Äitien helmasynnit

Tämän äidin helmasynti on liikuttumisherkkyys, joka jäi pysyväksi vaivaksi jostain raskauksien hormonimyrskyistä. Ei tarvitse kuin vaikkapa nähdä puoli jaksoa Pieni talo preerialla -sarjasta, kun jo itkettää - onhan se noloa! Ja vielä nolompaa on murrosikäisille tyttärilleni, jotka osaavat jo vilkaista vihaisesti heti, jos jotain liikuttavaa ilmaantuu näkö- tai kuulokenttään. Mutta kun en voi sille mitään...niisk

Äitien ja isien julkinen nettihöpötys lapsistaan voi myös nolota lapsia jatkossa ja antaa aseita koulukiusaajille. Ja niinpä, en jaksa kuunnella keneltäkään vain lapsi- ja kotijuttuja loputtomiin. Totta kai ne ovat tärkeä osa elämää ja niistäkin jutellaan kavereiden kanssa, mutta muutakin elämää on.

Eniten inhoamani helmansyntini on mieheni tekemiseen puuttuminen, lähinnä lasten- ja kodinhoitoon liittyen. Tyyliin "imuroi nyt tuokin nurkka, siellähän on vielä hirveästi roskia/
älä laita sitä vaippaa noin kireälle, sehän ihan puristaa/ mitä ihmettä sä tuon puseron laitat kauppaan, sehän on ihan likainen jne.
Olen kyllä siitä ylpeä, että olen oppinut todella paljon vähentämään tuota puuttumista, mutta liian helposti se vielä lipsahtaa. Mies onneksi osaa jo useimmiten päästää nämä niin tietäväiset neuvomiset suoraan toisesta korvasta ulos tai ottaa huumorilla, mutta joskus senkin kärsivällisyys pettää ja
sitten minä olen kyllä todella häpeissäni ja muistan vähän aikaa erittäin hyvin olla puuttumatta asioihin millä ei oikeasti ole kovinkaan suurta merkitystä miten ne tekee.

-äiti kera ihanan miehen ja neljän lapsen-

Äiti ei todellakaan aja poikiaan eikä tyttäriäänkään sotaan. Ympäristön painostuksesta ja "mammariksi" nimittelyn pelossa erityisesti isät haluavat poikiensa jatkavan sotaleikkejä armeijassa. Oma poikani kävi armeijan, mutta halusi ehdottomasti lääkintäjoukkoihin - siis parantamaan, ei tappamaan.

Ärsyttävä narsisti mies, halveksii naisia. Katkera ja kyyninen, sääliksi käy ton vaimoja.

sponttaaneja kommentteja:

hieman hämmentävää kuunnella ohjelmaasi radiossa parasta aikaa, .....jotenkin kliseisiä ja vanhanaikaisia kommentteja.....mutta tietysti tuttuja juttuja
Itse elän liitosssa jossa tasavertaisuus on elinehto....tarkoitan että emme ole jakaneet sukupuolirooleja kun perustimme perhettä....tämä oli minun tahtoni .....ehkä roolit ovat pikemmin vaihtuneet.....minä olen se joka on huolehtivainen ja otan stressiä lapsestamme....vaimo keskittyy työuraansa...
allekirjoitan kyllä että nainen käyttää lasta aseena miestä kohtaan....mutta ovatko sukupuoliroolit noin selvät?
Ei meidän perheessämme...

Varmaan on totta tuo "Lapseton nainen" -nimimerkin kirjoitus.

Joskus olen miettinyt samaa, kun työkavereina on sekä sinkkuja että lapsettomassa perheessä eläviä. Silloin ei välttämättä tee mieli alkaa puhumaan omista lapsista tai lastenlapsista samalla tavoin kuin toisen lapsiperheen vanhemman kanssa.

Tuo "miesaktiivi" tässä ohjelmassa laittaa ikävästi vähän överiksi, yrittää kärjistyksillään saada vaan huomiota.

Ymmärrän kyllä, miksi haastateltavasi on ollut naimisissa neljä kertaa. En minäkään olisi kestänyt moista kauaa!

Osaahan se mies puhua asiaakin!

Jatkan vielä, että juttelen kyllä kavereideni ja työkavereideni kanssa sujuvasti heidän lapsistaan ja olen iloinen tulevasta kummilapsestani. Kunhan lapset eivät ole ainoa puheenaihe.

