämä oli.Tämä tapåahtui Lappeenrannassa viime elokuussa. Antakaa se huutokauppafillari tuulispäälle niinkuin edellinenekin kirjoittaja esittää.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Kadonneen pyörän metsästäjä

Kirjoittanut: Aaamutakkietsivä 19.11.2008 - 22:11

Sunnuntai aamuna ennen kahdeksaa olin hakemassa lehteä postilaatikosta. Kävellessäni takaisin päin huomasin että meidän katoksesta tulee polkupyörän jälki yöllä sataneeseen ohueen lumikerrokseen. Meiltä on viety pyörä!
Totean että jälki on ihan tuore ja vielä ei ole ihmiset liikkeellä joten jälkeä voi helposti seurata. Ei kun samantien lehti kainalossa autoon ajamaan jälkeä pitkin. Pyärätietä ei kuitenkaan kehtaa autolla ajaa mutta ei se haittanut joka risteyksessä vain nopea pysähdys ja tsekkaus kääntyykö vai jatkaako. Perhana, toinen pyörän jäki ilmestyy mutta on selvästi erillainen kuvio.
Risteyksessä varhainen koiranulkoiluttaja mummo tulee uteliaana katsomaan mitä tihrustan risteyksessä. Sanon mummolle että katso tuossa menee polkupyörävarkaan jälki. Mummo sai selvästi sävärit. Jatkan, seuraavassa risteyksessä on sopivasti poliisiauto. Pysäytän heidät ja kysyn että lähtevätkö katsomaan minkälainen rotjake löytyy jäljen päästä. Eivät ehtineet. Jälki päättyi seitsemän kilometrin päähän kirkon pihaan. Onpa härski rosvo! Jalanjäljet menee kirkon ovesta sisään! Onko suntio perk ! Kurkistan kirkkoon sisälle. Aika hiljaista. Vain muutama ihminen. Uskaltaako mennä toimittamaan asiaa, aamutakki päällä. No samanlainen takki siellä on jollakin toisellakin mutta vain valkoinen. Tästä ei enää käännytä. ANTEEKSI KUKA ON TULLUT TUOLLA MUSTALLA PYÖRÄLLÄ ? ..... Tuli hiljaista ja sitten joku nousi ylös ja huusi ISKÄ?
Pojalla oli rippikesä edessä ja kirkkokäynnit alkanut , Ei ollut muistanut mainita ja oli säälistä jättänyt herättämättä viemään. Hyvä että ne poliisit ei lähde aina kaikkeen mukaan. Pojalla oli ollut selittelemistä kavereille miksi sen isä kävi aamutakki päällä tekemässä ristinmerkkejä ja livahti samantien pois.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

satelliittifillarit

Kirjoittanut: Suvi Viitasaarelta 28.11.2008 - 02:56

Terve.Kysymys kuuluu että montako päällä jopolla pystyy ajamaan.Vastaus on että ainakin neljä hentoa naista.Kokeiltu on ja hauskaa oli.Se fillari oli kylläkin ihan luvallisesti meidän käytössä.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

sinne läks

Kirjoittanut: Aki Syrjäläinen 04.12.2008 - 18:03

Olin ottanu mun fillarista taka pyörän pois kun piti paikata ja se loppurunko oli kellarissa niin en ajatellu et sitä kukaa pöllis sieltä (ei ollut lukossa)... mutta sitte se oli kadonnu ku menin seuraavana päivänä laittamaan takarengasta kiinni... ei näkyny yhtää missää... siinä jokunen kuukaus myöhemmin näin samanlaisen rungon menevän mun ohi... mutta se oli maalattu mustaks nii en erottanu oisko se ollu mun fillari mut ei se enää haitannukkaa ku olin saanu broidin fillarin omaks...

