Ote nettikeskustelusta:
"Vaikka kuinka päätän, että en loukkaannu enkä anna hänen loukata minua tai läheisiäni,niin silti joka kerta se jotenkin yllättää ja huomaan olevani taas alistettuna.Äidille ei voi sanoa mitään poikkipuoleista sanaa, koska hän suuttuu verisesti tai mikä pahempi nauraa päin näköä ja kertoo kaikille miten hölmösti ja lapsellisesti minä aikuinen ihminen käyttäydyin."
Puhutaan (itse)kriitisesti äidistä. Minä ainakin juutun epäolennaisuuksiin ja jankutan. Ja olen muodostanut perheestä järjettömän ison elämäntehtävän.