Äitien helmasynneistä suurin on "huolehtiminen" hyvänä äitinä olemisesta. (Mukailtu Julia Kristevan ajatuksesta: Kun äiti synnyttää, niin hän synnyttää huolen. Tähän huoleen kuuluu jatkuva itse arviointi. Äiti tekee aina väärin!

Eve Mantu tässä ohjelmassa yritti olla vieläkin parempi äiti kuin on. Mikäpäs siinä, mutta olikohan dialogiin valittu "sitoutumisongelmainen" herrahenkilö.

Kolmen lapsen feministiäitinä ja viiden mummina kieltäydyn ottamasta millaistakaan syytä heidän ajamisestaan itsemurhiin tai sotiin. Toinen pojista kävi sivarin, toinen meni armeijaan. Kumpikaan ei ollut minun syyni tai ansioni.

Kyllä lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa saa Isit käyttää valtaa eikä äidit sitä ota isiltä pois. En ole tavannut vielä yhtään äitiä, joka ei olisi iloinnut siitä kun mies kantaa vastuuta kodista ja esim. hoitaa lapsia ja kodin askareita.

Onkohan äskeisen ohjelman mieshenkilö ollut koskaan kotona hoitamassa kodin arkea ? Aika vastuutonta on kuitenkin saattaa maailmaan neljä lasta ja erota lasten äideistä samalla syyttäen äitejä poikien elämän pilaamisesta.

Psykologi Hannele Törrönen.
Tämä on osalainaus laajemmasta artikkelista joka julkaistiin muistaakseni vuonna 2001.

Netistä löytyy useita keskusteluita otsakkeen nimihaulla.

Asuuko teilläkin pirttihirmu?

Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.

Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa.

Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.

Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.

Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.

Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan.
Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa.

Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.

Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.

Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies.
Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.

Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
"Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!

Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa.
Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.
--

Hyvä pointti tämä kyky keskustella jossa aidosti kuunnellaan toista, mielestäni tämä on naisten yleisin helmasynti parisuhteissa vaikka ei olisi edes lapsia.

Hyvä, että asioista keskustellaan ja todellakin miehen rooli yhteiskunnassa on kapea, sitten kun ei täytä näitä odotuksia eikä jaksa tai romahtaa lopullisesti jäävät nämä miehet täysin yksin ongelmineen, yleisin reaktio on lähinnä syyllistää miehiä.

Luulenpa, että melkein kaikilla on joku tuttu, tai jopa läheinen mies joka on tappanut itsensä, nämä miesten itsemurhat koskettavat todella monia ihmisiä ja täytyy ihmetellä kuinka tälläinen asia ei oikeastaan aiheuta kenessäkään juuri mitään reaktioita, luulenpa että jos nuoret naiset tappaisivat itseään samaan tahtiin tai syrjäytyisivät samalla tahdilla tai naisten elinikä olisi miehiä 7 vuotta alhaisempi, olisi tässä maassa kansallinen kriisi ja ihmiset vaatisivat barrikadeilla muutoksia.

Pohjalainen lehti 13.2.2009.

Varatuomari Anja Hannuniemi. Väärä kuva isistä.

Hiljattain julkaistussa Markku Salon kirjassa kerrotaan narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Samaa aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.

Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä. Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.

Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman, 2053 norjalaista käsittävän tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia. Vastaavia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa.

Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42% pitkien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.

Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42% on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon enää sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?

Miksi Salon näkemys poikkeaa niin huomattavasti tieteellisten tutkimusten tuloksista? Vastaus on, että Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on vääristynyt. Hän ei ole tehnyt asiasta tieteellistä tutkimusta, vaan ainoastaan havaintoja mutu-tuntumalla. Hänellä ei ole käyttäytymis- eikä lääketieteellistä koulutusta, johon perustaa arvionsa.

Salo avustaa usein isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua. Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaana olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen häiriöiseksi ilman dokumenttia siitä on epäeettistä, eikä pohdintoja pitäisi kohottaa yleiselle tasolle.

Anja Hannuniemi oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula (Nyk. varatuomari)

Olipa kerrassaan hersyvän (joskin ehkä tahattoman) hupaisa ohjelma!
Äitien helmasynnit ovat lukuisat, ja lisää löytyy penkomalla, mutta toimittajan taitamattomuudeksi lasken sen, että hän valitsi kaikista maailman miehistä ohjelmaansa keskustelukumppaniksi ihmisen, jolla ei ole mitään kykyä keskusteluun eikä ilmeisesti kumppanuuteenkaan.
Miten äitiyden synteihin liittyy esim. miehen kohonnut sydäninfarktiriski lapsentekotilanteessa? Ei todellista...

