Kestävyysliikunnan erikoislehti, Juoksu & Hiihto, antaa oivallisia vinkkejä kaikille veteraanijuoksijoille. Lehden mukaan älykkään harjoittelun avulla juoksijan jalat tuntuvat tuoreilta jokaisen harjoituksen aikana. Lehti muistuttaa, että kilometrit eivät tuo onnellisuutta ja

"eksyessään kilometrien keräysviidakkoon, juoksija ohjaa itseään loputtomaan suohon."

Hetken hämmennyksen jälkeen Aristoteleen kantapää juoksee mielikuvissaan villin viidakon hetteisillä mättäillä kompassi kädessään ja kehottaakin kaikkia kohtuuteen kilometrien keräilyssä.

Aristoteleen ystävä Espoosta lähestyi Kantapäätä seuraavan heinäkuisen Helsingin Sanomien Hanna Ratilaisen kirjoittaman otteen kera.

"Vasta kun yleisönosastot alkavat kuohua julkisilla paikoilla virtaavasta virtsasta, tietää että kevät on tullut. - - Ei sillä, että puolustaisin kadulle lorottajia, mutta ongelma on kyllä kasvanut TORAKASTA TARANTELLAKSI."

Aristoteles ilahtuu kekseliäästä kielikuvasta ja on samaa mieltä ystävän kanssa siitä, että kärpäsestä härkänen -sanonta kalpenee tämän rinnalla ja vaikuttaa toivottoman vanhanaikaiselta. Sanokaamme kunnon globaalin kansalaisen tavoin: nyt sinä kyllä teet torakasta tarantellan!

"Terveisiä taiteesta", aloittaa Jukka Kuikka Ilta-Sanomien taannoisen Kuikan lento -palstansa. Hän ruotii kolumnissaan Sipoon Nikkilässä olevaa Hulluuden ylistys- taidenäyttelyä, jossa vanha potilastaide kohtaa nuoret nykytaiteen lupaukset.

”Hassusti käyttäytyvä ihminen, jota normiriemuinen painepesuriväestö sanoo höperöksi, voi olla jonkun boheemiksi itsensä julistaneen potkuripipon mielestä nero.

Nyt laitetaan romukoppaan kaikki perinteiset nimitykset keski-ikäisistä keskivertokansalaisista ja nuorista vaihtoehtoajattelijoista ja laajennetaan sanavarastoa painepesuriväestö ja potkuripipo –termeillä.

Innokas kuulijamme Liisa ilahtui Helsingin Sanomien taannoisesta taloustoimittaja Jarmo Aaltosen kolumnista, jossa kirjoittaja tilitti mynkään menneitä kokemuksiaan tomaatinviljelijänä.

Aaltonen kirjoittaa: ”Toukokuun alun poudilla kiikutin ne ulos mahloja juoksuttavaan luojan lämpöön, mutta yksi toisensa jälkeen taimenalut alkoivat löpsöttää ruukun reunalla kuin prekariaatin housunpersukset skeittirampilla.”

Liisan ja Aristoteleen kantapään mielestä se on laittamattomasti sanottu. Kukapa olisi kymmenen vuotta sitten edes tiennyt, mikä on a) prekariaatti ja b) skeittiramppi? Niinpä.

Kevät on vaihtunut jo kesäksi, mutta muusikko-runoilija A.W.Yrjänä palaa Uusimaa –lehden kolumnissaan vielä hetkeksi siihen hetkeen, kun talvi taittuu kevääksi. Hän kuvaa välivaiheen tunnelmia seuraavalla tavalla:

"Talvi höyrystyi verkkarin läpi taivaan tuuliin, kun ensi kertaa pääsi rääkkäämään itseään lenkkipolulla."

Aristoteleen kantapääkin on joskus tuntenut kuinka talvi suorastaan höyrystyy verkkarin läpi taivaan tuuliin ja palkitsee A.W.Yrjänän kielikuvan Viikon sitaatin arvonimellä.

Taannoisessa Talouselämä -lehdessä todetaan tämän päivän hyvien puhujien mm. Björn Walhroosin sekä Bill Clintonin, käyttävän yhä antiikin oppeja puheenpidossaan. Jari Sarasvuon mukaan nämä antiikin opit ovat kuitenkin monilta muilta, etenkin suomalaisilta, unohtuneet historian hämärään. Sarasvuo toteaa:

"Suomalainen puhuja synnyttää muminallaan ja mölöttämisellään mielikuvan tohtori Katatonian geenimanipulaatiokokeilusta, jossa on luotu afasiataudin ja henkisen osteoporoosin risteytys."

