Ota paita pois ja tuu jammaamaan meille!

Ymmärrän, että sulkapalloilijoille Pasilassa kantautuvat huudot saattavat hämmentää, ja DTM:ään bouttijatkojen aikaan tulevat ihmettelevät ilmassa lenteleviä derbytyttöjä ("Vaimo! Mie haluun hypätä sun olkapäiltä, noi ruotsalaiset ottaa kiinni!"), mutta ei ole helppoa muillakaan.

Mitä sanoo mikrotuki, kun työkoneen taustakuvana on alaston Suzy Hotrod? Ei juuri mitään, mutta en osaa sanoa, oliko siinä kyse sanattomuudesta vai nonchalantista suhtautumisesta alastomiin naisiin taustakuvina. Tai naapuri, kun koko Lahti tulee baarin sulkeuduttua kylään ja jatkot eivät lopu ennen kevätauringon nousua? Ei juuri mitään hänkään, mutta soittaa poliisit, kun jää bileistä rannalle.

Ainakin omalla kohdallani, työkavereilla on ollut ehkä eniten kestämistä. Meillä ei ole mitään pukeutumiskoodistoa töissä, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt työntää sitäkin rajaa. Tutuksi on käynyt niin ulkosynnytinhame (niin lyhyt, että ulkosynnyttimet voisivat näkyä, jos alla ei olisi shortseja (jotka on niin lyhyet, että jotkut sanoo niitä pikkuhousuiksi)) kuin spiidiverkkaritkin. Mutta jos aamulla pyöräilee töihin, toimisto on heinäkuun autioittama ja töiden jälkeen menee salille, ei sillä kai ole väliä vaikka olisi treenivaatteet koko päivän päällä? 

Sitäpaitsi kesä on sitä varten, ettei tarvitse käyttää housuja! Sitä tässä odotetaan piinallisen pitkä puoli vuotta! Jokaisen luistelijan jalat ovat ehdottomasti näyttämisen arvoiset (miksei ne niin monessa jaksossa mainitut tissitkin), ja kaikki ajat vapun ja lokakuun välillä voisi mielestäni viettää aivan hyvin pakarat lähes paljaana. Talvella pärjää, kun laittaa Black milkien alle pitkät tykit, mutta ei se kesää voita. 

Mutta ainakin "BITCHES!" toimii kannustushuutona myös radan ulkopuolella ja piiskaa tiimiä hyvään taisteluhenkeen, välillä hellittelynimenä kannattaa myöskäyttää tuttuun tapaan jotain apinalajia. Ei ne työkaverit oikeasti eroa juurikaan joukkuekavereista, molemmat vaan luulevat niin. Se, mikä kuitenkaan ei toimi, on haista rannehielle ja tunkea käsiä pahaa-aavistamattomien työkavereiden naamalle. Pahaa-aavistamaton on ehkä väärä termi: eihän kukaan oikeasti odota haistavansa mitään lähellekään miellyttävää "miten voi käsi haista näin paljon munalle?"-huudahduksen jälkeen. Ei se mitään, tungin silti.

Työkavereiden lisäksi kovalle joutunee myös kumppani (jos siis on käynyt niin kummallisesti, että sellainen on tarttunut mukaan jostain derbyn ulkopuolelta). Kun derby tulee taloon, täyttyy olohuoneen lattia rullista, pyykkikori likaisista treenivaatteista ja rättipatteri haisevista suojista. Mutta yllättävän nopeasti kaikki tuntuu myös unohtuvan! Luistelin taannoisessa KRR:n open skatessa ihan vain hetken, ja kun palasin juttelemaan laidalla henganneen eksäni kanssa, nyrpisti hän inhon vallassa nenäänsä: "miten sä voitkin haista noin kuselle?". Helposti? Toinen toinen on unohtanut!

Nykyiset asuinkumppanini ovat huomattavasti suopeampia, erityisesti yksi nelijalkaisista. Toiset kissat ilakoivat kissanmintun äärellä, mutta tälle riemuidiootille riittää iloksi suojahiki. Ei ole mitään parempaa kuin piehtaroida kypärän alla muhineessa tukassa! Sille jää kakkoseksi jopa luistimelta haisevien jalkojen puskeminen. Kasvaako tällaisia ihmisiä jossain? Saanko yhden sellaisen kotiin?

Työkavereita ja kumppaneita helpottanee kuitenkin se, että he tietävät mistä tässä kaikessa on kyse. He tietävät, ettei Raivo ole oikeasti vihainen eikä Vantaan skinit ole Vantaalta, saati skinejä. Mutta sitten oli eräskin lentomatka: yritin junailla vieressä istuvaa miestä vaihtamaan paikkaa paria riviä edempänä istuneen luistelijakaverin kanssa. Herra oli mukava, homma hoitui. "Kives! Pääset tänne, tää mies vaihtaa paikkaa sun kanssa!" Eikö Kives ole ihan normaali liempinimi? Kuten myös Munis? Skanky? Ei? Mun lempinimeni lukiossa oli Kananperse (oli sellanen tukka), kavereiden kesken KP, joten saatan olla jäävi.

Siinä tämänkertaiset ajatukset, meen nyt kusettaan mun vittuu. Okei, tohon merimiehiltä muilta pelaajilta tarttuneeseen sananparteen en ehkä itsekään totu ikinä.

 

Ps. Spiidiverkkarit on oikeasti Derbyskinsin korkeavyötäröiset trikoot. Parhaat treenihousut ikinä!

2 kommenttia

Mä oon edelleen myös hieman hämilläni siitä että "TOINEN TOINEN" huutelu eläimille kadulla ei oo ilmeisesti derbyn ukopuolisten ihmisten mielestä ihan normaalia. Tai sellasii katseita oon ainakin kadulla saanu. Hankala elämä.

Mä tiedän! Eilen katoin jotain kissadokumenttia Ykköseltä: "Toineeen! Tonen toinen! MIKÄSÄOOT! Toineeeeen!", en tiedä mitä naapurit ajatteli.

Vaasankatu hyökkää!

Roller Derby

Radiodokumenttisarjassa Vaasankatu hyökkää! kuljetaan kohti Suomen ensimmäistä roller derby paikallisottelua, jossa Kallio Rolling Rainbow (KRR) kohtasi pahimman kilpailijansa Helsinki Roller Derbyn (HRD).  Sarja kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, yhteisöllisyydestä ja elämästä yleensä kolmekymppisten harrastajien silmin kalliolaisessa roller derby seurassa. Ohjelmasarjaa ei suositella puritaaneille eikä tosikoille.

Sarjan nimeä kantavaa blogia sitä vastoin suosittelemme kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ilmiöstä ja urheilulajista nimeltä roller derby. Blogin vakiokirjoittajina sulkakyniään teroittelevat iki-ihanat: Hiki Pop, Pi Muncher, Sniff Poppers ja Tigre Force.

Seuraa blogia:

Kuvat: Carlos Marko-Tapio