On tietenkin vikoja naisissa ja äideissä, mutta niin on miehissäkin. Eikö todellakaan hyvään keskusteluohjelmaan löytynyt MIESTÄ. Miehenä aivan hävettää tällainen 'luomakunnan kruunu', joka ei pysty ottamaan vastuuta ja pysymään lupauksissaan joita varmasti on tehnyt. Vieläpä kehottaa miehiä kokeilemaan monen kanssa perhe-elämää. Raukkamaista! Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestää. Naisen 'synniksi' tässäkin tapauksessa voisi lukea sen, että lähtee näin epäluotettava miehen mukaan. Yhteiselämä ei aina ole helppoa, mutta hyvän asian puolesta kannattaa taistella. Onnen etsijälle voi lopuksi tulla vastaan muuta kuin onni.

En voi puhua omasta vanhemmuudesta, mutta oman äitini kanssa kysytään kärsivällisyyttä. Äitiäni voin helposti sanoa tyypilliseksi ihanaksi pullaäidiksi, mutta silti jatkuva huonouden tunne roikkuu mukana, kun en ole pystynyt hänen haaveitaan toteuttamaan. Olisi pitänyt opetella soittamaan pianoa, hallitsemaan kaikki kodin nikkaroinnit, siivoamaan kuin hullu jne. Pahinta on kuunnella surkuttelua lapsenlapsista, joita minä tai sisareni emme hänelle voi antaa.

Satuin kuuntelemaan narsisti Jarmo Liuksen kommentteja äitien helmasynneistä. Mistä olikin löytynyt näin itseään täynnä oleva tyyppi. Neljä avioliittoa ja neljä lasta eri nasiten kanssa. Ei liene kompetenssia puhua äitien helmasynneistä kun tuo oma elämänpolku on enempi säälittävä. Aika ontolta vaikutti herran kehut kuinka hienoa on elämä ollut huolimatta liudasta avioeroja. Äideissä tuskin on ollut vikaan kun liitot ovat menneet pieleen vaan tämä aktiivinen miesaktiivi on selvästi kyvytön pitkään ihmissuhteeseen. Ohjelman yksi teema. äidit syynä poikien sotaisuuteen oli täyttä potaskaa. Samoin äitien täysi perhekeskeisyys arvostelu ja perheen merkityksen aliarviointi samoin aivan älytöntä lässytystä. Onneksi perhekeskeisyys ei jää vain äitien kontolle vaan hyvissä perheissä myös isät vaalivat lasten ja lastenlasten keskinäisiä hyviä välejä ja tiiviitä ystävyyssuhteita.

Iloitsen näistä kommenteista. On hyvä vaihtaa ajatuksia vanhemmuudesta. Joskus railakkaat mielipiteet sohivat kuulijassa liikkeelle pohdinnan, joka johtaa oivalluksiin. Ärhäkät mielipiteet suorastaan pakottavat miettimään asioita. Jarmo Liukselle annan kunnian siitä, että hän mielipiteitään pehmentelemättä antoi palaa. Olen monessa hänen kanssaan eri mieltä. Ja omat mietteeni terävöityivät, kun kuuntelin häntä. Lupaan palata tulevissa ohjelmissa näihin kysymyksiin, eri näkökulmista ja eri tyylilajein.

Anonyymi kirjoitti:

Satuin kuuntelemaan narsisti Jarmo Liuksen kommentteja äitien helmasynneistä. Mistä olikin löytynyt näin itseään täynnä oleva tyyppi. Neljä avioliittoa ja neljä lasta eri nasiten kanssa. Ei liene kompetenssia puhua äitien helmasynneistä kun tuo oma elämänpolku on enempi säälittävä. Aika ontolta vaikutti herran kehut kuinka hienoa on elämä ollut huolimatta liudasta avioeroja. Äideissä tuskin on ollut vikaan kun liitot ovat menneet pieleen vaan tämä aktiivinen miesaktiivi on selvästi kyvytön pitkään ihmissuhteeseen. Ohjelman yksi teema. äidit syynä poikien sotaisuuteen oli täyttä potaskaa. Samoin äitien täysi perhekeskeisyys arvostelu ja perheen merkityksen aliarviointi samoin aivan älytöntä lässytystä. Onneksi perhekeskeisyys ei jää vain äitien kontolle vaan hyvissä perheissä myös isät vaalivat lasten ja lastenlasten keskinäisiä hyviä välejä ja tiiviitä ystävyyssuhteita.

Ajattelen samoin, piti ihan hieraista korviaan, että kuulinko oikein "äijän" höpinät.
On kyllä väärä mies erittäin väärässä vakansissa!