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Yötöntä yötä

Kirjoittanut: Kettu 04.12.2008 - 18:21

Tämän uskaltaa tunnustaa onhan tästä jo yli 20 vuotta.
Olin ollut juhannusaaton keikalla pohjoisessa, ja helppo aavistaa ettei se aina siihen jää. Juhannuspäivänä sitten Oulun kautta kotipaikkakunnalle ja paikallisessa tappiin asti.
Ei siinäkään mitään ihmeellistä ollut, enemmänkin seurueessa, jonka mukana tulin kotikylille. Olo tuntui epätavallisen vilkkaalta.
Kaikki loppuu aikanaan ja ajattelin siirtyä sovitusti tuttavien luokse yöksi, Kylänraitti oli siihen aikaan jo hiljentynyt, lokkeja ja grillipapereita, niitä riitti, muuta ei.
Meikäläistä menotti. Muistin että muutaman kilometrin - itse asiassa taisi olla 16 suuntaansa - oli tuttavien mökki ja idea tuntui hyvältä. Juhannus ja kesämökki sehän oli aivan idylli.
Mutta kuten tavallista, ei rahaa taksiin ja muutakaan liikennettä ei näkynyt. Olin jo perumassa ajatusta mutta tottakai tyypillistä johdatusta: nurkan takaa pilkotti lasten polkupyörä. Olisiko ollut 14-tuumainen, pieni se ainakin oli. Sai kelvata ja sillä lähdin painelemaan kohti rantamaisemia. Huonolla omallatunnolla mutta se haihtui matkan edetessä.

Ja kummasti matka eteni kesäyössä. 16 kilometriä, eikä mitään asfalttipintaa vaan kuoppaista soratietä, mutta perille päästiin. Minä ja pyörä.
Kolkuttelin mökin ovea ja tultiinhan sieltä hetken päästä avaamaan, varovaisesti eikä yhtään vastaanottavaisena. Olikohan kello jotain viiden maissa. Isäntä ehdotteli hetimiten nukkumaanmenoa, mutta se ei toiminut ollenkaan. Ei muuta kuin tupakan jälkeen takaisin kylille. Muutama aamuinen vastaantulija ihmetteli, varmaankin lähinnä ajoneuvoa, mutta mitäs niistä. Vähän satoikin. Nätisti palautin polkupyörän takaisin oikealle sijalleen. Omatuntokin kirkastui.

Tuskinpa huomasi omistaja yöllistä 32-kilometrin mittaista lainaa.Itseä tämä eniten ihmetytti, ei väsyttänyt yhtään. Ei silloin siinä eikä kahtena seuraavana vuorokautena. Yötön yö sai jatkua unettomana.
Syykin tuli lopulta mieleen. Pieni päänsärky ja ne saamani valkoiset pillerit, siinä suoalueen levähdyspaikalla....

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

videot

Kirjoittanut: haluaa loputkin 09.12.2008 - 01:03

hei missä on loput videot?? miksi niitä ei julkaista?

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä

Tyhjät kumit

Kirjoittanut: Jessica 10.12.2008 - 14:13

Moikka.Itse syyllistyin poikakaverini kanssa fillarin pöllimiseen.Tilanne oli tuttu ja tavallinen.Kyllä on kaduttanut jälkeenpäin..Olimme tulossa ravintolasta ja tietenkin hieman humalassa.Kävelymatkakin oli pitkä.Huomasimme pyörätelineessä fillarin,joka ei ollut lukossa.Siitä sitten vaan poikakaveri ajamaan ja itse hyppäsin tarakalle.Ainut ongelma oli,että siinä oli kumit lähes tyhjät.Mutta se ei tahtia haitannut vaan poljimme eteenpäin.Välillä poikakaveri hyppäsi kyytiin ja minä menin polkemaan.Perille päästiin ja mietimme mitä tälle fillarille tehtäisiin ja sitten yksissä tuumin heitimme sen kaus pusikkoon.Muutaman päivän päästä kuljin siitä ohi ja se oli edelleen siellä.Päätin ottaa sen ja huomaamatta ajoin sen takaisin sinne,mistä sen otimmekin.Omistaja on saattanut ehkä ihmetellä,mutta omatuntoni oli puhdas.

• vastaa
• ilmoita asiattomasta viestistä