Tähtäimessä edelleen maraton

Olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana tekemässä Tähtäimessä Maraton-ohjelmaa. Syitä on useita. On tavallan hauskaakin kun ihmiset tunnistava ladulla kypärämyssyn läpi "tuo oli siinä ohjelmassa", kuten Lapissa viime viikolla kävi.

Ohjelma oli tyylikkäästi toteutettu. Siinä oli faktaa ja elävää elämää. Se kunniooitti meidän osallistujien elämäärevittelemättä miltään asia, vaikka vuoden aikana paljon tapahtui.

Yksi positiivinen asia tuli oppimisen ja virheiden kautta. Jokainen meistä teki harjoittelussa virheitä. Osa enemmän ja osa vähemmän.

Kun kaikki on takanapäin ja olohuoneisiin on tulvinut hyvä informaatiota liikkumisesta, ollaan taas lähtöpisteessä. Olen aloittanu harjoittelun. Harjoituspäiväkirja meinasi kadota koneelta, mikä olisi ollut menetys. On tärkeää että liikkeet tulee dokumentoitua. Ilman historiaa on vaikea elää. Vaikka päiväkirjaa ei lukisikaan, joillekin sen olemasolo on tärkeää.

Nyt pyrin liikkumaan kuuden tunnin viikkomääriä 120 - 130 keskisykkeellä. Muutamia pitkiäkin lenkkejä on tullut tehtyä. Mottopna on että joka päivä yritän mennä, jotta ainakin neljänä päivänä menen. Viime viikko meni yli kymmenen tunnin. Edellinen seitsemän tunnin harjoituksilla.

Tähtäimessä minulla on edelleen maraton ja tavoitteena hyvä terveys, jonka avulla elämä on mahdollista saada balanssiin. Milloin ja missä sitten juoksenkin maratonin ei ole tärkeätä, vaan ase ettöä se on vielä periaatteessa mahdollista. Sairasvuoteella heti infarktin jälkeen se oli olennaista. Ja on edelleen.

Hannu