[quote=Eve Mantu]Joskus railakkaat mielipiteet sohivat kuulijassa liikkeelle pohdinnan, joka johtaa oivalluksiin./quote]

Joskus näin käy. Useinkin.
Joskus harvoin railakkuus menee kuitenkin niin överiksi, että punainen lanka katoaa sekä puhujalta että kuulijalta, oivalluksiin johtamatta. Mutta sattuuhan näitä :)

Anonyymi][quote=Eve Mantu kirjoitti:

Joskus railakkaat mielipiteet sohivat kuulijassa liikkeelle pohdinnan, joka johtaa oivalluksiin./quote]

Joskus näin käy. Useinkin.
Joskus harvoin railakkuus menee kuitenkin niin överiksi, että punainen lanka katoaa sekä puhujalta että kuulijalta, oivalluksiin johtamatta. Mutta sattuuhan näitä :)

Samaa mieltä kuin edellinen, kärjekkäät mielipiteet ainakin laittavat ajattelemaan, mutta sitä haastateltavankin toivomaa keskustelua ne eivät välttämättä herätä, lähinnä lisää mielipiteitä julistettavaksi. Aihe sinänsä on oiva ja siitä olisi saanut irti vaikka mitä, joten ehkä toinen, vaikka sitten äärimmäistä toista laitaa edustava haastateltava olisi tuonut vastapainoa helmasynneistä ryöpyttämiselle.

Ei todellakaan syyllistetä äitejä poikien sotaisuudesta - olisko siellä miehiset uhot vahvempia vaikuttajia. Niin monet isät haluavat poikiensa elävän vahvan miehisen roolin.

Ohops! Nyt kolahti. Meikä on just tuommonen juhlien pilaaja... tai ainaski juhlia edeltävien päivien pilaaja.. :)

Kuulkaas nyt hyvät ihmiset.
Kannattaisi kuunnella ja pohtia asiaa rauhassa eikä alkeellisesti leimata henkilöä narcistiksi. Lius on minulle uutuus, eikä välttämättä henkilönä edes kiinnosta. Voimme ainakin reaktioista päätellä, että Jarmon puhe on osunut arkoihin ja kiellettyihin kohtiin. Minussa kovin järisyttäviä ajatuksen suunnanmuutoksia ei tullut, sillä nuo aatokset olen itse jo aiemmin pohtinut. Silkkaa kukkuako? Tuskin sentään.

Valkoisen äidin pojista ja miehen kunniasta on ansiokkaasti kirjoittanut ainakin psykohistorioitsija Juha Siltala.

- Lapsen saatuaan nainen on ikuinen äiti. Olipa lapsi kapaloissa, koulussa, omassa kodissaan, poissa. Naisen elämässä tapahtuu lapsen myötä niin suuri ihme, kaikilla tasoilla, että sitä ei ohita mikään.
Mieskään. Kyse on välittämisetä, äidinrakkaudesta. Me vaan ilmaisemme sitä niin monella tavalla... ihmisiä kun olemme. Toiset vahvempia, toiset heikompia.Ja elämäntilanteet... jaksaminen.
- Miten joku mies uskaltaa tulla puhumaan asiasta, josta ei todellakaan tiedä yhtään mitään. Hävetköön, itsekeskeinen. Ei minkäänlaista tunneälyä. Onneksi kaikki miehet eivät ole samalla muotilla valettuja.

- Ajattelin, ei pyssyjä minun pojalleni! Eka päiväkotiviikon jälkeen makasin metsässä poterossa ja leikimme pyssyleikkejä.

- Oma äitini, 84 v. suree nyt, ettei yksinhuoltajana pystynyt tarjoamaan meille lapsille taloudellisesti parempaa elämää. Kerran äiti - aina äiti.

Suloista äitienpäivää, jaksamista - äitinä.

07052011
Kuuntelin juuri äitien helmasyntejä koskettelevan "pamfletin" netistä vaimoni kehoituksesta, enkä voi olla kommentoimatta herra Liuksen esiintuomia huomioita omista ja muiden eronneiden miesten havainnoista lastensa äitien äitinä ja vaimona olemisesta.

Neljä kertaa eronnut mies ei ole ilmeisesti edes yrittänyt löytää yhteistä kieltä naistensa kanssa, vaan on aina koettanut muokata avio-/avoliittonsa vain ja ainoastaan oman katsantonsa mukaiseksi.

