Tänään puhumme Aristoteleen kantapäässä suomen kielen lainasanoista. Ilmaisu lainasana on hieman epätarkka, sillä lainasanat eivät ole meillä lainassa, niitä ei tarvitse palauttaa. Kun vaikkapa papukaija on vakiintunut suomen kieleen, se on ihan yhtä paljon suomea kuin aito suomalainen sana hirvi.

Välillä lainasanojen vakiintuminen on epäloogista. Miksi auto ei ole voimavaunu, mutta telefooni onkin puhelin? Jos olisimme aina puhuneet telefoonista, sana puhelin voisi tuntua jopa hieman lapselliselta. Sanoihin tottuu. Puhelimella soittamista tarkoittava puhelointi ei sen sijaan jäänyt suomen kieleen.

Joitakin huippumalleja ja syömishäiriöisiä lukuun ottamatta, ihmiset syövät ainakin länsimaissa joka päivä. Ruoka kertoo myös paljon sosiaalisesta taustasta; osa ihmisistä hienostelee grana panado –juustolla ja Denti d'elefante -pastalla, osa lihoo roskaruoalla ja loput kuolevat nälkään. Joskus pelkän nimen luullaan parantavan ruuan makua, ainakin kun einesateria löytyy kaupan hyllystä nimellä cuisine creative. Ruoka ja seksi ovat kulutusyhteiskunnan parhaat artikkelit: osti kuluttaja tuotteen miten monta kertaa tahansa, seuraavana päivänä hänen tekee sitä taas mieli.

Monet eurooppalaiset saavat ensikosketuksen suomen kieleen Aki Kaurismäen elokuvista. Suomalaiset saavat usein vastata keskieurooppalaisten kysymyksiin siitä puhutaanko Suomessa yhtä jäykästi ja kohteliaasti kuin Kaurismäen elokuvissa. Suomessa vierailleet ulkomaalaiset tietävät ettei näin ole. Nyt suomea opetetaan Helsingissä Aki Kaurismäen hengessä. Maahanmuuttajat opiskelevat Mies vailla menneisyyttä –elokuvan käsikirjoituksen pohjalta. Aihe yhdistää myös opiskelijoita, sillä monet heistä ovat aloittaneet uuden elämän Suomessa, vailla menneisyyttä.

Myös muita suomen kieleen innoittavia populaarikulttuurin ilmiöitä löytyy. Vaikka HIM-yhtyeen Ville Valo laulaa saatanasta ja rakkaudesta englanniksi, saksalaisia peikkotyttöjä on rynnännyt kansanopistoihin opiskelemaan suomea, päästäkseen oudon pohjoisen idolinsa pään sisälle.

Tänään puhumme elokuvien ja televisiosarjojen käännösvirheistä. Suomessahan olemme tottuneet lukemaan televisiosarjojen juonenkäänteet ja dialogit muutamalta riviltä tärkeimmän huonekalumme alareunasta. Elokuvateattereissa tilaa pienentää
vielä se, että käännösvirheet näytetään sekä suomeksi että ruotsiksi.

Saksassa tai vaikkapa Espanjassa vieraillut matkaaja tai kaapelikanavien omistaja on huomannut, että englanninkieliset sarjat dubataan, eli äänitetään uudelleen maiden omilla kielillä. Tämä on käytäntö lähes kaikkialla. Meistä suomalaisista sen sijaan tekstitysten lukeminen on luonnollisempaa kuin se, että Eric Forrester juttelisi Esko Salmisen äänellä suomeksi Kalifornian muotipiirien ihmissuhdekuvioista. Ihmetys voisi olla suuri, jos vaikkapa Jude Law´n suusta kuuluisikin Jasper Pääkkösen lakoninen nasaali.