Tohtori Sarasvuon analyysi kansamme henkisestä tilasta on tehty, diagnoosin jälkeen seuraa hoito. Aristoteleen kantapää kehottaakin koko kansaa menemään puheterapeutille, jotta Sarasvuo saisi puheestamme selvää!

Äkkinäinen saattaa ajatella, että jos puukko on lähellä sydäntä, niin silloin henkilö on joko kirurgin pöydällä tai keskellä katutappelua. Puukkoja valmistava jyväskyläläinen Laatupuukko laittaa kuitenkin moiset käsitykset romukoppaan. Laatupuukko on nimittäin terävästi mukana jääkiekkoseura JypHT:n tukemisessa ja mainostaa:

"Laatupuukko - lähellä keskisuomalaisen urheilun ystävän sydäntä"

Aristoteleen kantapää ilahtuu sydämen lähellä olevasta puukosta. Puukon täytyy todella olla laatutavaraa, sillä kyllä huonompi ja tylsempi puukko lipsahtaisi helposti suoraan sydämeen.

Suuret ikäluokat ovat tottuneet kutsumaan nuorempiaan pullamössösukupolveksi, koska nuorison elämähän on pelkkää pullamössön mussuttamista päivästä toiseen. Termin ongelma on kuitenkin siinä, että monet 60- ja 70 -luvuilla syntyneet eivät edes tiedä mitä sana tarkoittaa, koska he eivät ole koskaan maistaneet aitoa pullamössöä. Terho Puustinen rientää Talouselämän Kirjat -palstalla hätiin. Keskustellessaan Esko Rantasen kanssa Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjasta hän toteaa, että 'Ahne sukupolvi' on kiltin puudelisukupolven yllättävä provokaatio.

Koska Aristoteleen kantapääkin tietää miten mukava ja kiltti hauveli puudeli on, se ilahtuu Puustisen uudesta pullamössösukupolven korvaavasta termistä ja käyttää mielellään puudelisukupolvi –termiä aina sopivan tilaisuuden tullen.

Letkeä vasen –vappulehden päätoimittaja Mike Pohjola pohtii pääkirjoituksessaan vasemmistopuolueen nimeä. Pohjolan mielestä nimi on ongelmallinen, koska jos se olisi esimerkiksi Sua Vasemiistoliitto, se tarjoaisi meille verbaalilannoittajille eli ns. paskanpuhujille aivan uutta materiaalia. Takaperin luettuna se nimittäin olisi: "Otti ilot Siimes. Avaus!"

Aristoteleen kantapää ilahtuu Pohjolan kekseliäästä verbaalilannoittaja -termistä siinä määrin, että aikoo käyttää sitä aina otollisen maaperän sattuessa kohdalle.

Vasemmistoliiton on kuitenkin hyvä muistaa, että uudet puheenjohtajaehdokkaat Nenirävys, Ikäm-Nihra, Nenohrok, Ivräjatsum ja Nenatriv ovat erittäin ongelmalliset palindromaattiselta kannalta. Outi Ojala taas olisi hyvin hedelmällinen. Hän taipuu sekä ompeluseuroihin että lähipubiin: "Neulon. Outi Ojala joi tuon oluen." ja jopa kasvattamaan aatteen tainta: "Ala jo itu, Outi Ojala".

Eläkkeellä oleva radio- ja televisiotoimittaja Markus Similä muistelee Itäväylän Unohtumattomia ihmisiä -palstallaan näyttelijä Tarmo Mannia seuraavasti: "Joka on saanut olla Tarmo Mannin kanssa samassa tilassa ei unohda sitä koskaan."

Myös monissa Mannin tokaisuissa on unohtumattomien sutkausten ainekset. Hän kutsui edemennyttä Kansallisteatterin pääjohtaja Arvi Kivimaata "kulttuurin läpipieraisemaksi" persoonaksi. Aristoteleen kantapään mielestä Mannin persoonallinen Kivimaan kuvailu, kulttuurin läpipieraisema persoona, ansaitsee Viikon sitaatin arvonimen.