Vuonna 2040 70-luvulla syntyneet "commadorenatiivit" ovat seitsemänkymppisiä. Heillä on taloudellista ja poliittista valtaa ja he voivat halutessaan määrätä teknologiakehityksen suuntaa. Onko fokuksessa viihde- vai elämänhallintasisällöt? Voiko tämä skenaario toteutua? Miten todennäköinen se on?
Tulevaisuuksien ennakointia tekevät ihmiset, joilla on intressejä ja jotka elävät (oletettavasti) arvojensa mukaan. Voimmeko luottaa siihen, että merkittävät, erityisesti yhteiskunnalliset tulevaisuustyöt ja -raportit toteutetaan niin, että ”intressit ja arvosidonnaisuudet” ovat yleisesti ”hyväksyttävissä rajoissa”? Saako futuristilla olla vahva mielipide?
Ennakointi on tärkeää, jotta osaa varautua. Tulevaisuustöiden teko puolestaan on ajanhukkaa etenkin kun "olis oikeitakin töitä tekemättä". Mistä tämä asenne? Etsin vastausta Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemiasta.
Futurum-blogissa Satu Keto-Kantele (Yle Luovat sisällöt) arvioi tulevaisuudentutkimuksen metodeja sekä pohtii niiden avulla journalismin, erityisesti sähköisen median tulevaisuutta.