Mies, joka itkee nurkassa vaimon omivan lapset itselleen, ei ole edes kykenevä isäksi ja esimerkiksi lapsilleen ja lapset saavatkin ihmisen mallin vain äidiltään.

Kuinka voi syyttää äitiä poikalasten itsemurhaluvuista: vain siten, että isä on "hiiri", eikä poika voi kuvitella isäänsä esikuvaksi ja pelkää, että hänestä tulee samanlainen luuseri.

Eroryhmien vetäjä kuulee vain yhden osapuolen kertomuksen ja tässä tapauksessa kaksi ihmissuhdekyvytöntä silittelee ja halailee toisiaan.

Loppukommenttina: avioliitto on aina ensin kahden, ja lasten syntyessä useamman kauppa. Mieskin on oletettavasti aikuinen naimisiin mennessään ja hänen voisi olettaa ymmärtävän, että jokaisella aikuisella on oma tahto, niin siis myös vaimolla.

Tyhjiötä ei perheessä voi olla ja jos mies on saamaton, keskustelukyvytön, kykenemätön perustelemaan omat mielipiteensä ja nurkkaan murjottamaan vetäytyvä nyyhky, niin tietenkin äiti ottaa vastuun perheestä ja sen hyvinvoinnista.

Kannettuaan 9 kuukautta lasta kohdussaan, pidettyään tätä raskausajan omassa verenkierrossaan, ei lapsesta noin vain luovuta miehen nyyhkimisen vuoksi!

Nolo äiti kirjoitti:

Tämän äidin helmasynti on liikuttumisherkkyys, joka jäi pysyväksi vaivaksi jostain raskauksien hormonimyrskyistä. Ei tarvitse kuin vaikkapa nähdä puoli jaksoa Pieni talo preerialla -sarjasta, kun jo itkettää - onhan se noloa! Ja vielä nolompaa on murrosikäisille tyttärilleni, jotka osaavat jo vilkaista vihaisesti heti, jos jotain liikuttavaa ilmaantuu näkö- tai kuulokenttään. Mutta kun en voi sille mitään...niisk

Tuota ei kai helmasynniksi voi sanoa, mutta noloa se kyllä välillä on. Minulle jäi myös tyttäreni odotusajalta sama "vaiva". Ensin odotin sen menevän ohi, mutta on vain pahentunut vuosien varrella. Tietyssä iässä tytärtäni on se kyllä nolottanutkin, mutta nyt vain sanoo hellyttävällä äänellä ja "äiti taas itkee". Itekään en siitä enää niin hirveitä paineita ota - olemme mitä olemme tunteidemme ja ajatuksiemme kanssa. Hyvää äitienpäivää!

Miksi tosiaan haastatellaan tuollaista lapsen tasolle henkisesti jäänyttä narsistia, jonka pitäisi aina olla kaiken keskipiste ... hohhoijaa. Ei mitään väliä vaikka hajottaa perheet, kunhan Hän saa jatkaa elämäänsä miten tykkää.

Hei, Eve, kuuntelin tämän ohjelmasi vasta nyt, elokuun lopulla, mb3:lta marjapuskissa. Teet hyviä ohjelmia! Kun teet juttua isien helmasynneistä, otapa haastateltavaksi joku yhtä kapeakatsantoinen femisisti kuin oli tämänkertainen mies -näkökulma-asiantuntijasi. En nyt puutu muuhun kuin siihen että monen poikalapsen/miehen väkivaltaisuuden takana on varmasti myös isättömyydenkokemus; ei aina äidin "pimeys". Ja vielä: minusta asiantuntija on saanut vapasti harrastaa donhuanismiaan - en ota hänen valintoihinsa kantaa -, mutta siihen otan, että hän pitää omaa elämäntapaansa ainoana oikeana.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, Eve, kuuntelin tämän ohjelmasi vasta nyt, elokuun lopulla, mb3:lta marjapuskissa. Teet hyviä ohjelmia! Kun teet juttua isien helmasynneistä, otapa haastateltavaksi joku yhtä kapeakatsantoinen femisisti kuin oli tämänkertainen mies -näkökulma-asiantuntijasi. En nyt puutu muuhun kuin siihen että monen poikalapsen/miehen väkivaltaisuuden takana on varmasti myös isättömyydenkokemus; ei aina äidin "pimeys". Ja vielä: minusta asiantuntija on saanut vapasti harrastaa donhuanismiaan - en ota hänen valintoihinsa kantaa -, mutta siihen otan, että hän pitää omaa elämäntapaansa ainoana oikeana.

Siis, piti kirjoittamani: elokuun alussa!